Unto Seppänen
| Unto Seppänen | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 15. toukokuuta 1904 Helsinki |
| Kuollut | 22. maaliskuuta 1955 (50 vuotta) Helsinki |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Unto Kalervo Seppänen (15. toukokuuta 1904 Helsinki – 22. maaliskuuta 1955 Helsinki) oli suomalainen kirjailija ja toimittaja.[1]
Elämänvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seppäsen vanhemmat olivat kielenkääntäjä Robert Arnold Seppänen ja Tilda Nikkanen ja puoliso vuodesta 1931 Irma Kaarina Kylliäinen.[2] Everstiluutnantti, valtiotieteen tohtori Esa Seppänen on Unto Seppäsen poika.
Seppänen tuli ylioppilaaksi Terijoen yhteislyseosta 1925 ja opiskeli sen jälkeen Helsingin yliopistossa 1925–1929. Hän toimi Helsingin Sanomien toimittajana 1930–1933.[2] Kouvolan Sanomien päätoimittajana Seppänen työskenteli 1933–1950. Kouvolan Teatterin edessä sijaitsee Viljo Savikurjen suunnittelema Unto Seppäsen muistoksi tehty patsas. [3]
Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seppänen aloitti tulenkantajanovellistina, mutta kehittyi ja oli karjalaisena omimmillaan kannakselaisen ympäristön usein humoristisenakin kuvaajana. Iloisten ukkojen kylä on tästä esimerkki. Kannakselaista kauppamieshenkeä kuvasi Markku ja hänen sukunsa, jossa rautatien valmistuminen Pietariin aloitti 1870 uuden aikakauden. Pakinoitsijana Seppänen käytti nimimerkkiä Riimu. Seppänen toimi myös kirjallisuuskriitikkona.[2] Evakko jäi hänen viimeiseksi merkittäväksi teoksekseen, sillä sairaus iski hänen tarkastaessaan kirjan viimeisiä korjausliuskoja. Kirjailijan 50-vuotiaana tullut kuolema jätti kesken Larin Parasken elämäkerran ja monia muita kirjallisia suunnitelmia.[4]
Seppäsestä tuli 1940-luvulta alkaen Luovutetun Karjalan elämänpiirin kuvaaja. Seppänen oli parhaimmillaan kuvatessaan kansantapoja ja rituaaleja. Useat 1940-luvun romaaninsa hän rakensi kehyskertomuksesta, joka sitoi yhteen teoksen eri tarinat. Niiden yleissävy on leikkimielinen, aurinkoinen ja sadunomainen, vaikka teokset on kirjoitettu silloin kun Kannas oli jo menetetty. Teosten miljöö on Seppäsen oman lapsuusajan Liikolan mylly Kivennavalla.[1]
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Taakankantajat, novelleja. Otava 1927.
- Iloisten ukkojen kylä. Kuvaus Kannaksen elämästä. Otava 1927.
- Juhla meren rannalla, romaani. Otava 1928.
- He janosivat elämää, romaani. Otava 1929.
- Jumala kulkee ja kahdeksan muuta kertomusta, novelleja. Otava 1929.
- Pyörivä seurakunta eli Multaa taivaan alla, romaani. Otava 1930.
- Kolme päivää, kolminäytöksinen draama. Otava 1931.
- Myrsky ja aurinko, romaani. Otava 1931.
- Keppihevonen, näytelmä 1931-1932.
- Ilohuoneet, romaani. Otava 1932.
- Voittoon, romaani. Otava 1934.
- Särkynyt nimikilpi, romaani. Otava 1935.
- Markku ja hänen sukunsa, romaani. Otava 1939.
- Synnin miilu, romaani. Otava 1941.
- Myllytuvan tarinoita, novelleja Otava 1945.
- Myllykylän juhlaa. Myllytuvan jatkotarinoita ja lähitapahtumia, novelleja. Otava 1946.
- Huoleton on hevoseton poika, romaani. Otava 1947.
- Rakkauden veri punainen, näytelmä 1947.
- Myllytuvan käräjät, näytelmä 1947-48.
- Kyynäräisen Sohvi ja kylänrieha, romaani. Otava 1948.
- Vieraan kylän tyttö, romaani. Otava 1949.
- Satukaupunki, romaani. Otava 1952.
- Punajuupeli rakkaus, romaani. Otava 1953.
- Evakko, romaani. Otava 1954.
- Myllytarinoita. Valikoima teoksista Myllytuvan tarinoita ja Myllykylän juhlaa. Otava 1955.
- Riimustelua, pakinoita, proosaa. Toimittanut Kalle Helander, Kouvolan Sanomalehti Oy 1969.
- Valitut teokset, johdannon kirjoittanut Kauko Kyyrö. Teokseen sisältyvät Pyörivä seurakunta ja Markku ja hänen sukunsa. Otava 1955 (saks.: Markku und sein Geschlecht, käännös Rita Öhquist, Hampuri: Hoffmann und Campe 1948)
- Valitut teokset. Teokseen sisältyvät Iloisten ukkojen kylä, Pyörivä seurakunta ja Synnin miilu. Otava 1970.
- Sydämen 105-rivinen harmonikka: Unto Seppäsen kirjeenvaihtoa vuosilta 1925–1938. Toimittanut Jaana Seppänen. Pilot-kustannus 2004.
Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Nuoren Voiman Liiton kultamerkki 1931.[2]
- Pro Finlandia 1948.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b ”Seppänen, Unto”, Otavan suuri ensyklopedia, 8. osa (Reykjavik–sukulaisuus), s. 6163. Otava, 1980. ISBN 951-1-05637-9.
- ↑ a b c d Toivo Pekkanen, Reino Rauanheimo (toim.): Uuno Kailaasta Aila Meriluotoon. Suomalaisten kirjailijain elämäkertoja: Unto Seppänen, s. 170-176. Porvoo: WSOY, 1947.
- ↑ Unto Seppänen. Kouvolan patsaat ja muistomerkit. Poikilo-museot. Web Archive.
- ↑ Seppänen Unto (Arkistoitu – Internet Archive). Lappeenranta – Kirjasto – Eteläkarjalaisia kirjailijoita.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Unto Seppänen. Kymenlaaksolaiset vaikuttajahahmot. Finnica Kymenlaakso (Web Archive 2007).
| ||||||||||||||||||
