Unholy

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Official logo black.png
Tiedot
Toiminnassa 19882012
Tyylilaji doom metal
heavy metal
Kotipaikka Suomi
Laulukieli englanti
Jäsenet

Pasi Äijölaulu, basso
Ismo Toivonenkitara
Jarkko Toivonenkitara
Jan Kuhanenrummut

Entiset jäsenet

Veera Muhli, laulu, koskettimet (1998–2002)
Jade Vanhala, kitara (1999–2002)
Kimmo Hänninen, rummut (1988–1990)

Levy-yhtiö

Peaceville Records
Avantgarde Music, 1993–1999
Lethal Records, 1992

Aiheesta muualla
Kotisivut

Unholy oli Imatralla 1988 perustettu, ensimmäinen suomalainen doom metal -yhtye. Se julkaisi aikanaan neljä studioalbumia ja kolme LP:tä.

Monien muiden marginaaliyhtyeiden lailla Unholy jäi Suomessa melko tuntemattomaksi, vaikka toimi alalla 14 vuotta ja sen albumeita myytiin noin 50 maassa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Unholy perustettiin vuonna 1988 nimellä Holy Hell. Nimeksi vaihdettiin Unholy heti seuraavana vuonna. Unholyn musiikkityylille ei tuossa vaiheessa ollut nimeä. Siinä oli vaikutteita 1970-luvun Black Sabbathista, 1980-luvun Celtic Frostista ja Voivodista. Raskaus ja melankolisuus viittasivat Candlemassiin, joka oli ensimmäinen doom metal -tyylisuuntaa klassisimmillaan edustanut yhtye. Koska Unholy oli monen muun ominaispiirteensä ohella myös tätä, lehdistö määritteli Unholyn doom metal -yhtyeeksi. Kyseisen tyylisuunnan kehittyessä alalajeiksi Unholyn musiikkityyliksi on määritelty muun muassa black doom, funeral doom ja avantgarde doom.

Monien demojulkaisujen jälkeen Unholy teki vuonna 1990 demon Trip To Depressive Autumn, joka toi levytyssopimuksen itävaltalaisen Lethal Recordsin kanssa.

Ensimmäiset albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen albumi äänitettiin vuonna 1992 Wienissä ja julkaistiin vuonna 1993 nimellä From the Shadows. Lethal Records solmi myös Trip To Depressive Autumn -demosta Yhdysvallat kattavan julkaisusopimuksen Wild Rags Recordsin kanssa.

Unholy vaihtoi levy-yhtiökseen italialaisen Avantgarde Musicin ja julkaisi The Second Ring of Power -albumin vuonna 1994. Sitä myytiin hyvin ja yhtyeen ura oli nousussa. Julkaisua seuraavana vuonna kuitenkin yhtyeen sisäisten ristiriitojen vuoksi yhtye päätti vetäytyä alalta. Kun yhtye puolentoista vuoden jälkeen koottiin uudelleen, toinen perustajajäsen Jarkko Toivonen jätettiin pois kokoonpanosta.

Kolmas albumi Rapture ilmestyi vuonna 1997. Kappaleiden sovitukset olivat saaneet lisää iän tuomaa kypsyyttä. Sanoituksissa nuoruuden uho oli vaihtunut filosofisiin pohdintoihin elämän peruskysymyksistä. Musiikillisesti Rapture oli yhtyeen tummasointisin, raskain ja ahdistavin tuotos. Kriitikot ylistivät albumia, mutta suurta ostajakuntaa se ei tavoittanut.

Viimeiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtye halusi vaihtaa suurempaan levy-yhtiöön saadakseen käyttöönsä lisää markkinointiresursseja ja kansainvälisiä esiintymismahdollisuuksia. Viimeiseksi jäänyt albumi Gracefallen julkaistiin vuonna 1999. Kappaleiden sovitukset kuulostivat aiempaa yhtenäisemmiltä ja helpommin lähestyttäviltä, vaikka melankolinen pohjavire olikin viety äärimmilleen.

Unholy kävi pitkiä neuvotteluja muun muassa yhdysvaltalaisen Relapsen kanssa samalla, kun uutta musiikkia sävellettiin seuraavaa levyä varten. Vuonna 2002 Unholy kyllästyi Relapsen päämäärättömään ja tempoilevaan neuvottelupolitiikkaan ja päätti keskeyttää neuvottelut. Koska muut levy-yhtiöehdokkaat oli jo aiemmassa vaiheessa jätetty neuvottelujen ulkopuolelle, yhtye joutui tyhjän päälle. Seurauksena Unholy turhautui koko musiikkibisnekseen eikä enää halunnut aloittaa levy-yhtiön etsintää uudelleen alusta. Yhtye julisti itsensä virallisesti lakkautetuksi.

Vinyylijulkaisu ja jäähyväiskiertue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2009 suomalainen Rusty Crowbar Records ilmaisi kiinnostuksensa julkaista yhtyeen demonauhat vinyylilevyinä. Levyjen kylkiäisenä päätettiin julkaista yhtyeen 32-sivuinen historiikki-kirjanen, joka sisälsi harvinaista materiaalia yhtyeen alkuaikojen toiminnasta sekä täydellisen diskografian sanoituksineen ja tekijätietoineen. Tekstiosuus pohjautui levy-yhtiön edustaja Ilkka Aatsingin yhtyeelle esittämiin kysymyksiin, joihin vastasivat pääasiassa ns. alkuperäiskokoonpanoon kuuluneet jäsenet. Vinyylit julkaistiin keväällä 2011 kolmena levynä, joista yksi oli tuplalevy.[1]

Vinyyliprojektin aikana brittiläinen Peaceville Records hankki julkaisuoikeudet Unholyn tuotantoon toimintansa lopettaneelta Avantgarde Musicilta. Peaceville julkaisi Unholyn koko CD-tuotannon modernisoituina versioina lisämateriaalilla täydennettynä (mm. ennenjulkaisematon kappale ja keikkataltiointi vuodelta 1994) kevään ja kesän 2011 aikana. Samalla alkoi voimistua huhuja, joiden mukaan Unholy olisi palaamassa keikkalavoille. Syksyn aikana yhtye päätti tehdä yhdistetyn paluu- ja jäähyväiskiertueen kesällä 2012. Työ- ja perheasiat sekä pitkät välimatkat yhtyeen jäsenten asuinpaikkakuntien välillä hankaloittivat keikkojen käytännön järjestelyjä, joten lopullinen keikkakalenteri typistyi neljään festivaalikeikkaan. Keikkapaikat olivat: Hammer Open Air ja Jalometalli Suomessa, Hell's Pleasure Saksassa ja Dark Bombastic Evening Romaniassa. Keikat soitettiin kahden kitaristin kokoonpanolla, ilman koskettimia; samalla kokoonpanolla, joka oli mukana Trip To Depressive Autumn -demolla ja levyjen uudelleenjulkaisuprojektissa.

Kuten yhtyeen historiassa aiemminkin, ulkomusiikilliset seikat saivat paluukiertueella odottamatonta huomiota. Yhtyeen ulkoasu oli suunniteltu Kellopeliappelsiinin hengessä ja oli metalliyhtyeelle epätyypillinen. Se kirvoitti paljon kommentteja siitä, miten metalliyhtyeen "ei pitäisi pukeutua". Unholy ei kritiikistä välittänyt ja kohu kääntyi kesän edetessä julkisuushyödyksi kuten 1990-luvun alkupuolella, jolloin Unholyn lavaesiintymisiä värittivät erilaiset rituaalimaiset teot, kuten norjalaisten black metal -yhtyeiden levyjen polttaminen lavalla. Kesän keikkojen jälkeen Unholy jäi alkuperäisen suunnitelmansa mukaisesti eläkkeelle.

Tyylilaji ja vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähinnä undergroundskenessä tunnettu yhtye mainittiin useissa kansainvälisissä musiikkialan pienlehdissä doom metalin uranuurtajaksi, koska se kehitti musiikkityyliä voimakkaasti poispäin vanhan koulukunnan doom metalista kohti avantgardistisempaa otetta. Uudesta tyylistä otettiin myöhemmin paljon vaikutteita doom metal -yhtyeiden piirissä. Unholy toi perinteiseen doom metaliin omia mausteitaan: riitasointujen tarkoituksellinen käyttö, usein hyvin omituinen ja kuulijassa ahdistusta ja ristiriitoja synnyttävä äänimaailma sekä klassisen musiikin vaikutteet.

Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit (CD)

LP:t

Demot

  • Kill Jesus  (1989)
  • Procession of Black Doom  (1990)
  • Demo II.90  (1990)
  • Trip to Depressive Autumn  (1991, EP; 1992, Lethal Records/Wild Rags)

Yhtyeen jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Unholyn jäsenet aikajanalla










Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • www.unholy.fi
  • I. Aatsinki, M. Aspa: Unholy - the history in own words. Rusty Crowbar Records, Nothern Heritage Records, 2011.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jan Kuhanen & Ismo Toivonen (Unholy) interviewed | Decibel Magazine Decibel Magazine. 18.1.2012. Viitattu 11.11.2017. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]