Ultrat

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Interin ultrakannattajien tifo Giuseppe Meazzalla.

Ultrat (ital. ultras, lat. sanasta ultra, suom. "yli", "tuolla puolen") ovat urheiluseurojen fanaattisia kannattajia. Yksittäisistä ultrakannattajista koostuvat liikkeet, ultras-ryhmät, kokoontuvat useimmiten samaan katsomonosaan eli kannattajakatsomoon muiden saman seuran fanaattisten kannattajien kanssa.

Ultrakannattamisen ominaispiirteitä ovat muiden muassa äänekkyys, värikkyys, innokkuus ja joukkovoima. Kannattajakatsomoissa huudetaan ja lauletaan yhdessä, heilutetaan värikkäitä lippuja ja esitetään koordinoituja koreografioita eli tifoja. Usein kannattamista tehostetaan soihtujen ja savuheitteiden kaltaisella pyrotekniikalla.

Niin sanottuun ultramentaliteettiin (ital. mentalità ultra) assosioidaan seurauskollisuuden, yhtenäisyyden ja omatoimisuuden kaltaisia arvoja. Ryhmien tunnusmerkkeinä toimivat useimmiten itse tehdyt lakanat ja heilutusliput, mutta myös harmoninen pukeutuminen, yhteiset tavat ja perinteet. Myös poliittisuus voi olla ultria ja ryhmiä yhdistävä tekijä kuten aatteellisia urheiluseurojakin.

Huliganismi on ultras-toiminnasta erillinen ilmiö, jonka itsetarkoitus on kannattamisen sijaan väkivalta. Ultrien väkivaltaiset yhteenotot keskenään tai esimerkiksi poliisia vastaan eivät ole harvinaisia, mutta ne ovat harvoin suunniteltuja tai tahallisia.

Tiettävästi ensimmäinen ultras-ryhmä oli vuonna 1968 perustettu AC Milanin Fossa dei Leoni (suom. "Leijonien luola"), jonka ympärille kasvoi halvennettujen pääsylippujen avulla ensimmäinen nykykäsitteen mukainen kannattajakatsomo, Curva Sud Milano eli San Siron eteläkaarre. Fossa dei Leoni lopetti toimintansa vuonna 2005 eräänlaisen kunniakoodiston mukaisesti, kun Juventuksen ultrat varastivat ryhmän tunnuksena toimineen lakanan.

1960-luvun lopulla italialaisen jalkapallon piirissä syntynyt ultratoiminta on laajentunut koko maailman ja lähes kaikki palloilulajit kattavaksi alakulttuuriksi; ultras-kulttuuriksi, puhekielessä ultras-skeneksi.

Ultrat Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jalkapallossa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aktiivinen seisomakatsomotoiminta saapui Suomen 1990-luvun lopulla jalkapallon kautta. Ensimmäiset järjestäytyneet katsomoryhmät, FC Lahden kannattajat (FCLK) ja Vaasan Palloseuran Geezers Hietalahti, perustettiin ja rekisteröitiin vuonna 1998. Näitä kahta ryhmää on luonnehdittu enemmän brittihenkisiksi casuals-ryhmiksi kuin mannereurooppalaisen ultras-tyylin edustajiksi. Vuonna 1999 Helsingin Jalkapalloklubin kannattajien perustama Forza HJK edelsi nykypäivän Klubipääty-kannattajakatsomoa. Vuonna 2001 perustettu Helsingin IFK:n kannattajaryhmä Stadin Kingit oli Suomen ensimmäinen monilaji–ultras-ryhmä. Jääkiekon sijaan Kingit erikoistui HIFK:n jalkapallo-, jääpallo- ja käsipallojoukkueiden aktiiviseen kannattamiseen. Kingit toteuttivat esimerkiksi kaikki omat jalkapallomatkansa kattaneita vieraskausikortteja sekä yhteistyössä seuran kanssa kaiken paitsi jääkiekon kattaneita HIFK:n yleiskausikortteja. Kingit olivat HIFK:n Klacken-kannattajakatsomon perustava ja johtava ryhmä vuoteen 2023 saakka, jolloin HJK:n kannattajat varastivat ryhmän päälakanan ja polttivat sen.

FC Jokerien 116% Boys, tai toisella nimellä Hellsinki Boys, ryhmää on pidetty ensimmäisinä kovan huliganismin tuomisesta Suomeen. 116% Boys on yhdistetty vahvasti Ruotsin AIK huligaaneihin, jota pidetään ryhmän "ystäväfirmana". Osa 116% Boys jäsenistä on tiettävästi käynyt järjestetyissä joukkotappeluissa AIK:n riveissä ja tuonut vaikutteita Suomeen. AIK:n Firman Boys on usein median ja viranomaisten puolesta liitetty organisoituun rikollisuuteen Ruotsissa. 116% Boys koostui sekalaisesta porukasta, johon myös värvättiin ystäväpiiristä katutappelijoita välittämättä niinkään kiinnostaako heitä varsinaiset FC Jokerien ottelut. Suurin osa koostui kuitenkin joukkueen vannoutuneista kannattajista. Yhdistävänä tekijänä ryhmän jäsenillä oli valmius äärimmäiseen väkivaltaan. Nimen numerot viittaavat katsomon osioon, jossa ryhmä otteluita seurasi ja prosenttimerkintä vahvistamattomiin tietoihin ryhmän joidenkin jäsenten kytköksitä Helvetin enkeleihin. Osa ryhmän jäsenistä ovat sanoneet prosenttimerkin olleen lähinnä vitsi. 116% Boys elinkaari oli suhteellisen lyhyt, johtuen FC Jokerien lopettamisesta. Osa jäsenistä jatkoi kuitenkin toimintaa Jokerien jääkiekkojoukkueen kautta. 116% Boys oli myös tunnettu provosoivasta Hellsinki Boys banderollistaan, jossa oli natsien käyttämä totenkopf pääkallo. Spekulaatioita ryhmän kytköksistä äärioikeistoon on tuotu ilmi, mutta enimmäkseen pääkallolla ja muilla tempauksilla on haettu provosaatiota poliittisten näkemysten sijaan.

Eräs merkittävimmistä suomalaisen jalkapallon pitkäikäisistä ultras-ryhmistä on vuodesta 2003 toiminut Tampere Unitedin Sinikaarti. Tampere Unitedin ajauduttua konkurssiin ja pudottua Veikkausliigasta kauden 2011 päätteeksi, sinikaartilaisten perustama yhdistys otti koko seuran tehtävät hoitaakseen. Tampere Unitedin kannattajat ry:n harrastejoukkue TamU-K siirtyi kilpasarjoihin, toimien neljän kauden ajan käytännössä seuran tilapäisenä edustusjoukkueena. Kannattajat aloittivat alimmalta sarjatasolta Kutosesta ja nostivat joukkueen Neloseen asti ennen vallan palauttamista Tampere United ry:lle kaudeksi 2016.[1]

Lisäksi merkittävimpiin ja pitkäikäisimpiin, edelleen toimiviin ultrakannattajaryhmiin kuuluu Kuopion Palloseuran kannattajat, talvella 2005-2006 perustettu Kpo Crew.[2][3] Ryhmä on saanut näkyvyyttä Suomessa sekä ulkomailla kannatustoimintansa vuoksi.[4][5][6]

Jääkiekossa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen jääkiekkokatsomoiden ensimmäisiä ultras-ryhmiä olivat 2000-luvun alussa perustettu Turun Palloseuran Sissiryhmä, vuonna 2004 perustetut Helsingin Jokerien Ultras Jokerit ja Vaasan Sportin Ultras 06, sekä Lahden Pelicansin vuonna 2005 perustettu Ääriliike. Tästä joukosta syntyivät myös maan ensimmäiset kaukalon päätyjen mittaiset seisomakannattajakatsomot, Jokereiden Eteläpääty ja Sportin Sundom Stå.

Useimpia ensimmäisen aallon ultras-ryhmistä ei ole enää olemassa. TPS:n jääkiekkokannattajat kulkevat Mutka-katsomonsa identiteetillä, Pelicansin eri kannattajaryhmät ovat yhdistyneet Lahen Turkoosiksi. 2010-luvun aikana aktivoituneista toisen aallon ultras-ryhmistä suurimpia ovat Tampereen Ilveksen Osasto 41, Oulun Kärppien Poromafia sekä Rauman Lukon Raumam Boja.

Luettelo suomalaisista katsomoryhmistä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä luettelo on matrikkeli Suomen kannattajakatsomoista ja niiden ryhmistä useissa lajeissa. Kursivoidut ryhmät ja seurat ovat lopettaneet toimintansa.

Seura Paikkakunta Katsomoryhmä(t)
AC Oulu Oulu AC Oulu Fanatics (2004–2006)

AC Oulun kannattajat (2007–)

Bothnia Oulu (2023–)

Blues Espoo Blues Brothers '07 (2007–2015)
FC Lahti Lahti FC Lahden kannattajat (1998–)

Lahti Youth Casuals (2015–)

Gnistan Helsinki 1924 Zone (2020-)

IF Gnistanin kannattajat ry (2023-)

Haka Valkeakoski Hakapeliitat (2006–)

Haka Youth (2020-)

Hermes Kokkola Hermes Loyals (2011–)
Honka Espoo HK05 (2005–)
HJK Helsinki Tölikan raiku (1984–199x)

Forza HJK (1999–)

Sakilaiset (2006–)

S140 (2009–)

Vecchi Ragazzi (2014–)

Usual Suspects Helsinki (2022–)

Helsinki Youth Firm (?-)

Etäklubilaiset (2024-)

HIFK Helsinki Stadin Kingit (2001–2023)

Nuorisokaarti (2006–2010)

Generation Tre, G3 (2010–201x)

Supras Helsinki (2012–2014)

UGH (2019-2023)

Inferno (2023-)

HPK Hämeenlinna Sikakatsomo (199x–201x)

Kulman Pojat (2012–)

IFK M Maarianhamina Green Mean Machine / GMM (2004–)

Grönvitt (2021–)

Ilves Tampere Niilon Pojat (2007–)

Osasto 41 / OS41 (2007–)

Ultras Tampere (2021–)

Inter Turku Armada Turku (2009–2023)

Itäpääty Turku (?)

Jaro Pietarsaari Jarosällskapet / Jaro Supporters (?–)
JJK Jyväskylä Harjun Pojat (2007–)
Jokerit Helsinki 116% Boys (2000–2004, FC Jokerit)

Ultras Jokerit (2004–2010)

Brigata Giallorossa / BG103 (2008–?)

Young Boys / YB (2010–2013)

Miesten kerho / MK12 (2012–2013)

Jukurit Mikkeli Viikinkiveljet (2017–)
JYP Jyväskylä Hurrikaanisydän (2014–)
JIPPO Joensuu JNS Rednecks (2010–)
JoKP Joensuu Susirajan Punamustat (2007–)
KalPa Kuopio Musta verkosto (2005–)

Veljmiehet (2014–)

Kaskö IK Kaskinen Curva di Locale (201x–)
KooKoo Kouvola Men Behaving Badly Kouvola (2015–)
Kraft Närpiö Närpes Kraft Ultras (?–)
KTP Kotka KTP-kannattajat (2004–)
KuPS Kuopio Kapakka-Banzai (2001–)

KPO Crew (2006–)

Kärpät Oulu Poromafia (2007–)

Bothnia Oulu (2023–)

Lukko Rauma Raumam Boja (2011–)
MP Mikkeli Sininen osasto (2008–?)
MyPa Myllykoski Vallin pojat (?–)
Pelicans Lahti Ääriliike (2005–2014)

Lahen Turkoosi (2014–)

SaiPa Lappeenranta Willimiehet (2007–)
Salon Vilpas Salo Vilpas Ultras (2015–2021)

Forza Vilpura (2021-)

SJK Seinäjoki Klopit (2007–)
Sport Vaasa Ultras 06 (2004–)

RödWitt (2006–?)

TamU Tampere Sinikaarti (2003–)
Tappara Tampere Sinioranssit (2011–)
TPS Turku Sissiryhmä (2001–2009)

TPS-kannattajat (2009–)

VPS Vaasa Geezers Hietalahti (1998–)
Ässät Pori Etulinja (2011–2014)

Pataljoona (2008–)

Tämä ei ole luettelo rekisteröidyistä yhdistyksistä. Kriteerinä voidaan pitää ryhmän tunnuksien esilläoloa kannattajakatsomossa. Luettelo ei tulkitse ryhmien edustamia tyylisuuntia (esim. ultras tai casuals), ellei sellaista sanaa esiinny ryhmän nimessä.

Luettavuuden ja lajiteltavuuden vuoksi seuranimien etuliitteet, kuten AC, FC tai FF, mainitaan vain niiden edeltäessä pelkkää paikkakunnan nimeä. Esim. FC Lahti on tarpeen erotella Lahden kaupungista, kun taas FC Hakan ja FC Interin peräkkäisyys on ongelmallista aakkosjärjestyksen kannalta.

  1. Tampere United: Tampere Unitedin Tarina tampereunited.fi. Viitattu 30.9.2024.
  2. KuPS-kannattajat KuPS - Kuopion Palloseura. Viitattu 12.4.2024.
  3. KPO Crew villiintyy intohimosta jalkapalloon ja keltamustaan Savon Sanomat. 7.10.2017. Viitattu 12.4.2024.
  4. Poliisi Ålands Radiolle: Futisfanit osallisina noottiin johtaneisiin tuhotöihin – näin kannattajat vastaavat Ilta-Sanomat. 4.5.2023. Viitattu 12.4.2024.
  5. Juho Hirvonen: "Kuopion kaupunki, haistakaa vi*tu", kannattajat kirosivat Kuopion päättäjät - kapteeni kuuli huudot ja muotoili sanansa tarkkaan: "Paljon siitä on puhuttu" SuomiFutis. 19.8.2021. Viitattu 12.4.2024.
  6. Mikko Vehviläinen: ”Eurooppaan”, ”13. Kpo Crew - Kannattamisen uudet tuulet”, Oi keltamusta! Kupsilaisia kannattajatarinoita, s. 219. Mikko Vehviläinen, 2023. ISBN 978-952-94-7539-1.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Louis, Sébastien: Le phénomène ultras en Italie. Mare & Martin, 2005. ISBN 2849340227.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]