Ultranopea kaupankäynti
Ultranopea kaupankäynti ([1] engl. high-frequency trading, tunnetaan myös nimellä korkean taajuuden kaupankäynti) on rahoitusmarkkinoilla eräs kaupankäynnin muoto, jossa markkinoita monitoroivat tietokoneohjelmat käyvät nopeatempoista automatisoitua kauppaa erilaisilla rahoitusinstrumenteilla sekuntien tai sekunnin kymmenysosien aikana.[2] Korkean taajuuden kaupankäynnin termille ei ole ehtinyt vakiintua yhtä ainoaa määritelmää; mutta sen keskeisimpänä ominaisuutena voidaan pitää suurta volyymia, monimutkaisia algoritmeja ja erittäin lyhyen aikajänteen sijoitushorisonttia.[3] Tietokoneiden laskentatehon ylläpitämien teknologisten työkalujen avulla esimerkiksi osakkeiden ostamista ja myymistä voidaan korkean taajuuden kaupankäynnin strategioiden avulla käydä jopa sekunnin murto-osien aikana.
Tiedonsiirtoviiveen minimoimiseksi jotkut HFT-kauppiaat ovat jopa maksaneet siitä, että ne saavat sijoittaa fyysiset palvelimensa pörssien sisälle saadakseen markkinoiden datasyötteen millisekunteja muita nopeammin.[4][5]
Tieteellinen tutkimus osaltaan puoltaa näkemystä siitä, että korkean taajuuden kaupankäynti parantaa rahoitusmarkkinoiden likviditeettiä ja tehokkuutta nopeuttamalla hinnanmuodostusta (ks. informationaalinen tehokkuus)[6], mutta myös suhtautuu kriittisesti algoritmeillä toteutettavien kaupankäyntistrategioiden korkeaan keskinäiseen korrelaatioon lisäten ns. "salamaromahduksen" (engl. Flash crash) riskiä rahoitusmarkkoilla.[7] Kaupankäyntiä korkealla taajuudella on kritisoitu myös siksi, koska sen on koettu antavan ylivoimaista ja etuoikeutettua informationaalista asemaa rahoitusmarkkinoilla toimiville suurille hedgerahastoille ja investointipankeille pitkälle aikavälille sijoittavien yksityisten piensijoittajien kustannuksella.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Vuorenmaa, Tommi A.: ”Ultranopean automatisoidun kaupankäynnin hyvät, pahat ja rumat”, Kansantaloudellinen aikakauskirja, 108. vuosikerta, 4/2012, s. 406–415
- ↑ Irene Aldridge ja Steven Krawciw: Real-Time Risk: What Investors Should Know About Fintech, High-Frequency Trading and Flash Crashes. Wiley, 2017. ISBN 978-1-119-31896-5 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Michael Lewis: Flash Boys: A Wall Street Revolt. W. W. Norton & Company, 2015. ISBN 9780393244663 Teoksen verkkoversio.
- ↑ John Rekenthaler: Mitä vikaa on salamakaupassa? 02.02.2016. Morningstar. Viitattu 29.03.2017.
- ↑ Henri Elo: Robottikaupan kritiikki kuumenee 07.05.2012. Kauppalehti. Viitattu 29.03.2017.
- ↑ Alain P. Chaboud, Benjamin Chiquoine, Erik Hjalmarsson ja Clara Vega: Rise of the Machines: Algorithmic Trading in the Foreign Exchange Market. The Journal of Finance, 2014, nro 5, s. 2045–2084. doi:10.1111/jofi.12186 ISSN 1540-6261 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Tommi A. Vuorenmaa ja Liang Wang: An Agent-Based Model of the Flash Crash of May 6, 2010, with Policy Implications. VALO Research and University of Helsinki, 2014, nro ID 2336772. Rochester, NY: Social Science Research Network. doi:10.2139/ssrn.2336772 Artikkelin verkkoversio.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ville Similä: Algoritmi ajaa autoa ja käy pörssikauppaa – nyt kerromme, mikä se algoritmi on Helsingin Sanomat Sunnuntai. 8.1.2017. Viitattu 15.4.2017.