Ulrika Fredrika Bremer

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ulrika Fredrika Bremer, synt. Salonius (24. huhtikuuta 1746 Turku – 1. huhtikuuta 1798) oli suomalainen laivanvarustaja, kauppias ja teollisuuden monialayrittäjä. Hän oli kirjailija Fredrika Bremerin isoäiti. Kun hänen miehensä Jacob Bremer kuoli vuonna 1785, hän otti 39-vuotiaana haltuunsa miehensä suuren laivanvarustamon ja liiketoiminnan Turussa, ja jatkoi sen toiminnan johtamista menestyksekkäästi 13 vuotta aina kuolemaansa asti. Häntä pidetään yhtenä kaikkien aikojen merkittävimmistä ammattiryhmänsä edustajista Suomessa.

Ulrika Fredrika Salonius oli hovioikeuden asessori Eric Gustaf Saloniuksen (k. 1748) ja Hedvig Magdalena Wittfoothin (k. 1752) tytär, avioitui 21-vuotiaana 18. huhtikuuta 1767 hiljattain leskeytyneen 35 vuotta vanhemman Jacob Bremerin, merkittävimmän turkulaisen laivanvarustajan ja liikemiehen kanssa, jolla oli jo viisi lasta, joista useimmat olivat vanhempia kuin Ulrika.

Bremerillä oli 40 vuoden ajalta omistuksia myös Turun sokeritehtaassa ja molemmissa tupakkatehtaissa, Järvenojan paperitehtaassa, Åvikin lasitehtaassa, Kupittaan tiilitehtaassa, sahoissa Koskella ja Luvialla sekä Itä-Intian kauppakomppaniassa. Lisäksi hän omisti useita liiketiloja, sätereitä, rälssitiloja ja muun muassa Tuorlan kartanon Piikkiössä.

Miehensä kuoltua vuonna 1785 hän hyödynsi lesken oikeutta periä puolisonsa toiminnan, ja hoiti sitten hänen jäljellä olevaa liiketoimintaansa kuolemaansa saakka, apunaan vanhimmat poikapuolensa Josef Bremer (1743–1814) ja Isac Bremer (1741–1774) ja hänen oma poikansa Karl Fredrik Bremer (1770–1830).

Liikenainen ja monialayrittäjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksi syy, miksi hän päätti itse jatkaa toimintaa kerrotaan olleen, että hänen poikansa Karl ja vanhin poikapuolensa Isac kärsivät mielenterveyden ongelmista ja heiltä puuttuivat liiketoimintataidot. Poikansa suhteen hän näytti olleen myöhemmin oikeassa. Josef Bremeristä tuli myöhemmin edullisen naimakaupan myötä Teijon ruukinpatruuna.

Ulrika Bremer otti miehensä tehtävät eri yritysten toiminnassa ja oli itse niissä mukana. Hän oli mukana aktiivisesti laivanvarustustoiminnassa: hän sai osaomistuksen seitsemässä eri laivassa, ja osti muun muassa brigantiini Vigilantian vuonna 1792.

Bremeriä on kuvailtu ehkä merkittävimpänä aikansa liikenaisena. Ihmisenä hänen on täytynyt olla määrätietoinen, ja häntä ihaili Henrik Gabriel Porthan, kun hän varmisti Bremerin kauppahuoneen johtavan aseman aikanaan: hänen kuolinpesässään oli yhteensä 14–15 tynnyriä kultaa, joka vastaa 1,5 miljoonaa hopeataaleria eli omaisuus oli kolminkertaistunut 1,1 miljoonasta kuparitaalerista vuodelta 1766.[1]

Ulrika Bremerin kuoleman jälkeen yrityksen toiminnan otti haltuunsa poika Karl Fredrik, joka muutamassa vuodessa lopetutti toiminnot ja muutti Ruotsiin vuonna 1804. Viimeisenä myytiin Åvikin lasitehdas 1806. Perheeseen kuului myös tytär Agata Bremer (1774—1810), joka kuoli Tukholmassa naimattomana.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Myntkurser www.myntkabinettet.se. Viitattu 26.6.2018.