Ulla Katajavuori
Ulla Kyllikki Katajavuori-Koskimies (16. kesäkuuta 1909 Rauma – 5. lokakuuta 2001 Helsinki) oli suomalainen kanteletaiteilija.
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ulla Katajavuori oli lapsena Suomen Yleisradion ensimmäisiä esiintyjiä Raumalta radioiduissa koelähetyksissä. Hänen soittoaan kuultiin sittemmin radiossa usean vuosikymmenen aikana.
Katajavuoren tulkinnoissa kantele soi klassisena taidesoittimena. Hänen julkisten esiintymistensä määrä nousee satoihin. Muun muassa monissa isänmaallisissa tilaisuuksissa Aino-pukuun pukeutunut Katajavuori kanteleineen oli suosittu esiintyjä; sotien aikana ja niiden jälkeen kanteleensoitolla ja suomalaisella musiikilla oli itsestään selvä tilaus. Hänen soittoaan ehti kuunnella kuusi Suomen presidenteistä.
Katajavuori esiintyi taajaan myös Ruotsissa ja muualla Skandinaviassa. Hän osallistui vuonna 1956 Kölnistä ympäri maailman radioituun Musik kennt keine Grenzen -lähetykseen. 1960-luvun alussa hän teki kaksi konserttimatkaa USA:han ja Kanadaan ja konsertoi sopraano Sylvia Aarnion kanssa New Yorkin Carnegie Hallissa. Folk Music Festival Kaustinen -plaketin Katajavuori sai vuonna 1969. Valtion taiteilijaeläke hänelle myönnettiin 1975.
Lauantain toivottujen levyjen suosituimpiin on kuulunut Karjalan kunnailla, jonka Anna Mutanen ja Ulla Katajavuoren levyttivät; sen – niin kuin suurimman osan Katajavuoren ohjelmistosta – sovitti kanteleelle hänen muusikkopuolisonsa Eero Koskimies, joka oli Radio-orkesterin alttoviulisti ja Sibelius-Kvartetin perustajajäsen. Toinen tunnettu Katajavuoren levyttämä kappale on Konevitsan kirkonkellot (1952), jonka myöhemmin toi laajempaan tietoisuuteen Piirpauke-yhtye.[1]
Suku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ulla Katajavuoren puoliso vuodesta 1939 oli viulisti Eero Koskimies. Koskimiehen poika hänen ensimmäisestä avioliitostaan Aino Nisulan kanssa oli pianisti Pentti Koskimies. Ulla Katajavuoren ja Eero Koskimiehen tytär on kirjailija Satu Koskimies. Satu Koskimiehen tytär on kirjailija Riina Katajavuori.
Levytyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ulla Katajavuori: Grand Lady of Kantele. IMU-CD 101
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Helistö, Paavo: ”Katajavuori, Ulla (1909–2001)”, Suomen kansallisbiografia, osa 5, s. 43–44. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-446-0. Teoksen verkkoversio.
- Helistö, Paavo: Ulla Katajavuori – kanteletar. (Arkistoitu – Internet Archive) Radio-ohjelma. Yle Radio 1, 2000.
- Helistö, Paavo: Ulla Katajavuori, kanteleen runoilija. Friiti 2/2000.
- Koskimies, Satu: Kanteleen Grand Lady. Kantele 4/2000.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Konevitsan kirkonkellot. (Arkistoitu – Internet Archive) Äänitearkisto. Viitattu 17.10.2014.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Koskimies, Satu: Te näitte mun soittoni riemun: Ulla Katajavuoren elämä. Elämäkertaromaani. Tammi, 2003. ISBN 951-31-2827-X
- Jalkanen, Pekka – Laitinen, Heikki – Tenhunen, Anna-Liisa: Kantele. Toimittanut Risto Blomster. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2010. ISBN 978-952-222-101-8
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ulla Katajavuoren esitystuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
- Katajavuori, Ulla hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
| ||||||||||||||||||||||
