Ulappakiislanen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ulappakiislanen
Uhanalaisuusluokitus

Silmälläpidettävä [1]

Silmälläpidettävä

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Rantalinnut Charadriiformes
Heimo: Ruokit Alcidae
Suku: Ptychoramphus
Laji: aleuticus
Kaksiosainen nimi

Ptychoramphus aleuticus
(Pallas, 1811)

Alalajit[2]
  • P. a. aleuticus
  • P. a. australis
Katso myös

  Ulappakiislanen Wikispeciesissä
  Ulappakiislanen Commonsissa

Ulappakiislanen (Ptychoramphus aleuticus)[3] on ruokkeihin kuuluva lintulaji. Lajia tavataan Tyynenmeren ulapoilta Pohjois-Amerikassa.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulappakiislanen kasvaa 22–23 cm pitkäksi. Alalajeista P. a. australis on pienempi. Sukupuolet muistuttavat toisiaan ulkonäöltään. Ruumiinrakenteeltaan laji on tukeva ja lyhytsiipinen. Ulappakiislasen pää, selkä ja siivet ovat hyvin tumman harmaat. Rinnasta vatsaa kohden väri vaalenee, ja vatsa ja alaperä ovat valkoiset. Linnun silmien yläpuolella on kaareva valkoinen laikku.[4][5][6]

Levinneisyys ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulappakiislasta tavataan pesivänä Aleuteilta Baja Californiaan. Ainakin osa pohjoisen linnuista muuttaa etelämmäs talvehtimaan. Laji on ulapoiden lintu, ja rannikon saarilla sitä tavataan lisääntymisaikana. Ulappakiislasen ravintoa ovat erityisesti krillit ja muut äyriäiset, mutta se syö myös pieniä kaloja. Pesimäkauden huippu on Aleuteilla heinäkuussa ja Baja Californiassa marraskuussa. Laji pesii rannikon saarissa jopa yli miljoonan linnun kolonioina. Ulappakiislanen munii kivikkoon tai kaivamaansa käytävään. Kauden aikana pesintöjä voi olla kaksi.[1][4][5][6]

Ulappakiislanen luokitellaan silmälläpidettäväksi, ja kannan kooksi arvioidaan 5 400 000 yksilöä. Kanta on pienentynyt voimakkaasti. Suurin uhka ulappakiislaskannalle ovat pesimäsaarille levinneet rotat, minkit, ketut ja pesukarhut. Pesimäympäristöä uhkaavat myös laiduntavat vuohet ja öljyonnettomuudet. Ilmastonmuutos aiheuttaa vesien lämpenemistä, mikä ilmenee merien ravintoverkkossa äyriästen määrän vähenemisenä.[1][4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c BirdLife International: Ptychoramphus aleuticus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-2. 2020. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 8.6.2023. (englanniksi)
  2. Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Ptychoramphus aleuticus (TSN 177013) itis.gov. Viitattu 8.6.2023. (englanniksi)
  3. Ulappakiislanen – Ptychoramphus aleuticus Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 8.6.2023.
  4. a b c Sharon Chester: The Arctic Guide, s. 186. Princeton University Press, 2016. ISBN 978-0-691-13974-6. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 8.6.2023). (englanniksi)
  5. a b L. DeVere Burton: Fish & Wildlife, s. 317. Cengage Learning, 2010. ISBN 978-1-4354-1963-6. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 8.6.2023). (englanniksi)
  6. a b Cassin's Auklet All About Birds. Cornell Lab of Ornithology. Viitattu 8.6.2023. (englanniksi)