Ukrainan 3. rynnäkköprikaati
| Ukrainan 3. rynnäkköprikaati 3-тя окрема штурмова бригада |
|
|---|---|
 Tunnus |
|
| Toiminnassa | tammikuu 2023[1] – |
| Valtio |  Ukraina |
| Rooli | Mekanisoitu jalkaväki |
| Osa joukkoa | Ukrainan maavoimat |
| Tukikohta | Kiova, Ukraina |
| Sodat ja taistelut | |
| Komentajat | |
| Nykyinen komentaja | Andri Biletskyi |
| Tunnettuja komentajia | Andri Biletskyi Dmytro Kuh’artšuk |
Ukrainan 3. erillinen rynnäkköprikaati (ukr. 3-тя окрема штурмова бригада, Tretja okrema šturmova bryhada) on vuonna 2022 perustettu Ukrainan maavoimien prikaati.[2]
Prikaati perustettiin yhdistämällä Azovin SSO-yksiköt (erikoisjoukot), jotka olivat entisten Azov-pataljoonan veteraanien perustamia[3][4]. Prikaatin komentaja on Andri Biletskyi, Azovin pataljoonan perustaja ja entinen komentaja sekä Ukrainan entinen kansanedustaja.[5][6][7]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kun Venäjän hyökkäys Ukrainaan alkoi vuonna 2022, suurin osa Azov-pataljoonan yksiköistä oli sijoitettuna Mariupoliin, missä ne pian piiritettiin. Mariupolin ulkopuolella monet Azovin entiset veteraanit alkoivat muodostaa uusia yksiköitä erityisesti Kiovassa, Sumyssä ja Harkovassa. Nämä yksiköt liitettiin pian Ukrainan asevoimien erikoisoperaatiojoukkoihin (SSO), ja ne tunnettiin yhteisnimellä SSO Azov.[3][8]
Marraskuussa 2022 kaikki entiset Azovin SSO-joukot yhdistettiin yhdeksi täysin toimintakykyiseksi taisteluyksiköksi Ukrainan maavoimiin.[9][4] Prikaati suunniteltiin strategisesti luomaan erittäin liikkuva, hyvin varustettu ja monipuolisesti koulutettu joukko, joka kykenee osallistumaan sekä puolustus- että hyökkäysoperaatioihin.[3][4]
Merkittävä virstanpylväs prikaatille oli 24. helmikuuta 2023, kun presidentti Volodymyr Zelenskyi luovutti prikaatin värin juhlallisessa seremoniassa.[10] Prikaatin värien sanottiin ”ilmentävän Ukrainan valtiollisen aseman perinteiden sitkeyttä aina Kiovan Rusin ajoista ja kasakka-ajasta 1900-luvun alun vapautustaisteluista ja nykyaikaan saakka”.[11]
Prikaatin sotilaat osallistuivat H’ersonin kaupungin ja koko H’ersonin alueen vapauttamiseen sekä Bah’mutin taisteluun. Huhtikuun 12. päivänä 2023 prikaati ilmoitti aloittavansa rekrytointitoimet.[12] Toukokuussa 2023 se oli yksi ensimmäisistä yksiköistä, joka raportoi onnistuneista hyökkäyksistä Bah’mutin alueella Venäjän maavoimia vastaan.[13]
Kuukausia kestäneiden taistelujen jälkeen prikaati vapautti Bahmutin piirissä sijaitsevan Andrijivkan kylän 15. syyskuuta 2023 ja piti sen hallussaan venäläisten 17. syyskuuta tekemästä vastahyökkäyksestä huolimatta.[14]
Helmikuussa 2024, pian Valeri Zalužnyin erottamisen jälkeen, prikaati siirrettiin Avdijivkaan lieventämään kaupungin mahdollista saartoa.[15] Avdjivkan joudutta venäläisten haltuun 17. helmikuuta prikaati otti uudet puolustusasemat Avdijivkan länsipuolella Lastotškinen ympärillä.[16] Samana päivänä prikaatin lehdistöpäällikkö Oleksandr Borodin väitti, että hänen yksikkönsä oli Avdijivkaan siirtymisen aikana surmannut 1 500 venäläistä sotilasta, haavoittanut yli 3 500:aa ja tuhonnut 20 panssariajoneuvoa. Hän lisäsi, että prikaatilla ei ollut tietoja omista sotilaita, jotka olisivat joutuneet vangeiksi.[17]
Toukokuun 27. päivänä 2024 prikaati ilmoitti surmanneensa, haavoittaneensa tai ottaneensa vangiksi ”lähes” 600 venäläistä sotilasta Harkovan alueella. Eräs prikaatin vangiksi ottama venäläissotilas väitti haastattelussa olevansa ainoa eloonjäänyt 15 sotilaan osastostaan hyökkäyksen jälkeen.[18]
Elokuun 22. päivänä 2024 prikaati raportoi vallanneensa vastahyökkäyksessä Venäjän 20. armeijaa vastaan kaksi neliökilometriä Harkovan alueella. Vaikka he olivat miesluvultaan 2,5:1 alakynnessä, prikaati kertoi päihittäneensä kokonaisen pataljoonan, mukaan lukien joukkueiden ja komppanioiden tukikohdat. Heidän mukaansa kolmessa päivässä kaatui 300 venäläissotilasta, ja joukot ajettiin pois Makijivkasta.[19]
Maaliskuussa 2025 aloitettiin suunnitelmat prikaatin muuttamisesta 3. armeijakunnaksi, ja Andri Biletskyi jatkaa sen komentajana.[20]
Maaliskuun lopulla 2025 antamassaan haastattelussa Biletskyi kertoi, että prikaati puolusti Harkovan alueella sijaitsevaa Borovan kaupunkia, joka oli hänen mukaansa Venäjän hyökkäyksen kohteena. Prikaatia vastaan taistelivat Venäjän 1. panssariarmeijan ja 20. armeijan yksiköt.[21]
Huhtikuussa ja toukokuussa 2025 aikana raportoitiin, että 3. hyökkäysprikaati piti hallussaan yli 50 kilometriä Kupjanskin ja Lymanin rintamalinjoista. Tämä oli tiettävästi pisin rintamaosuus, jota yksikään ukrainalainen prikaati piti hallussaan koko maassa, ja prikaati oli ylläpitänyt tätä asemaa lähes vuoden ajan.[22]
Rakenne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1. rynnäkköpataljoona[23]
- 2. rynnäkköpataljoona[23]
- 1. mekanisoitu pataljoona[23]
- 2. mekanisoitu pataljoona[23]
- 1. kivääripataljoona[24]
- 2. kivääripataljoona[25]
- kansainvälinen pataljoona
- kenttätykistörykmentti
- lennokkipataljoona[26]
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ https://ab3.army/en/about-the-brigade/
- ↑ Третя окрема штурмова бригада ЗСУ | 3 ОШБр Третя окрема штурмова бригада. Viitattu 4.5.2024. (ukrainaksi)
- ↑ a b c Special operations forces of Azov regiment become separate assault brigade of Ground Forces and fight in Bakhmut Ukrainska Pravda. Viitattu 4.5.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c Azov Regiment Reformed and is Now the 3rd Separate Assault Brigade Atlas News. 26.1.2023. Arkistoitu 16.10.2023. Viitattu 4.5.2024. (englanniksi)
- ↑ Офіційний портал Верховної Ради України web.archive.org. 1.12.2017. Arkistoitu 1.12.2017. Viitattu 11.7.2024.
- ↑ Андрій Білецький: Росіяни стерли свої кадрові частини в Україні в нуль Українська правда. Viitattu 11.7.2024. (ukrainaksi)
- ↑ Білецький Андрій LIGA. Viitattu 11.7.2024. (ukrainaksi)
- ↑ Tom Ball: Azov Battalion drops neo-Nazi symbol exploited by Russian propagandists thetimes.co.uk. 4.5.2024. Viitattu 4.5.2024. (englanniksi)
- ↑ Azov becomes Separate Assault Brigade with Army’s Ground Forces www.ukrinform.net. 26.1.2023. Viitattu 4.5.2024. (englanniksi)
- ↑ https://www.youtube.com/watch?v=hTa9lMDA3nM YouTube (23:50)
- ↑ Special operations forces of Azov regiment become separate assault brigade of Ground Forces and fight in Bakhmut Ukrainska Pravda. Viitattu 4.5.2024. (englanniksi)
- ↑ https://censor.net/ua/news/3411661/3tya_okrema_shturmova_brygada_ogolosyla_nabir_dobrovoltsiv
- ↑ Украинские военные заявили, что 72-я бригада войск РФ оставила позиции под Бахмутом ГОЛОС АМЕРИКИ. 10.5.2023. Viitattu 4.5.2024. (venäjäksi)
- ↑ Генштаб: ВСУ освободили Андреевку к югу от Бахмута – DW – 15.09.2023 dw.com. Viitattu 4.5.2024. (venäjäksi)
- ↑ David Axe: Ukraine May Have Deployed One Its Best Brigades To Try To Save Avdiivka Forbes. Viitattu 4.5.2024. (englanniksi)
- ↑ 3 ОШБр: У ворога на авдіївському напрямку достатньо сил і засобів для просування далі, Ласточкине - основний напрямок для росіян interfax.com.ua. 20.2.2024. Viitattu 4.5.2024. (ukrainaksi)
- ↑ Most troops have left Avdiivka, no large-scale capture of Ukrainian soldiers – 3rd Separate Assault Brigade – video Ukrainska Pravda. Viitattu 11.7.2024. (englanniksi)
- ↑ Stefan Korshak: Kremlin Commanders Undeterred by Losses, Repeat Armor and Infantry Attacks Across Front Kyiv Post. 29.5.2024. Viitattu 11.7.2024. (englanniksi)
- ↑ Ukraine’s 3rd Separate Assault Brigade pushes almost 2 sq km into Russian-occupied territory in Kharkiv Oblast Ukrainska Pravda. Viitattu 27.8.2024. (englanniksi)
- ↑ 3rd Army Corps formed on the basis of 3rd Assault MilitaryLand.net. 14.3.2025. Viitattu 15.8.2025. (englanniksi)
- ↑ Irina Dashkivska: 3 ОШБр не дала росіянам захопити жодної позиції за останні півтора місяця, - Білецький censor.net. 30.3.2025. Viitattu 16.8.2025.
- ↑ Перший з Третьої штурмової. Як Андрій Білецький не став істориком, а створив дві бойові бригади і тепер очолив корпус — профайл NV New Voice. Viitattu 15.8.2025. (ukrainaksi)
- ↑ a b c d Про Третю окрему штурмову бригаду ЗСУ | 3 ОШБр web.archive.org. 19.12.2023. Arkistoitu 19.12.2023. Viitattu 11.7.2024.
- ↑ Чим унікальна Третя окрема штурмова бригада: військовий розповів — Ексклюзив ТСН web.archive.org. 7.5.2024. Arkistoitu 7.5.2024. Viitattu 11.7.2024.
- ↑ Оператор БПЛА - Lobby X web.archive.org. 7.5.2024. Arkistoitu 7.5.2024. Viitattu 11.7.2024.
- ↑ Від лікаря-ортопеда до розвідника 47 ОМБр і командира батальйону безпілотників 3 ОШБр. Інтерв'ю з Вадимом Мазевичем | Українська правда web.archive.org. 13.2.2024. Arkistoitu 13.2.2024. Viitattu 11.7.2024.