Ukkokauniainen
| Ukkokauniainen | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Kovakuoriaiset Coleoptera |
| Alalahko: | Erilaisruokaiset Polyphaga |
| Osalahko: | Elateriformia |
| Yläheimo: | Kauniaismaiset Buprestoidea |
| Heimo: | Jalokuoriaiset Buprestidae |
| Alaheimo: | Chrysochroinae |
| Suku: | Chalcophora |
| Laji: | mariana |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Chalcophora mariana |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Ukkokauniainen (Chalcophora mariana) on pronssinvärinen kovakuoriainen. Se on pitkäikäinen hyönteinen. Toukkavaihe voi kestää jopa kuusi vuotta. Toukat elävät mäntymetsissä. Vuoden 2010 kansallisessa uhanalaisarvioinnissa laji katsottiin Suomessa alueellisesti hävinneeksi (RE).
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ukkokauniainen on 24–32 mm pitkä ja samalla Euroopan kookkain jalokuoriaislaji. Kuoriainen on muodoltaan pitkulaisen soikea ja melko litteä. Pohjaväri on pronssinhohtoisen tumma ja peitinsiivissä on epäsäännöllisen muotoisia pitkittäisiä painaumia, joiden pohjat ovat ruskean kuparinhohtoiset ja tiheään pisteiset. Vatsapuoli on tumman kullanhohtoinen ja siellä on tupsuittain kasvavia vaaleita karvoja.[2]
Toukan syömäjälki puuaineksessa on noin senttimetrin levyinen litteä käytävä, joka on täynnä tiiviisti pakkautunutta purua. Kotelo-ontelo on vähintään 2 cm:n pituinen ja voi sijaita syvällä puun sisällä. Aikuisten kuoriaisten ulostuloaukot puun rungolla ovat soikeita, vähintään senttimetrin levyisiä ja ne saattavat säilyä tunnistettavina yli 100 vuoden ajan.[2]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ukkokauniaisen levinneisyys ulottuu Länsi-Euroopasta ja Italiasta Siperiaan ja Iraniin. Pohjoismaissa lajilla on yksi esiintymä Norjassa Telemarkin maakunnassa sekä useampia Ruotsissa Ångermanlandin maakunnassa. Lisäksi siitä on tuore yksittäishavainto Hälsinglandin maakunnasta. Suomessa viimeisimmät havainnot lajista on tehty Taipalsaaresta vuonna 1953 ja sen jälkeen Nurmeksesta vuonna 1983. Nykyisin ukkokauniaisen katsotaan hävinneen Suomesta. Ruotsissa se on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi.[2][3]
Ruotsin havaintojen sijainnin vuoksi lajia kannattanee etsiä Suomessa sopivista elinympäristöistä Pohjanlahden rannikkoseuduilta.[2]
Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ukkokauniaisen toukkakehitys tapahtuu kuolleiden mäntyjen rungoissa, joiden tulee olla riittävän kookkaita, kuorettomia ja maahan kaatuneita. Toukat elävät kelottuneen rungon kovassa pintapuussa ja niiden kehitys kestää 3–6 vuotta. Aikuiset kuoriaiset lähtevät liikkeelle heinä-elokuussa, talvehtivat, ja jatkavat elämäänsä vielä seuraavana vuonna toukokuulta heinäkuulle. Lajin elinympäristöjä ovat etenkin avoimet mäntymetsät, joissa on hiekkainen maaperä. Ruotsissa nykyinen esiintymä on kallioalueiden lakimetsissä.[2][3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Jyrki Muona, Jaakko Mattila: Ukkokauniainen – Chalcophora mariana Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ a b c d e K. Heliövaara, I. Mannerkoski, J. Muona, J. Siitonen & H. Silfverberg: Hyppivät ja hohtavat – Suomen sepät, sepikät, rikkasepät ja jalokuoriaiset. Helsinki: Metsäkustannus Oy, 2014. ISBN 978-952-6612-38-6. s. 220–221
- ↑ a b Artfaktablad (ruotsiksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Laji.fi: Ukkokauniainen (Chalcophora mariana)
- iNaturalist: Ukkokauniainen (Chalcophora mariana)
- UPM, Kari Heliövaara: Metsiemme kovakuoriaisia: Ukkokauniainen (Chalcophora mariana), sivu 28 (pdf)
- Global Biodiversity Information Facility (GBIF): Chalcophora mariana (englanniksi)
- Fauna Europaea: Chalcophora mariana (englanniksi)
- Pherobase: Semiochemicals of Chalcophora mariana (englanniksi)
|