Siirry sisältöön

Ukaasi Suomen suuriruhtinaskunnasta

Lisää linkkejä
Wikipediasta
Venäjän valtakunnan vaakuna, Aleksanteri I kaudella. Suomen sodan aikana, Venäjän valloitettuja Suomen läänejä liitettiin keisarin antamalla ukaasilla osaksi Venäjän valtakuntaa, Suomi sai Suomen suuriruhtinaskunnan tittelin ensimmäisen kerran asiakirjoihin ja Venäjän karttoihin 24. joulukuuta 1808 (5. tammikuuta 1809). Suomen vaakuna lisättiin Venäjän valtakunnan imperialistiseen vaakunaan vasta Haminan rauhan jälkeen 26. lokakuuta 1809.[1]
Ensimmäinen Suomen suuriruhtinas Venäjän Keisari Aleksanteri I.

Ukaasi Suomen suuriruhtinaskunnasta oli Aleksanteri I:n määräys siirtää Venäjän joulukuussa 1808 Suomen sodassa valloittamat Suomen läänit osaksi Venäjän keisarikuntaa. Ukaasi eli asetus annettiin hallitsijan käskystä Pietarista, Pietarhovin palatsista J: 24. joulukuuta 1808 (5. tammikuuta 1809).[2][3][4][5][6][7]

Hallitsija antoi ilmoituksen ukaasista vähän ennen Suomen lähetyskunnan jäsenten paluuta Suomeen. Palaavat lähetyskunnan jäsenet toivat suomalaisille tiedon Suomen liittämisestä Venäjän keisarikuntaan.[8][4][9]

Ukaasi oli asetus valtiollisen Suomen suuriruhtinaskunnan, provinssin syntymiseen, joka oli keskeisin asetus, jolla keisari mahdollisti suomalaisten esitykset Suomen autonomisesta itsehallinnosta. Esitykset sisälsivät esityksen Suomen keskushallinnosta ja muista valtiorakenteista.lähde?

Tapahtumien kulku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
päivä tapahtuma totetuma / vahvistettu
9. (21) helmikuuta 1808 Ruotsin ja Venäjän välinen sota kyllä
20. maaliskuuta (1. huhtikuuta) 1808 Keisari Aleksanteri I:n ensimmäinen manifesti[10][11] ei
5. (17) kesäkuuta 1808 Keisari Aleksanteri I:n toinen manifesti[10][12][13][14] ei
18. (30) marraskuuta 1808 Suomen lähetyskunnan audienssi, jossa lähetyskunnan edustajilta pyydettiin hallitsijanvakuutusta (C. E. Mannerheim kieltäytyi keisarin vaatimuksesta) ei
18. (30) marraskuuta 1808 Suomen lähetyskunnan audienssi, lähetyskunta sai esitysoikeuden memoriaalin (katso. lähetyskunnan muistiot) kyllä
24. joulukuuta 1808 (5. tammikuuta 1809) Keisari Aleksanteri I:n ukaasi Suomen suuriruhtinaskunnasta (ukaasi mahdollisti keisarille itsevaltaisen oikeuden määrätä asetuksella Suomalaisten esityksille lainvoiman ilman Suomalaisten edustajien vakuutusta tai muutakaan vahvistusta) kyllä
17. (29) maaliskuuta 1809 keisari Aleksanteri I saapui Porvoon valtiopäiville, jossa allekirjoitti hallitsijanvakuutuksena tunnetun asiakirjan (kolmas manifesti)[15][16][17][18] kyllä
17. (29) maaliskuuta hallitsijan hyllning- tilaisuus, (ns. konstituution vahvistaminen) Porvoon tuomiokirkossa (säätyjen uskollisuudenvalat ja keisarin hallitsijanvakuutus)[13][14] kyllä
5. syyskuuta (17. syyskuuta) 1809 Haminan rauhansopimus kyllä

Ukaasin epävarmuus ilman rauhansopimusta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keisarin antama ukaasi koski vuoden 1809 tammikuun alkuun mennessä valloittamia Suomen alueita. Asetukseen liittyi keskeinen kysymys: "mitä jos Ruotsi olisi vallannut takaisin Venäjän Suomesta valtaamat maakunnat"; tältä osin ukaasi jäi epävarmaksi ja lähinnä odottamaan Suomen sodan päättymiseen johtavaa rauhasopimusta.lähde?

Suomen sota päättyi Ruotsin ja Venäjän rauhansopimuksen allekirjoittamiseen J: 5. syyskuuta (17. syyskuuta) 1809 Haminassa, nykyisen Johanneksen kirkon paikalla sijainneessa linnoituksen komendantin virka-asunnossa. Rauha päätti 21. helmikuuta 1808 alkaneen Suomen sodan.lähde?

Ukaasi mahdollisti suomalaisille valtakunnan sisäisen hallintorakenteen valmistelun. Lähes kaikki esityksistä annetut päätökset tulivat käytännössä lainvoimaisiksi vasta rauhansopimuksessa.lähde?

Esimerkkejä hallinnon uudistuksista ennen rauhansopimusta:lähde?

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hallitsijan titteli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Aleksanteri I

Venäjän hallitsijalle annettiin Suomen suuriruhtinaan arvonimi J: 24. joulukuuta 1808 (5. tammikuuta 1809). Suomen asioita käsiteltiin suoraan hänen kauttaan ja hänen hyväksynnällä. Hallitsija myös esti Venäjän hallinnon puuttumasta Suomen hallintoon ja maakunnan sisäisiin asioihin.[2][3][4][5]

Suomen suuriruhtinaskunnan heraldiset tunnukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keisarin manifestit Suomen sodan aikana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aleksanteri I antoi Suomen sodan aikana Suomen valloittamista Suomen lääneistä 1808-luvun ensimmäisellä puoliskolla kaksi aikaisempaa manifestiaselvennä, joilla keisari pyrki liittämään Suomen vallatut alueet osaksi Venäjän keisarikuntaa. Nämä manifestit kuitenkin jäivät käytännössä ilman Suomen säätyjen suostumusta ja Suomen kansan keskuudesta annettua valaa. Keisari ei siis saanut riittävää vahvistusta suomalaisten puolelta, mihin oli monia syitä. Monissa suomalaisissa ja ruotsalaisissa kodeissa pelättiin Venäjän sotatoimia, minkä takia Georg Magnus Sprengtporten otti Suomen itsenäisyyshankkeita ajavana poliitikkona asiakseen esittää Suomen lähetyskunnan lähettämistä keisarin luokse.[21][22][23] Tämä mahdollisti neuvottelut Suomen säätyjen ja Venäjän hallinnon väliltä suotuisasti, koska lähetyskunnalta odotettiin Suomen säätyjen antamaa uskollisuuden valaa keisarin audienssissa. Suomen lähetyskunnan puheenjohtajana toiminut C. E. Mannerheim kuitenkin kieltäytyi tästä, ja esitti keisarille J: 20. marraskuuta (1. joulukuuta) 1808 osoitetussa memoriaalissa lähetyskunnan olevan vain pyyteidenselvennä esittäjä. Näin lähetyskunta kieltäytyi toimimasta Suomen kansaeduskuntana.[24] Mannerheim antoi vastauksessaan ymmärtää, että valassa annettava vakuutus ja valtiosäännön vahvistaminen oli Suomen valtiosäätyjen tehtävä tulevilla Suomen valtiopäivillä.[25] Samana päivänä J: 20. marraskuuta (1. joulukuuta) 1808 Georg Magnus Sprengtporten otti vastaan Kenraalikuvernöörin viran ja Suomen johtamisen.[26][27]

Venäjän keisarin neuvottelukunnan 17. kohdan memoriaalista keskeisin esitys koski Suomen valtiopäivien järjestämistä.[28]

Keisarin vahvistamat manifestit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hallitsijan antama manifesti Porvoon valtiopäivillä J: 17 (29. maaliskuuta) 1809 sai todellisen lainvoiman vasta säätyjen antamassa vakuutuksessa, mutta Haminan rauhansopimus vahvisti valmisteltujen esitysten uskottavan ja kaikilta osin määräävän lainvoiman.lähde?

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Российские гербы Финляндии (Suomen Venäjän vaakuna. ven. Российские гербы Финляндии. Suomen vaakunat osana Venäjän valtakuntaa.) www.heraldicum.ru. ”Suuriruhtinaskunnan vaakuna hyväksyttiin 26. lokakuuta 1809” Viitattu 17.7.2025.
  2. 1 2 30.1.1916 Aamulehti no 24, s. 7 digi.kansalliskirjasto.fi. ”Venäjän jouluaattona, 24 p :nä joulukuuta (v. l.) 1808 ilmestyi Venäjällä ukaasi, jossa Aleksanteri ilmoitti siitä päivästä ottaneensa arvonimen Suomen suuriruhtinas.” Viitattu 17.7.2025.
  3. 1 2 25.1.1916 Helsingin Sanomat no 24, s. 5 digi.kansalliskirjasto.fi. ”Venäjän jouluaattona, 24 p. jouluk. 1808 (m. I.), ilmestyi Venäjällä ukaasi, jossa Keisari Aleksanteri ilmoitti siitä päivästä ottaneena arvonimen suuriruhtinas. (s. 5)” Viitattu 17.7.2025.
  4. 1 2 3 Miten vanha on Suomi? – Svinhuvfud xn--itsenisyys-u5a.fi. ””(Päiviö Tommila: Autonomian perustus laskettiin 1. joulukuuta 1808) itsenaisyys100.fi. ”Suomen asemaa ei vielä määritelty tarkemmin joulukuussa 1808. Suomen sota jatkui vielä. Keisari sisällytti Suomen suuriruhtinaan arvonimiinsä 5.1.1809, mutta kyseessä oli vielä vallatun alueen sisällyttäminen osaksi keisarin hallitsemaa imperiumia. Myöhemmin 1800-luvulla Suomen erityisasemasta kertoi se, että keisarin lyhyessä titulatuurissa mainittiin Venäjän lisäksi vain Puola ja Suomi.””” Viitattu 17.7.2025.
  5. 1 2 25.1.1916Uusi Suometar no 23, s. 5 digi.kansalliskirjasto.fi. ”””Venäjän jouluaattona, 24 p:nä joulukuuta (v. l.) 1808 ilmeistyi Venäjälle ukaasi jossa Aleksanteri ilmoitti siitä päivästä ottaneensa arvonimen Suomen suuriruhtinas. ja kun sitten valtiopäiväkutsumus julkaistiin, niin siinä Aleksanteri ensikerran puhuttelee Suomen kansaa Suomen suuriruhtinaana.””” Viitattu 17.7.2025.
  6. ↑ 15.9.1938 Pohjolan Työ no 211, s. 1 (Kokoontumisesta Helsingissä on tänään kulunut 75 vuotta.) digi.kansalliskirjasto.fi. ”Suomen tultua liitetyksi Venäjään v. 1808 rupesi keisari Aleksanteri I suomalaisen neuvonantajansa Y. M. Sprengtportenin ehdotuksesta ajattelemaan Suomen omien säätyvaltiopäivien kokoonkutsumista.” Viitattu 17.7.2025.
  7. ↑ 1909 Valvoja no 4, s. 6 (Kustavi Grotenfelt) esitelmässä kerrotaan kuinka jo ennen Porvoon valtiopäiviä keisari valtiopäiväkutsumuksessaan ilmaisee Suomen olevan Suomen suuriruhtinaanmaa, vaikka sotaa ei oltu päätetty eikä rauhansopimustakaan allekirjoitettu, eikä Porvoon valtiopäiviä vielä aloitettu) digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 17.7.2025.
  8. ↑ autonomia – Svinhuvfud (Päiviö Tommila: Autonomian perustus laskettiin 1. joulukuuta 1808) xn--itsenisyys-u5a.fi. ”Päiviö Tommila määrittelee Suomen autonomisen aseman luomisen alkaneen 1. joulukuuta 1808, jolloin keisari määräsi Suomea koskevat asiat esiteltäväksi suoraan hänelle. Samana päivänä perustettiin keisarin alaisuuteen Suomen kenraalikuvernöörin toimi, jonka ensimmäiseksi haltijaksi tuli kenraali G. M. Sprengtporten. ”Joulukuun 1. päivän päätökset muodostivat sen pohjan, jolle 1800-luvun kuluessa rakentui voimakkaasti omaleimainen autonominen Suomi.”” Viitattu 17.7.2025.
  9. ↑ 1910 Suomen keskushallinnon järjestämisestä vuosina ..., s. 135 (lähetyskunta sai esityksistään keisarilta myönteisiä lupauksia, joitakin esityksistä ratkaistiin jo ennen lähetyskunnan paluumatkaa) digi.kansalliskirjasto.fi. ”Ilmoitettiin lähetyskunnalle tammik. 7/19 p. 1809 annetussa vastauksessa että hallitsija oli jo ennalta täyttänyt lausutut toiveet” Viitattu 17.7.2025.
  10. 1 2 3 4 1 апреля (20 марта) 1808 года – Александр I присоединил Финляндию к России - Российское историческое общество (Venäjän historiallinen seura) historyrussia.org. Viitattu 18.7.2025. (venäjäksi)
  11. 1 2 Манифест 20-го марта 1808 года. О покорении шведской Финляндии и о присоединении оной навсегда к России www.historyru.com. Viitattu 19.7.2025.
  12. 1 2 1914 Historiallinen Aikakauskirja no 1, s. 35 digi.kansalliskirjasto.fi. ”5/17 p. kesäk. 1808 annetussa julistuksessa ja Haminan rauhankirjassa.” Viitattu 18.7.2025.
  13. 1 2 3 4 1.11.1910 Uudenkaupungin Sanomat no 124, s. 1 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 18.7.2025.
  14. 1 2 3 4 toukokuuta 1889 Valvoja no 5, s. 39 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 18.7.2025.
  15. ↑ 3.4.1909 Jokamiehen viikkolehti no 14, s. 4 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 25.3.2025.
  16. ↑ 28.3.1909 Aamulehti no 72, s. 1 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 25.3.2025.
  17. ↑ joulukuuta 1906 Kaiun joululehti, s. 21 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 25.3.2025.
  18. ↑ 28.3.1909 Karjala no 72, s. 3 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 25.3.2025.
  19. ↑ 1910 Suomen keskushallinnon järjestämisestä vuosina ..., s. 135 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 19.7.2025.
  20. 1 2 3 Российские гербы Финляндии www.heraldicum.ru. Viitattu 19.7.2025.
  21. ↑ 4.2.1887 Kotikirjasto no 5, s. 1 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 19.7.2025.
  22. ↑ marraskuuta 1872 Kirjallinen Kuukauslehti no 10-11, s. 16 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 19.7.2025.
  23. ↑ marraskuuta 1872 Kirjallinen Kuukauslehti no 10-11, s. 17 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 19.7.2025.
  24. ↑ 1910 Suomen keskushallinnon järjestämisestä vuosina ..., s. 134 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 19.7.2025.
  25. ↑ 12.6.1906 Viikon Kuvat no 22-23, s. 6 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 19.7.2025.
  26. ↑ 1913 Historiallinen lukukirja : Suomen historia eläm..., s. 186 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 19.7.2025.
  27. ↑ toukokuuta 1880 Kirjallinen Kuukauslehti no 5, s. 5 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 19.7.2025.
  28. ↑ 1910 Suomen keskushallinnon järjestämisestä vuosina ..., s. 137 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 19.7.2025.
Suomen sota
TaistelutAhvenanmaan kansannousu • Ahvenanmaan valtaus • Alavuden taistelu • Aron kahakka • Gotlannin miehitys • Helsinginrannan maihinnousu • Hörneforsin taistelu • Jauhiaisen salmen taistelu • Juuttaan taistelu • Jynkän taistelu • Kalmalahden taistelu • Kanttin kapina • Karstulan taistelu • Kauhajoen kapina • Kauhajoen taistelu • Kokkonevan taistelu • Koljonvirran taistelu • Kuopion valtaus • Lapuan taistelu • Lemun taistelu • Lintulahden taistelu • Nummijärven taistelu • Oravaisten taistelu • Palvan meritaistelu • Parjakannevan taistelu • Pitsundin taistelu • Pulkkilan taistelu • Pyhäjoen taistelu • Pälkjärven taistelu • Revonlahden taistelu • Rothin ja Spoofin sissiretki • Ruonan taistelu • Samelinlakson taistelu • Sandön taistelu • Siikajoen taistelu • Svartholman piiritys • Toivalan taistelu • Uumajan valtaus • Vaasan taistelu • Venäläiskivi • Viaporin piiritys • Vornan taistelu
MuutaHaminan rauha • Kainuun sopimus • kansannousut • Lohtajan aselepo • Olkijoen aselepo • Ruotsin vallankaappaus 1809 • Suomen lähetyskunta
Suomen lähetyskunnan jäsenet 1808–1809

AatelistoCarl Erik Mannerheim (puheenjohtaja) • Karl Fredrik Rotkirch (sihteeri) • Ernst Gustaf von Willebrand (kenraalimajuri) • Petter Silfverskiöld (sotaneuvos) • Carl Arvid Krabbe (asessori)
PapistoFredrik Lebell • Ivar Wallenius • Nils Johansson Aejmelaeus • Matthias Castrén
PorvaritJean Gabriel Tjaeder • Eric Borgström • Jonas Carlstedt • Johan Linderth • Carl Hultman • Herman Höckert • Carl Magnus Engman
TalonpoikaistoBengt (Pentti) Laurikainen • Kustaa Cavén • Jahvetti Kaitala • Pehr Klockars • Matti Pikkarainen
ylimääräiset jäsenet:
Turun hovioikeusRobert Henrik Rehbinder (hovioikeuden asessori)
Turun akatemiaGabriel Erik Haartman (akatemian lääketieteen professori ja entinen rehtori)
Kenraali ja poliitikkoGeorg Magnus Sprengtporten (hallituskomitean jäsen ja ensimmäinen Suomen kenraalikuvernööri)

Suomen lähetyskunnan vaalit • Suomen lähetyskunnan edustajat • Suomen lähetyskunta • Suomen lähetyskunnan muistiot • Suomen lähetyskunnan audienssi • Keisarin neuvottelukunta • Porvoon valtiopäivät

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ukaasi_Suomen_suuriruhtinaskunnasta&oldid=23457416”