Ui (joki)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ui
ven. Уй, kaz. Үй
Joen ylittävä riippusilta Troitskissa
Joen ylittävä riippusilta Troitskissa
Alkulähde Uralvuoristo, Baškortostan, Šaripovo
54°44′33″N, 59°27′50″E [a]
Laskupaikka Tobol
54°17′53″N, 63°58′48″E
Maat Venäjä ja Kazakstan
Pituus 462 [1][2] km
Alkulähteen korkeus 700 [b] m
Virtaama 13 m³/s [2] /s
Valuma-alue 34400 [1][2] km²
Toboljoen valuma-alue (keltainen)
Toboljoen valuma-alue (keltainen)

Ui (ven. Уй ja kaz. Үй) on Venäjällä ja Kazakstanissa Objoen vesistöön kuuluva Toboljoen vasemmanpuoleinen sivujoki, jonka valuma-alue sijaitsee eteläisen Uralvuoriston itäpuolella aron alueella.[2][c]

Maantietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääuoma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joen lähteet sijaitsevat yli 1000 metrin korkeuteen kohoavan Uralvuoriston itärinteillä noin 50 kilometrin päässä kaupungista Miass. Joki alkaa rinteillä 700 metrin korkeudessa ja se alkaa varsin jyrkkänä laskeutumaan kaakkoon päin kohti Länsi-Siperian alankoa. Aluksi se ylittää Sauralskin tasangon ja siirtyy sitten Tšeljabinskin alueelle ja kääntyy sitten kohti itää. Joen ohitettua Troitskin kaupungin, se ylittää Venäjän ja Kazakstanin valtionrajan. Rajan jälkeen se virtaa vielä 50 kilometriä, ennen kuin se yhtyy Toboljokeen 994 kilometriä[1] ennen Irtyšjoen yhtymäkohtaa. Joen kokonaispituus on 462 kilometriä. Irtyšjoki on Pohjoiseen jäämereen laskevan Objoen suuri sivujoki.[1][2][d]

Sivujoet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ui ja sen sivujoet muodostavat yhdessä 34 400 neliökilometrin suuruisen valuma-alueen[1], jonka pinta-ala on 1,2 % koko Objoen valuma-alueesta. Taulukossa on lueteltu suurimmat Uin sivujoet (osa tiedoista puuttuvat). Yleisimpänä joennimenä oleva ”Tšernaja” ei ole virhe vaan se esiintyy tietokannassa usean sivujoen nimenä.

yhtyy Uihin
(km suusta)
nimi nimi
(ven. )
pituus
(km)
valuma-alue
(km²)
lähde
7,5 nimetön 11 1
15 nimetön 13 1
27 nimetön 11 1
34 Tšernaja Черная 47 463 1
81 nimetön 10 1
108 Togyzak Тогызак (Нижний Тогузак, Тогузак) 246 8860 1
135 Tšernaja Черная (Черная речка) 28 1
154 Karakulka Каракулька 20 1
184 Tšernaja Черная 10 1
206 Kairak Кайрак (Каерак) 15 1
209 Berkut Беркут 14 1
214 Uvelka Увелька 234 5820 1
229 Tšernaja Черная 20 1
230 Sanarka Санарка 90 1050 1
299 Tšernaja Черная 28 1
307 Topkij Топкий 10 1
324 Kurasan Курасан 79 1350 1
338 Gusar Гусар 14 1
353 Kidyš Кидыш (Задний Кидыш) 62 1010 1
368 Imatka Иматка 21 1
381 Glazunov Глазунов 10 1
389 Kamorza Каморза 21 1
396 Uzelga Узельга 17 1
410 Karašor Карашор 14 1
411 Agyr Агыр (Большой Агыр) 34 1
422 Šartymka Шартымка 24 1
426 Vasilga Василга (Карася) 23 1
431 Krasnohty Краснохты 20 1
438 Kiznikei Кизникей 19 1
442 Šardatma Шардатма 13 1
454 Jumoza Юмоза 12 1

Lähteet: 1 = [1]

Vuodenajat ja virtaamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joki saa vetensä pääasiassa kevään sulavasta lumesta, mutta muulloin vähäisistä sateista. Silloin huhtikuussa on joen virtaama keskimäärin 80,6 kuutiometriä sekunnissa (MHQ, m³/s). Pienimmillään virtaama (MNQ) helmikuussa 1,7 m³/s. Kevättulvan jälkeen laskee virtaama ja sitä ruokkii kesän sateet, jotka kuitenkin vähenevät syksyn edetessä. Vuotuinen keskivirtaama (MQ) on 13,6 m³/s. Suurin milloinkaan mitattu virtaama (HHQ) on ollut 288 m³/s (huhtikuussa 1970) ja pienin (NNQ) 0,14 m³/s. Virtaamat on mitattu 213 kilometriä joen suistosta Pegel Krutojarskissa vuosina 1967–1988. Joki jäätyy marraskuussa ja jäät lähtevät huhtikuussa.[2][3][4]

Huomautukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Koordinaatit otettu venäjänkielisen Wikipedian Уй (приток Тобола) -artikkelin tietolaatikosta!
  2. Lähdekorkeus otettu saksankielisen Wikipedian Ui (Tobol) -artikkelin tietolaatikosta!
  3. Määritelmä on otettu venäjänkielisen Wikipedian Уй (приток Тобола) -artikkelista.
  4. Joen virtaamisen kuvaus on otettu saksankielisen Wikipedian Ui (Tobol) -artikkelista!

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Venäjän federaation valtiollinen vesistöaluetietokanta: Уй (venäjäksi), viitattu 2.9.2018
  2. a b c d e f Уй (venäjäksi), Neuvostoliiton suuri ensiklopedia, viitattu 2.9.2018
  3. R-ArcticNET: Uy At Krutoyarskiy, 1988
  4. Korjakova, Ludmila & Epimakhov, Andrei: The Urals and Western Siberia in the Bronze and Iron Ages, s. 1–7. Cambrodge, Englanti: Cambridge University Press, 2007. ISBN 9781139461658. Teoksen verkkoversio (viitattu 2.9.2018). (englanniksi)
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: ru:Уй (приток Тобола)
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: de:Ui (Tobol)