United World Colleges

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta UWC)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
UWC (United World Colleges)
Sijainti Kanainvälinen toimisto Lontoossa ja Berliinissä
Tyyppi kansainvälinen koulu- ja opetusliike
Perustettu 1962
Luokat Lukiokoulutus (kaikki koulut), peruskoulu (osa kouluista), lyhytkurssiohjelmat
Verkkosivut

United World Colleges (tai UWC) on maailmanlaajuinen kansainvälisyyttä ja maailmanrauhaa korostava verkosto, johon kuuluu 18 koulua, yli 150 kansallista UWC-valintakomiteaa sekä lukuisia lyhytohjelmakursseja. Koulut sijaitsevat Walesissa, Italiassa, Norjassa, Bosnia ja Hertsegovinassa, Alankomaissa, Intiassa, Hongkongissa, Singaporessa, Swazimaassa, Yhdysvalloissa, Kanadassa, Costa Ricassa, Saksassa, Armeniassa, Thaimaassa, Japanissa sekä Tansaniassa.[1] Kaikissa kouluissa 16–18-vuotias lukion ensimmäistä vuotta opiskeleva voi suorittaa IB-tutkinnon. Lisäksi Alankomaiden, Japanin, Singaporen, Swazimaan ja Tansanian kouluissa on lukion yhteydessä myös peruskoulu.

Opiskelijat UWC-kouluihin valitaan heidän ansioidensa ja potentiaalinsa perusteella kansallisten UWC-valintakomiteoiden toimesta. UWC-koulut ja kansalliset valintakomiteat myöntävät stipendejä ja apurahoja, ja hyväksyvät vain rajallisen määrän opinnoistaan itse maksavia opiskelijoita.[2] UWC-liikkeen ideologiaan kuuluu erilaisten kulttuurien ymmärtäminen sekä palvelutoiminta. UWC-koulussa opiskeluun kuuluu tärkeänä osana eri kulttuurien kohtaaminen, palvelutyön tekeminen, harrastaminen ja sosiaalinen elämä.[3]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1950-luvun lopun kylmän sodan vuosina joukko eurooppalaisia kokoontui suunnittelemaan uudenlaista koulua, jossa kasvatusta käytettäisiin maailmanrauhan varmistamiseen. Heitä olivat saksanjuutalainen kasvatustieteilijä Kurt Hahn, brittikenraali Lawrence Darwall ja lordi Louis Mountbatten. He halusivat eri maista tulevien nuorten kokoontuvan yhteen opiskelemaan muiden tärkeiden aineiden ohella kansainvälistä yhteisymmärrystä.[4]

Ensimmäinen tämän ajatuksen mukainen koulu oli Walesin eteläosaan vuonna 1962 perustettu UWC Atlantic College, jonka 16–19-vuotiaat opiskelijat ja henkilökunta osallistuvat paikalliseen meri- ja maastopelastustoimintaan sekä vanhusten ja vammaisten ystävätoimintaan. Opiskelijat osallistuvat näihin palvelumuotoihin kahtena iltapäivänä viikossa. Vasta 1970-luvulla opinto-ohjelmaan tuli varsinaisia rauhankasvatus- ja -tutkimuskursseja (peace studies) ja vuosittaisia kansainvälisten kysymysten teemapäiviä, joihin saivat osallistua myös ympäristön asukkaat ja muiden paikallisten koulujen oppilaat. Kurssien ja teemapäivien kehittämiseen osallistuivat Bradfordin ja Yorkin yliopistot.[4]

Lordi Mountbatten valittiin UWC-liikkeen puheenjohtajaksi 1967 ja hän oli mukana Singaporen UWC-koulun perustamisessa. Kanadan pääministeri ja Nobelin rauhanpalkinnon saaja Lester B. Pearson oli toivonut Atlantic College -tyyppisen koulun perustamista Kanadaan, ja vuonna 1974 Kanadan UWC-koulu on nimetty hänen mukaansa.[5][6]

Vuonna 1978 lordi Mountbatten luovutti liikkeen johtajuuden Walesin prinssi Charlesille, joka toimi tehtävässä aina vuoteen 1995 saakka. Nelson Mandela, jonka omat lapset opiskelivat Waterford KaMhlaba UWC:ssa, valittiin UWC-liikkeen puheenjohtajaksi vuonna 1995 ja vuonna 1999 kunniapuheenjohtajaksi. Jordanian kuningatar Noor on toiminut UWC-liikkeen puheenjohtajana vuodesta 1995 alkaen.[5][6]

Valtiosihteeri Pilvi Torsti oli yksi Bosnian UWC Mostarin perustajista ja toimii koulun taustasäätiön hallituksen puheenjohtajana[7][8][9]. Entinen puolustusministeri Elisabeth Rehn toimi UWC Mostarin suojelijana sekä perustajajäsenenä.[10][11] Suomen entinen ulkoministeri Pär Stenbäck on toiminut UWC Internationalin neuvoston puheenjohtajana vuodesta 2018 alkaen sekä Norjan UWC Red Cross Nordicin neuvoston puheenjohtajana vuodesta 2012 alkaen.[12][13]

Opiskelu ja tutkinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: International Baccalaureate

Kaikissa UWC-kouluissa suoritetaan International Baccalaureate (IB) -tutkinto, joka on korkeakouluopintoihin oikeuttava tutkinto. IB-tutkinto vastaa suunnilleen suomalaista ylioppilastutkintoa. Tutkintoa varten opiskellaan kuutta ainetta, joihin syvennytään perusteellisemmin kuin suomalaisissa lukioissa. Lisäksi opiskellaan vuoden mittainen kurssi tiedonfilosofiaa sekä kirjoitetaan 4 000-sanainen essee itse valitusta aiheesta. Kaikki opetus on englanninkielistä äidinkielen ja muiden vieraiden kielten tunteja lukuun ottamatta.

UWC Atlantic College kehitteli ja otti IB-tutkinnon käyttöön ensimmäisenä 1970-luvulla.[4] Nykyisin tutkinto on tunnustettu ja laajasti levinnyt ylioppilastutkintotasoinen kansainvälinen tutkinto. Sitä opetetaan lähes 1 500 koulussa ympäri maailmaa ja tutkinnon voi suorittaa myös joissain suomalaisissa lukioissa.

Suurin ero IB-tutkintoon tähtäävän opetuksen ja suomalaisen lukion välillä on ainemäärä. IB:ssa valitaan vain kuusi opiskeltavaa ainetta, joita sitten opiskellaan yleensä huomattavasti suomalaista tasoa syvemmin. Kolmea ainetta on luettava laajalla tasolla (higher level) ja kolme perustasolla (standard level). Aineiden vertailu suomalaiseen tasoon on vaikeaa, koska opetusohjelmat ja vaatimustasot vaihtelevat eri aineissa. Karkeasti ottaen standard aineet vastannevat suomalaista tasoa työmäärässä ja tietotasossa. Monet higher levelit sen sijaan syventävät aineen osaamista yliopiston alkuvuosiin verrattavalle tasolle.

Oppiaineita valitaan kuusi, yksi kustakin ryhmästä:

  • Ryhmä 1: A-kieli. Yleensä opiskelijan äidinkieli. UWC-kouluissa olleet suomenkieliset ovat suorittaneet A-kielenä joskus myös englantia ja ruotsia. Opiskelu sisältää kirjallisuuden suullista ja kirjallista analysointia.
  • Ryhmä 2: B-kieli. Joku vieras nykykieli. Tyypillisiä valintoja ovat englanti, italia, ranska, saksa, espanja, japani, mandariinikiina ja arabia. Opiskelija voi myös valita B-kielen sijaan toisen A-kielen (ryhmä 1).
  • Ryhmä 3: Yhteiskunnallinen aine. Koulusta riippuen valittavana on esimerkiksi historiaa, filosofiaa, kansantaloustiedettä, kehitysmaatutkimusta, maailman uskontoja ja maantietoa.
  • Ryhmä 4: Luonnontiede. Tyypillisiä valintoja ovat fysiikka, kemia, biologia ja ympäristötiede.
  • Ryhmä 5: Matematiikka. Valittavana on neljä eri tasoista kurssia, joista vaikein on otettava erikseen. (Maths Studies, Mathematics SL/HL, Further Mathematics)
  • Ryhmä 6: Toinen aine ryhmistä 1–5 tai joku muu, esimerkiksi musiikki, kuvaamataito, ilmaisutaito, teatteri, yliopistotason matematiikka tai ylimääräinen kieli.

Opiskelija valitsee itse aineensa koulun ainetarjonnasta, jolloin tutkinnon voi rakentaa yksilöllisesti omien taipumuksien, kiinnostuksen ja suunnitelmien mukaan.

Suomalaiseen koulujärjestelmään verrattuna työskentely on itsenäisempää ja valinnaisempaa. Yhteiskunnallisissa aineissa kirjoitetaan paljon esseitä, luonnontieteissä keskeinen rooli on käytännön laboratoriotöillä, kielten opiskelussa keskitytään suulliseen ilmaisuun ja kirjallisuuteen. Luokkakoot ovat pieniä, ja jokaisella on oma tutorinsa, joka seuraa opiskelun etenemistä.

IB arvioidaan asteikolla yhdestä seitsemään (1-7). Alin hyväksytty arvosana on nelonen. Seitsemän on huippuarvosana, jolle ei suomalaisessa asteikossa löydy vertailukohtaa. Tutkinnon enimmäispistemäärä on 45 pistettä, alin hyväksytty 24. Pääosan arvosanoista muodostavat toisen vuoden keväällä pidettävät kirjalliset ja suulliset kokeet, mutta myös kahden vuoden aikana tehdyistä tutkielmista osa huomioidaan tutkintoarvosanoissa.

IB-tutkinto hyväksytään yliopistoissa eri puolilla maailmaa. Suomessa IB-tutkinto antaa saman jatko-opintokelpoisuuden kuin suomalainen ylioppilastutkinto.[14]

United World Collegesin koulut [15][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oppilasvalinnat Suomessa ja UWC-stipendit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen oppilasvalinnan UWC-kouluihin suorittaa Suomen UWC-yhdistys yhdessä UWC-toimikunnan kanssa, jotka yhdessä muodostavat Suomen kansallisen UWC-valintakomitean. Stipendihakemuksien määrä vuosittain on noin 150 ja stipendejä myönnetään kymmenkunta.[16][17] Stipendihaku järjestetään vuosittain tammikuussa[18]. Hakijan tulee olla ensimmäistä vuotta lukiossa opiskeleva, Suomen kansalainen ja/tai Suomessa vakituisesti asuva, sekä 16–19-vuotias UWC-kouluun lähtiessään.[19] Hakemuslomake koostuu hakijan omaelämäkerrasta, perustelusta hakemukselle ja kouluvalinnoille, peruskoulun päättötodistuksen kopiosta, lukiossa suoritettujen kurssien arvosanakoosteesta, hakijan harrastuslistasta, kahdesta suosituksesta sekä huoltajan suostumuksesta.[18]

Hakuajan päätyttyä Suomen UWC-yhdistys ja UWC-toimikunta valitsevat hakemusten perusteella haastatteluun kutsuttavat hakijat. Valituille hakijoille lähetetään kirjalliset haastattelukutsut noin kahta viikkoa ennen haastattelupäivää. Haastateltavia on noin kaksi kertaa enemmän kuin stipendejä kunakin vuonna on tarjolla. Helsingissä järjestettävään haastatteluun kuuluu henkilökohtainen haastattelu äidinkielellä, ryhmäkeskusteluosio ja kielitaitoa testaava englanninkielinen haastattelu. Haastattelut pidetään maaliskuun loppupuolella.[18]

Stipendit on myöntänyt ja rahoittanut alusta saakka Suomen Kulttuurirahasto, Suomen opetus- ja kulttuuriministeriö vuodesta 1971 vuoteen 2002 saakka, ja vuodesta 1998 alkaen rahoitukseen on osallistunut myös Svenska Kulturfonden. Myös UWC-alumnit ovat rahoittaneet joitakin stipendejä.[16][20] Stipendit kattavat lukukausimaksut, ruoan ja asumisen kouluilla sekä pääosan matkakuluista koulun ja kodin välillä. Jokaisen stipendin rahallinen arvo on kymmeniä tuhansia euroja.[21]

Suomalaisopiskelijoita on valittu UWC-kouluihin vuodesta 1966 lähtien. Ensimmäiset stipendiaatit valittiin Walesiin UWC Atlantic Collegeen ja myöhemmin suomalaisstipendiaatteja valittiin myös muihin uusiin UWC-kouluihin. Vuodesta 2007 alkaen Suomesta UWC-stipendiaatteja on valittu kymmeneen eri UWC-kouluun.[20][16][17]

UWC-kouluissa opiskelleita henkilöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnettuja suomalaisia alumneja, suluissa opiskeluvuodet ja koulu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pentti Kouri: taloustieteilijä ja pääomasijoittaja (1966–1968, UWC Atlantic College Wales)
  • Jorma Ollila: Nokian pääjohtaja (1967–1969, UWC Atlantic College Wales)
  • Seppo Honkapohja: taloustieteilijä, Suomen Pankin johtokunnan jäsen (1968–1970, UWC Atlantic College Wales)
  • Miikka Ruokanen: dogmatiikan emeritusprofessori (1970–1972, UWC Atlantic College Wales)
  • Heikki Joensuu: professori, syöpälääkäri ja -tutkija (1973–1975, UWC Atlantic College Wales)
  • Kirsti Narinen: diplomaatti, kiertävä suurlähettiläs Etelä-Kaukasiassa (1977–1979, Pearson College UWC, Kanada)
  • Ari Lahti: toimitusjohtaja, Suomen Palloliiton puheenjohtaja (1980–1982, UWC Atlantic College, Wales)
  • Pilvi Torsti: poliitikko, valtiosihteeri ja entinen kansanedustaja (1993–1995, UWC Adriatic, Italia)
  • Pirita Näkkäläjärvi: toimittaja, Yle Sámi Radion päällikkö (1995–1997, UWC Atlantic College Wales)
  • Iiris Suomela: poliitikko, kansanedustaja (2011–2013, UWC Atlantic College Wales)

[22][23]

Muita tunnettuja alumneja, suluissa opiskeluvuodet ja koulu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Lukiot UWC Finland. Viitattu 22.9.2019.
  2. ↑ Mikä on UWC? UWC Finland. Viitattu 22.9.2019.
  3. ↑ UWC-koulutusmalli ja sen periaatteet UWC Finland. Viitattu 22.9.2019.
  4. ↑ a b c Ahonen, Sirkka: ”United World Colleges”, Maailman koulut, s. 104–106. Toim. Virtanen, Lyyli & Ronkonen, Lyyli. Gaudeamus, 1984. ISBN 951-662-353-0.
  5. ↑ a b Torsti, Pilvi et al: Kansankodista maailmankylään: puheenvuoroja kansainvälistymisestä. 35 vuotta suomalaisten United World Colleges -koulutusta., s. 67–68. Suomen UWC-yhdistys ry, 2001. ISBN 951-98802-0-8. Teoksen verkkoversio.
  6. ↑ a b UWC-liikkeen historia UWC Finland. Viitattu 22.9.2019.
  7. ↑ "Jos on saanut paljon, on velvollisuus jakaa" Me Naiset. 28.4.2013. Viitattu 22.9.2019.
  8. ↑ Kuka Pilvi? – Pilvi Torsti pilvitorsti.fi. Viitattu 22.9.2019.
  9. ↑ Pilvin ansioluettelon tiivistelmä – Pilvi Torsti pilvitorsti.fi. Arkistoitu 22.9.2019. Viitattu 22.9.2019.
  10. ↑ Jari Alenius: Salamurhatun Kim Jong-namin pojan tilanne huolettaa Elisabet Rehniä: ”Häntä kohtaan oli yritetty käyttää väkivaltaa” Ilta-Sanomat. 8.3.2017. Viitattu 22.9.2019.
  11. ↑ Governance uwcmostar.ba. Viitattu 22.9.2019. (englanniksi)
  12. ↑ Pär Stenbäck UWC. Viitattu 22.9.2019.
  13. ↑ CV - Pär Stenbäck www.stenback.fi. Viitattu 22.9.2019.
  14. ↑ Mitä on lukiokoulutus? Opetushallitus. Arkistoitu 22.9.2019. Viitattu 22.9.2019.
  15. ↑ Schools & Colleges UWC. Viitattu 17.7.2023.
  16. ↑ a b c UWC-toiminta Suomessa (Tarkemmat tilastotiedot vuosittaisista hakija- ja stipendimääristä vuosien 1966 – 2019 osalta.) UWC Finland. Viitattu 22.9.2019.
  17. ↑ a b Suomen United World Colleges-Yhdistys R.y.: Suomen UWC-yhdistyksen tilastotiedot : Suomen UWC-hakujen valintatilastot (Linkki löytyy Suomen UWC-yhdistyksen nettisivuilta.) docs.google.com. Viitattu 22.9.2019.
  18. ↑ a b c Hakulomake UWC Finland. Viitattu 22.9.2019.
  19. ↑ Kuka voi hakea? UWC Finland. Viitattu 22.9.2019.
  20. ↑ a b Suomen Kulttuurirahasto
  21. ↑ Turun seudulle viisi United World Colleges -stipendiä aamuset.fi. Arkistoitu 22.9.2019. Viitattu 22.9.2019.
  22. ↑ Temonen, Kati: ”Suomalaiset UWC-stipendiaatit 1966–2015”, Tutkimus suomalaisista United World Colleges alumneista 1966–2016, s. 55–58. UWC Finland, 2015. Teoksen verkkoversio (viitattu 21.4.2019).
  23. ↑ Torsti, Pilvi et al: Kansankodista maailmankylään: puheenvuoroja kansainvälistymisestä. 35 vuotta suomalaisten United World Colleges -koulutusta., s. 108–110. Suomen UWC-yhdistys ry, 2001. ISBN 951-98802-0-8. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=United_World_Colleges&oldid=21956754”