HMCS St. Clair

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta USS Williams (DD-108))
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
HMCS St. Clair
Aluksen vaiheet
Rakentaja Bethlehem Shipbuilding Corporation, Union Iron Works, San Francisco, Kalifornia
Kölinlasku 25. maaliskuuta 1918
Laskettu vesille 4. heinäkuuta 1918
Palveluskäyttöön 24. syyskuuta 1940
Loppuvaihe romutettu 1946
Tekniset tiedot
Uppouma 1 191 t
Pituus 95,83 m
Leveys 9,68 m
Syväys 2,79 m
Koneteho 27 000 hv
Nopeus 35 solmua
Miehistöä 145
Aseistus
Aseistus 3 x 4"/L50 tykkiä
1 x 3" ilmatorjuntatykki
3 x .50" konekivääriä
6 x 21" (533 mm) torpedoputkea

HMCS St. Clair (viirinumero I65) oli Kanadan laivaston Town-luokan hävittäjä toisessa maailmansodassa. Alus oli Yhdysvaltain laivaston USS Williams (runkonumero DD-108), joka oli luovutettu sopimuksen mukaisesti Britannialle.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltain laivasto tilasi aluksen San Franciscosta Kaliforniasta Bethelehem Shipbuilding Corporationin tytäryhtiöltä Union Iron Worksilta, missä köli laskettiin 25. maaliskuuta 1918. Alus laskettiin vesille 4. heinäkuuta kumminaan komentaja H. G. Leopoldin puoliso ja otettiin palvelukseen 1. maaliskuuta 1919 Mare Islandin laivastontelakalla Vallejossa Kaliforniassa ensimmäisenä päällikkönään komentaja Matthias E. Manly.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koeajojen jälkeen alus lähti 5. kesäkuuta 1919 Newportista Rhode Islandilta USS Belknapin kanssa Azoreille. Ne saapuivat Ponta Delgadaan 11. kesäkuuta, mistä Williams jatkoi yksin Gibraltarille saadakseen tiedot Adrianmeren miinoituksista. Miinatiedot toimitettiin itäisen Välimeren laivasto-osaston komentajalle (engl. Commander, Naval Forces, Eastern Mediterranean). Alus vieraili Spalatossa Jugoslaviassa, Gallipolissa Dardanelleilla ja Triestessä Italiassa, jossa se liittyi alueella olleeseen Yhdysvaltain laivasto-osastoon valvomaan aluetta.[1]

Palattuaan 1. elokuuta Spalaton ja Gibraltarin kautta New York Cityyn alus liitettiin Tyynenmeren laivastoon. Aluksen runkonumeroksi määrättiin 17. heinäkuuta 1920 DD-108. Se oli San Diegossa, kunnes alus poistettiin palveluksesta 7. kesäkuuta 1922 ja siirrettiin reserviin.[1]

Syyskuussa 1939 Saksan hyökättyä Puolaan Yhdysvaltain presidentti Franklin D. Roosevelt julisti Yhdysvallat puolueettomaksi, jolloin laivasto aloitti puolueettomuuden valvonnan itärannikolla ja Meksikonlahdella. Laivasto sai luvan palauttaa 77 reserviin sijoitettua hävittäjää palvelukseen ja näistä yhtenä Williamsin, joka palautettiin 6. marraskuuta San Diegossa palvelukseen päällikkönään komentajakapteeni Louis N. Miller.[1]

Mare Islandin laivastontelakalla tehdyn huollon jälkeen alus viipyi San Diegossa, kunnes se lähti 5. helmikuuta 1940 Panamaan. Alus läpäisi Panaman kanavan 16. helmikuuta oltuaan jonkin aikaa ankkurissa Balboassa, jossa sen miehistö miehitti partaat kunnianosoituksena Panaman kanava-alueen puolustusta tarkastamaan saapuneelle Rooseveltille. Alus saapui Key Westiin Floridaan 27. helmikuuta.[1]

Alus osallistui puolueettomuuspartioinnin ohessa koulutuspurjehduksiin Atlantin laivaston hävittäjien mukana. Maaliskuussa alus oli sääasemana Bahamalla. Alus kuljetti 9. huhtikuuta Palmettoon Brittiläiseen Länsi-Intiaan meteorologeja ennen siirtymistään Guantanamonlahdelle Kuubaan. Palattuaan Key Westiin alus lähti 2. kesäkuuta Floridasta ja se saapui New Yorkiin 4. kesäkuuta. Alus teki kaksi reserviläisten koulutuspurjehdusta kesän aikana. Alus oli Bostonin laivastontelakalla huollettavana ennen lähtöään 18. syyskuuta Charlestownista Massachusettsista Kanadaan ja se saapui Halifaxiin Nova Scotiaan kaksi päivää myöhemmin.[1]

Yhdysvaltain ja Britannian tekemän hävittäjiä tukikohdista -sopimuksen nojalla Yhdysvallat luovutti 50 hävittäjää saattuepalvelukseen. Suoraan Kanadan laivastolle aluksista luovutettiin kuusi yhtenä Williams, jolla tehtiin kanadalaismiehistön tutustumispurjehduksen 20. syyskuuta. Alus poistettiin 24. syyskuuta palveluksesta ja luovutettiin vielä samana päivänä Kanadan hallitukselle. Alus poistettiin Yhdysvaltain alusluettelosta 8. tammikuuta 1941.[1]

HMCS St. Clair[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus liitettiin Kanadan laivastoon 24. syyskuuta 1940 Halifaxissa, jossa se aloitti palveluksensa paikallissaattajana. Alus lähti Britteinsaarille saattueessa HX91 ja saapui Clydeen 11. joulukuuta. Muista Town-luokan aluksista poiketen aluksen huolto alkoi Clydessä eikä sitä siirretty Devonportin telakalle ennen kuin 12. tammikuuta. Aluksen muutostyöt saatiin päätökseen 17. maaliskuuta 1941.[2]

Koulutuksen jälkeen alus saattoi alkumatkan saattuetta WS7, jonka jälkeen alus liittyi Läntisen reitin alueen (engl. Western Approaches) 4. saattajaryhmään. Saksan laivaston taistelulaivan Bismarckin ollessa merellä St. Clair määrättiin etsintätehtäviin. Se oli hävittäjäosaston kanssa merellä etsimässä Saksan laivaston aluksia, kun osasto joutui 27. toukokuuta ilmahyökkäykseen. Hävittäjä HMS Mashona upposi pommin osuttua. St. Clair ja HMS Tartar pelastivat uponneen aluksen eloonjääneet.[2]

Toukokuussa 1941 alus palasi saattueessa OB328 Kanadaan. Alus saapui St. Johnin laivastoasemalle 7. kesäkuuta ja pian saavuttuaan se kolaroi satamaan ankkuroidun tankkeri Clamin kanssa. St. Clair siirrettiin korjattavaksi Halifaxiin ja korjauksia jatkettiin edelleen St. Johnissa 23. kesäkuuta - 10. marraskuuta 1941, minkä jälkeen alus aloitti saattuetehtävät läntisen saattajaosaston mukana. Alus pelasti norjalaisen tankkerin MV Nyholtin 23 eloonjäänyttä 27. tammikuuta 1942.[3]

Alus oli Halifaxissa aina tammikuuhun 1944, jolloin se korvattiin uudella aluksella. Alus siirrettiin sukellusveneiden emälaivaksi Halifaxiin, jossa se palveli muun muassa sukellusveneiden maalina ja sukellusvenetorjuntamiehistöjen koulutuksessa. Elokuussa 1944 alus poistettiin palveluksesta ja siitä tehtiin Damage Control Schoolin koulutustila. Alus määritettiin loppuunkuluneeksi ja se myytiin romutettavaksi 5. maaliskuuta 1946.[3]

Päälliköt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aluksen päälliköinä olivat:

  • Dickson Carlile Wallace 24. syyskuuta 1940 - 5. huhtikuuta 1942
  • Gerald Ormsby Baugh 6. huhtikuuta 1942 - 26. joulukuuta 1943
  • William Darcy Boulton 27. joulukuuta 1943 - 7. maaliskuuta 1944
  • James Evelyn Burnett 8. maaliskuuta - 23. elokuuta 1944

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Freeman, David J.: Canadian Warship Names, s. 260. St. Catharines, Ontario: Vanwell Publishing, 2000. ISBN 1-55125-048-9. (englanniksi)
  • Hague, Arnold: Destroyers for Great Britain - A History of the 50 Town Class Ships Transferred from the United States to Great Britain in 1940. Annapolis, Maryland: Naval Institute Press, 1990. ISBN 0-87021-782-8. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e f g DANFS (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. ↑ a b Hague, Arnold s. 79
  3. ↑ a b Hague, Arnold s. 80
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=HMCS_St._Clair&oldid=20840952”