USS Tecumseh (SSBN-628)
| USS Tecumseh | |
|---|---|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | General Dynamics Electric Boat,Groton, Connecticut |
| Kölinlasku | 1. kesäkuuta 1962 |
| Laskettu vesille | 22. kesäkuuta 1963 |
| Palveluskäyttöön | 29. toukokuuta 1964 |
| Poistui palveluskäytöstä | 23. heinäkuuta 1993 |
| Loppuvaihe | romutettu 1. huhtikuuta 1994 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
7 443 t (pinnalla 8 383 t (sukelluksissa) |
| Pituus | 130 m |
| Leveys | 10 m |
| Syväys | 8,69 m |
| Koneteho | 1 x S5W-painevesireaktori 15 000 hv (11 MW) |
| Nopeus |
16 solmua (pinnalla) 21 solmua (sukelluksissa) |
| Miehistöä | 14 upseeria ja 126 miehistönjäsentä |
| Aseistus | |
| Aseistus |
16 x Polaris A3 4 x 533 mm torpedoputkea |
USS Tecumseh (runkonumero SSBN-628) oli Yhdysvaltain laivaston James Madison -luokan ballistisin ohjuksin varustettu ydinsukellusvene.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: James Madison -luokka
Alus tilattiin nimellä USS William Penn General Dynamicsilta Grotonista Connecticutista ja nimettiin 11. huhtikuuta 1962 USS Tecumsehiksi. Köli laskettiin 1. kesäkuuta 1962. Alus laskettiin vesille 22. kesäkuuta 1963 kumminaan Robert L. F. Sikesin puoliso ja otettiin palvelukseen 29. toukokuuta 1964 ensimmäisinä päälliköinään Arnett B. Taylor ja Charles S. Carlisle.[1]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alus siirtyi Yhdysvaltain itärannikolta Havaijille, jossa sen kotitukikohtana oli Pearl Harbor. Alus oli 17. joulukuuta 1964 Mariaaneilla ja saapui kaksitoista päivää myöhemmin Guamille. Vuoden 1969 aikana alus teki kaikkiaan 21 vastaavaa purjehdusta.[1]
Alus siirrettiin Yhdysvaltain Atlantin laivastoon, minne se siirtyi Pearl Harborin ja Panaman kanavan kautta saapuen Newport Newsiin Virginiaan 8. marraskuuta 1969. Alus siirrettiin Newport News Shipbuilding and Drydock Companyn telakalle modernisoitavaksi, jolloin aluksen Polaris-ohjukset korvattiin Poseidon-ohjuksin. Alus vapautui telakalta 9. toukokuuta 1970. Aluksella tehtiin syksyn ja talven aikana täydellinen huolto ennen kuin se aloitti palveluksensa uudessa kotitukikohdassaan Charlestonissa Etelä-Carolinassa 18. helmikuuta 1971.[1]
Alus oli koeajoissa Charlestonin edustalla ennen kahta partiomatkaansa loppuvuodesta 1971. Alus siirrettiin Holy Lochiin Skotlantiin, jonne se saapui 9. helmikuuta 1972. Alus teki 18 partiomatkaa Holy Lochista vuoteen 1980 mennessä.[1]
Alus siirrettiin 15. helmikuuta 1993 reserviin ja se aloitti samana päivänä varastoinnin ja valmistautumisen romutukseen (engl. Navy's Nuclear Powered Ship and Submarine Recycling Program) Bremertonissa Washingtonissa. Alus poistettiin palveluksesta ja alusluettelosta 23. heinäkuuta 1993. Aluksen romutus saatiin päätökseen 1. huhtikuuta 1994. Kuitenkin aluksen torpedoputket ja suuri osa painerunkoa säilytettiin ja sijoitettiin nähtäville US Naval Undersea Museumiin Keyportiin Washingtoniin.[2]