USS St. Lo (CVE-63)
| USS St. Lo | |
|---|---|
 USS St. Lo |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Kaiser Shipbuilding Company, Vancouver, Washington |
| Kölinlasku | 23. tammikuuta 1943 |
| Laskettu vesille | 17. elokuuta 1943 |
| Palveluskäyttöön | 23. lokakuuta 1943 |
| Poistui palveluskäytöstä | upotettu 25. lokakuuta 1944 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 7 900 t |
| Pituus | 156,13 m |
| Leveys | 33 m |
| Syväys | 6,86 m |
| Koneteho | 9 000 ihp |
| Nopeus | 19 solmua |
| Toimintamatka | 10 240 merimailia@15 solmua |
| Miehistöä | 860 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
1 × DP 5"/38 -tykki 16 × Bofors 40 mm -ilmatorjuntatykkiä 20 × Oerlikon 20 mm -ilmatorjuntatykkiä 28 × lentokonetta |
USS St. Lo (runkonumerot ACV-63, CVE-63) oli Yhdysvaltain laivaston Casablanca-luokan saattuetukialus. Alun perin alus oli pieni 12 000 tonnin rahtilaiva, joka muunnettiin lentotukialukseksi lisäämällä lentokansi ja kevyt ilmatorjunta-aseistus. Ilmatorjuntatykkien lisäksi aluksessa oli yksi 127 mm tykki. Aluksella lentokoneita oli kolmisenkymmentä, valtaosin Grumman TBF Avenger -torpedopommittajia.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Casablanca-luokka
Alus tilattiin Vancouverista Washingtonista Kaiser Shilbuilding Companyltä, missä köli laskettiin 23. tammikuuta 1943 nimellä USS Chapin Bay. Alus laskettiin vesille 17. elokuuta nimellä USS Midway kumminaan Santa Anan laivaston lentotukikohdan komentajan Howard N. Coulterin puoliso Cauchois Coulter ja liitettiin laivastoon 23. lokakuuta Astorian laivastotukikohdassa Oregonissa ensimmäisenä päällikkönään Francis Joseph McKenna. Aluksen nimi piti vapauttaa valmisteilla olevalle lentotukialukselle CVB-41 ja aluksen nimeksi vaihdettiin 10. lokakuuta 1944 USS St. Loksi.[1][2]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
St. Lo osallistui Yhdysvaltain 7. laivastossa Leytenlahden taisteluun lokakuussa 1944. Samarin saaren taistelussa 25. lokakuuta aluksen lentokanteen osui japanilainen kamikaze-kone. Alus syttyi palamaan ja paloi räjähdellen alle tunnin, kunnes se upposi. Kyseessä oli japanilaisten ensimmäinen kamikaze-hyökkäys.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Arni, Erkki: Taistelu Tyynen meren herruudesta. WSOY, 1964.
- Vat, Dan van der: The Pacific Campaign. Simon&Schuster, 1991. ISBN 0-671-79217-2. (englanniksi)
- Chesneau, Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present - an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9. (englanniksi)