USS Manley (DD-74)
| USS Manley | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Bath Iron Works, Bath, Maine |
| Laskettu vesille | 23. elokuuta 1917 |
| Palveluskäyttöön | 15. lokakuuta 1917 |
| Poistui palveluskäytöstä | 19. marraskuuta 1945 |
| Loppuvaihe | myyty romutettavaksi 26. marraskuuta 1946 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
1 020 t (standardi) 1 445 t (max) |
| Pituus |
96,2 m (kokonaispituus) 93,88 m (vesiraja) |
| Leveys | 9,52 m |
| Syväys | 3,5 m |
| Koneteho | 20 000 shp (15 MW) |
| Nopeus | 30 solmua |
| Miehistöä | 146 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
4 x 4"/L50 tykkiä 1 x 3"/L23 ilmatorjuntatykkiä 6 x 21" (533 mm) torpedoputkea |
USS Manley (runkonumerot DD-74, AG-28 ja APD-1) oli Yhdysvaltain laivaston Caldwell-luokan hävittäjä.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Caldwell-luokka
Alus tilattiin Bathista Mainesta Bath Iron Worksiltä. Se laskettiin vesille 22. elokuuta 1917 kumminaan Dorothy S. Sewall ja otettiin palvelukseen 15. lokakuuta ensimmäisenä päällikkönään Robert L. Berry.[1]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alus varustettiin Bostonin laivastontelakalla, minkä jälkeen se lähti 25. lokakuuta Queenstowniin Irlantiin sijoitettuun saattajaosastoon. Aluksella tapahtui 19. maaliskuuta 1918 onnettomuus syvyyspommin räjähtäessä takakannella, jolloin perä tuhoutui. Onnettomuudessa sai surmansa 34 henkeä. Sirpaleet läpäisivät kaksi 50 gallonan polttoainesäiliötä ja kaksi 100 gallonan alkoholitankkia, joista valuneet nesteet syttyivät. Tulipalo saatiin sammumaan vasta tunteja myöhemmin. HMS Tamarisk yritti tuloksetta ottaa pahoin vaurioituneen aluksen hinaukseen. Hinaajien Blazerin ja Cartmelin saavuttua alus saatiin hinaukseen aamulla 20. maaliskuuta. Seuraavana aamuna hylky saapui hinattuna Queenstowniin, jolloin 21,34 metriä aluksen pituudesta oli veden pinnan tasolla tai sen alapuolella.[1]
Korjaustöiden Liverpoolissa valmistuttua alus lähti 22. joulukuuta 1918 Yhdysvaltain itärannikolle. Alus liitettiin 11. huhtikuuta 1919 Yhdysvaltain laivaston Adrianmerelle sijoitettuun laivastoon, jossa se kuljetti matkustajia, postia ja osallistui diplomaattisiin lähetystöihin. Kesäkuussa alus aloitti kuljettamaan Yhdysvaltain ruoka-avun henkilöstöä ja postia Turkin Mustanmeren satamien välillä. Alus palasi 1. elokuuta Välimereltä New Yorkiin ja poistettiin 14. kesäkuuta 1922 palveluksesta Philadelphiassa.[1]
Alus palautettiin palvelukseen 1. toukokuuta 1930 torpedokoealuksena Newportiin. Se liitettiin 19. elokuuta itärannikolla ja Karibianmerellä järjestetyn sotaharjoituksen tiedusteluosastoon ja vastaavaan San Diegon edustalla järjestettyyn harjoitukseen 1932. Vuoden 1933 alussa se palasi Atlantille, kunnes se Panaman kanava-alueella saavuttuaan 10. syyskuuta 1935 liitettiin erikoisosastoon valvomaan Karibianmeren aluetta.[1]
Alus siirrettiin 1. helmikuuta 1937 Norfolkiin koululaivaksi 10. hävittäjälaivueeseen. Espanjan sisällissodan aikana se lähti 26. lokakuuta Bostonista USS Claxtonin kanssa 40-T laivueeseen suojaamana Yhdysvaltain etuja Välimerellä. Aluksen ensisijaisena tukikohtina olivat Villefrance-sur-Mer, Napoli, Alger ja Tanger, kunnes se lähti 26. lokakuuta 1938 Gibraltarilta Norfolkiin, jonne alus saapui 28. marraskuuta. Aluksen runkonumero vaihdettiin samalla AG-28:ksi.[1]
Manley muutettiin 7. helmikuuta 1939 New Yorkin laivastontelakalla joukkojenkuljetusalukseksi. Ensimmäinen merijalkaväen harjoitus järjestettiin 21. helmikuuta, jolloin alukselta laskettiin maihin Culebralle Target Bayhin. Harjoitus oli ensimmäinen lukuisista Virginian ja Pohjois-Carolinan rannikoilla sekä Karibialla. Keväällä 1940 alus vieraili Kaliforniassa merijalkaväen harjoituksessa Coronadoa Roadsissa. Palattuaan Atlantilla alus luokiteltiin laivaston ensimmäiseksi nopeaksi kuljetusalukseksi runkonumerolla APD-1.[1]
Aluksen miehistö pelasti 11. huhtikuuta 1942 290 eloonjäänyttä torpedoidulta SS Ulyssekseltä. Seuraavana päivänä alus laski pelastetut maihin Charlestonissa. Alus läpäisi 13. heinäkuuta Panaman kanavan liittyäkseen Tyynenmeren laivastoon. Käväistyään Society Islandilla ja Fijillä se saapui 14. elokuuta Espiritu Santoon, jossa alukselle kuormattiin ampumatarvikkeita ja polttoainetta Guadalcanalille.[1]
Alus lähti 16. elokuuta USS Stringhamin kanssa Guadalcanalille. Kuorman purun ja haavoittuneiden kuormauksen jälkeen alukset palasivat 19. elokuuta Espiritu Santolle. Manley määrättiin hinaamaan vaurioitunut USS Blue Tulagille, mutta japanilaisten lähestyessä vaurioitunut hävittäjä upotettiin. Aluksella olleet 99 eloonjäänyttä siirrettiin Manleylle. Se saapui 26. elokuuta Espiritu Santolle.[1]
Aluksen päällikkö sai määräyksen poistaa kaikki tarpeettomat kansirakenteet. Miehistö poisti kaiken tarpeettoman lukuun ottamatta selviämisen vaatimat rakenteet. Lisäksi alus maalattiin viidokon vihreäksi ja varustettiin naamioverkoin. Uudelleen varusteltu alus teki 3. syyskuuta uuden matkan Guadalcanalille. USS Littlen ja USS Gregoryn tuhouduttua 5. syyskuuta aluksen miehistö pelasti viisi eloonjäänyttä.[1]
Manley osallistui 8. syyskuuta 1942 yllätykselliseen merijalkaväen 1. iskupataljoonan maihinnousuun Taivu Pointiin, jonka aikana alus tulitti maakohteita. Alus laski laskuvarjojoukkoja maihin täydennyksenä ja tulitti Tasimbokon kylän aluetta. Hyökkäys oli menestys ja mahdollisti lopulta Guadalcanalin valtauksen. Maihinnousujoukot palasivat alukselle tuhottuaan sitä ennen tykkikalustoa ja varastoja, minkä jälkeen alus palasi Lunga Pointiin. Aluksen purun aikana saatiin käskyä vetäytyä täyttä vauhtia alueelta, koska pelättiin keisarillisen Japanin laivaston saapumista. Alus poistui USS McKeanin kanssa alueelta Lengon salmen kautta kannellaan edelleen 200 merijalkaväen sotilasta. Aluksella oli ainoastaan vuorokauden polttoaineet, joten se palasi seuraavana päivänä Tulagille. Alus tankkasi ennen lähtöä Espiritu Santoon, mistä se siirrettiin Noumeaulle Uuteen-Kaledoniaan huollettavaksi.[1]
Alukselle nousi 31. lokakuuta komppania merijalkaväen sotilaita, jotka muodostivat Aola Bayn sillanpään. Task Force 65 laski 4. marraskuuta joukot maihin ja Manleyn ja McKeanin kuljettamat joukot liittyivät joukkoihin 8. marraskuuta. Alus lähti 20. marraskuuta Noumeausta Espiritu Santoon kuljettaen kuusi torpedoa, hinaten kahta PT-venettä ja suojaten SS Pomonaa. Aukselle nousi Espiritu Santossa uusi komppania Lunga Pointiin, minkä jälkeen alus vei PT-veneet ja torpedot Tulagille. Seuraavat kuukaudet alus toimitti täydennyksiä Guadalcanalille ja suojasi muita aluksia Salomonien alueella.[1]
Alus saapui 12. kesäkuuta 1943 huollettavaksi Hunters Pointin laivastontelakalle, mistä vapauduttuaan se lähti 1. elokuuta Havaijille. Pearl Harborista alus suojasi saattueen Funafutille ennen paluuta aikaisempiin tehtäviinsä Salomonien alueelle. Alus saapui 14. joulukuuta liittyen 5. maihinnousulaivastoon Marshall saarten valtaukseen operaatio Flintlockiin. Alus kuului 22. tammikuuta 1944 merelle lähteneeseen Task Force 52:een, josta se erkani 30. tammikuuta USS Overtonin kanssa iskeäkseen Kwajaleinilla Carter ja Cecil Islandille. Seuraavana aamuna alkoi maihinnousu, jossa sai päivän aikana surmansa yksi amerikkalainen ja 13 japanilaista.[1]
Alukset saivat määräyksen laskea Bennett Islandille tiedusteluosaston ennen auringon nousua 5. helmikuuta. Manleyn tuli olla tulituessa. Operaatio saatiin ajoissa suoritettua. Kolme päivää myöhemmin alus suojasi Havaijille matkannutta saattuetta ja saapui 15. helmikuuta Pearl Harboriin, missä se sijoitettiin maihinnousujoukkojen koulutusalukseksi.[1]
Alus liitettiin 30. toukokuuta Task Group 52.15:een, jonka mukana se lähti Saipanin valtaukseen. Yöllä 14. kesäkuuta se saapui osaston mukana Saipanin edustalle, missä alukset laskivat joukot maihin. Merijalkaväki muodosti sillanpään Garapanin eteläpuolelle 16. kesäkuuta mennessä. Manley suojasi kuljetusaluksia lukuun ottamatta täydennysten noutoa Eniwetokilta ja tulitukitehtäviä Tinianin kaupungin ja lentokentän alueelle yöllä 9., 12. ja 18. heinäkuuta, kunnes se palasi 22. heinäkuuta Eniwetokille. Tehtyään matkan Kwajaleinille alus lähti Pearl Harboriin, jonne se saapui 9. elokuuta aloittaen valmistautumisen seuraavaan tehtävään.[1]
Alukselle kuormattiin 10. syyskuuta 50 tonnia räjähteitä Yapin maihinnousua varten. Se lähti 15. syyskuuta Pearl Harborista Eniwetokin kautta Amiraliteettisaarten Manualle, missä päällikkö sai tiedon Yapin operaation peruuttamisesta ja kohteeksi määrättiin Leyte Filippiineillä. Alus liitettiin tulitukiosastoon, joka saapui Leytenlahdelle 18. lokakuuta. Se siirrettiin Dulagin eteläiselle joukkojen purkamispaikalle suojaamaan aluetta. Alukselle siirrettiin 19. syyskuuta USS Rossin eloonjääneitä, jotka kuljetettiin USS Pennsylvanialle. Seuraavana päivänä miehistön rakennettua navigointipoijun alus lähti illalla 21. lokakuuta 28. kuljetusdivisioonan mukana Hollandiaan. Matkalla alus erkani pienen joukon mukana saattueesta Seeadler Barboriin Manukseen, jossa ne ankkuroituivat 27. lokakuuta. Alus suojasi saattueen Uuteen-Guineaan, mistä se palasi Seeadler Harboriin. Joulukuun puolivälissä alus siirrettiin Noemfoorille taktiseen harjoitukseen ja valmistautumaan Luzonin vapauttamiseen.[1]
Alus lähti 4. tammikuuta 1945 Lingayenin maihinnousun täydennyssaattueen mukana Luzonille, jossa se laski 11. tammikuuta aluksella olleet joukot maihin. Kaksi päivää myöhemmin alus suojasi LST-saattueen Leytenlahdelle, jossa ankkuroiduttiin 18. tammikuuta. Alus oli yksi neljästä kuljetusaluksesta, jotka liitettiin Nasugbun maihinnousuun. Se saapui 31. tammikuuta Nasugbunlahdelle kannellaan 11. maahanlaskudivisioonan joukkoja, jotka se laski maihin kahdessa osassa kohtaamatta vastarintaa. Alus palasi vielä samana iltana Leytelle, mistä se jatkoi Mindoroon tankkaamaan. Alus suojasi tankattuaan saattueen Subicinlahdelle.[1]
Japanilaisten vetäytymisen estämiseksi Bataanille Manley laski 15. helmikuuta kuljetusdivisioona 100:n ja kuuden LCI(L):n kanssa 700 sotilasta maihin Marivelesissä. Kaksi päivää myöhemmin alus laski maihin joukkoja Corregidorille. Maastoon piilotettu tykkiasema tulitti veneitä, joista yksi upposi. Maihinnousu kuitenkin onnistui. Kuljetusalukset palasivat Subicinlahdelle vielä samana iltana.[1]
Alus liittyi 2. huhtikuuta suojaamaan lentotukialuksia, jotka kuljettivat Okinawalle maatukikohtiin sijoitettavia lentokoneita. Ensimmäiset lentokoneet lähtivät 7. huhtikuuta aluksilta. Seuraavana päivänä Manleyn osasto lähestyi saaria lähettääkseen loput lentokoneet lentokentille. Se havaitsi sukellusveneen, jota vastaan tehtiin syvyyspommi-isku. Alus suojasi saattuetukialusten USS White Plainsin ja USS Hollandia Bayn paluumatkan Guamille.[1]
Alus saapui 23. toukokuuta 1945 huollettavaksi San Diegoon. Se luokiteltiin 25. kesäkuuta DD-74:ksi ja lähti 24. heinäkuuta Pearl Harborin laivastontelakalle, missä alukselle asennettiin katapultti maalilennokkien lennättämiseksi. Aluksen avulla koulutettiin kamikazejen torjuntaa ilmatorjuntamiehille. Sotatoimien päätyttyä alus lähti 26. syyskuuta Havaijilta San Diegoon ja edelleen Panaman kanavan kautta Philadelphian laivastontelakalle, missä se poistettiin palveluksesta 19. marraskuuta. Alus poistettiin 5. joulukuuta alusluettelosta ja myytiin 26. marraskuuta 1946 romutettavaksi Northern Metal Companylle Philadelphiaan.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)