USS Lexington (CV-16)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Yhdysvaltain laivaston Essex-luokan lentotukialusta. Muita saman nimisiä aluksia on täsmennyssivulla.
USS Lexington (CV-16)
USS Lexington Corpus Christissä
USS Lexington Corpus Christissä
Aluksen vaiheet
Rakentaja Bethlehem Steel Company, Quincy, Massachusetts
Kölinlasku 15. heinäkuuta 1941
Laskettu vesille 23. syyskuuta 1942
Palveluskäyttöön 17. helmikuuta 1943
Poistui palveluskäytöstä 8. marraskuuta 1991
Loppuvaihe museolaiva
Tekniset tiedot
Uppouma 27 100 t
Pituus 266 m
Leveys 45 m
Syväys 10,41 m
Koneteho 150 000 shp (110 MW)
Nopeus 33 solmua (61 km/h)
Miehistöä 348
Aseistus
Aseistus ilmatorjuntatykkejä
110 lentokonetta

USS Lexington (runkonumerot CV/CVA/CVS/CVT/AVT-16) oli Yhdysvaltain laivaston Essex-luokan lentotukialus, joka rakennettiin toisen maailmansodan aikana. Se on viides alus, joka on nimetty Yhdysvaltain vapaussodan Lexingtonin taistelun mukaan. Nimeksi aiottiin ensin antaa USS Cabot, mutta rakennusvaiheessa päädyttiin nimeämään se Korallimeren taistelussa uponneen USS Lexingtonin mukaan.

Lexington poistettiin palveluksesta vuonna 1991 sen jälkeen, kun se oli ollut palveluksessa pitempään kuin yksikään toinen Essex-luokan tukialus, ja se lahjoitettiin museolaivaksi Corpus Christiin Teksasiin. Vuonna 2003 siitä tehtiin historiallinen maamerkki.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus tilattiin Bethlehem Steel Companyltä Quincystä Massachusettsista, missä köli laskettiin 15. heinäkuuta 1941 nimellä USS Cabot. Alus nimettiin USS Lexingtoniksi 16. heinäkuuta 1942. Alus laskettiin vesille 23. syyskuuta kumminaan Theodore D. Robinsonin puoliso ja otettiin palvelukseen 17. helmikuuta 1943 ensimmäisenä päällikkönään Felix B. Stump.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lexington saapui Pearl Harboriin Panaman kanavan kautta 9. elokuuta 1943. Alus siirtyi Kwajaleinin atollille 4. joulukuuta, jossa se upotti rahtilaiva SS Kembumarun, vahingoitti kahta risteilijää ja pudotti 30 vihollislentokonetta. Illalla 19.20 alkoi ilmahyökkäys sen ollessa matkalla Kwajaleinille. Kello 23.22 japanilaisten tiputtamat soihdut valaisivat aluksen, ja 10 minuuttia myöhemmin siihen osui torpedo. Se saapui Pearl Harboriin tärkeimpiä korjaustöitä varten 9. joulukuuta ja Bremertoniin 22. joulukuuta perusteellisempaan korjaukseen, joka valmistui 20. helmikuuta 1944.[2]

Yllätyshyökkäys Saipanille 11. kesäkuuta tuhosi saaren lentokoneet. 16. kesäkuuta Lexington taisteli Guamilla tukikohtaansa pitäneitä japanilaisia torpedokoneita vastaan. Vaikka se selvisi vahingoittumatta, Japanin propaganda julisti sen kolmatta kertaa upotetuksi. Sillä oli tärkeä rooli Task Force 58:n voittaessa Filippiinienmeren taistelun.

Leytenlahden taistelussa sen koneet upottivat taistelulaiva Musashin. Aluksen lentokoneet upottivat 25. lokakuuta lentotukialus Zuikakun ja yhdessä USS Essexin kanssa Chitosen. Myöhemmin samana päivänä sen lentokoneet osallistuivat Zuihōn upottamiseen. Saavuttuaan korjattavaksi Ulithille 9. marraskuuta saatiin tieto, että japanilaiset olivat taas väittäneet sitä tuhotuksi.

Sodan päätyttyä Lexington suoritti partiolentoja Japanin ilmatilassa ja tiputti tarvikkeita Honshūn sotavankileireille. Se lähti Tokionlahdelta kohti San Franciscoa 3. joulukuuta kuljettaen mukanaan kotiin palaavia veteraaneja ja saapui perille 16. joulukuuta.

Alus poistettiin palveluksesta 8. marraskuuta 1991, ja se lahjoitettiin 15. kesäkuuta 1992 museoksi Corpus Christiin Texasiin.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]