USS Icefish
| USS Icefish | |
|---|---|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Manitowoc Shipbuilding Company, Manitowoc, Wisconsin |
| Kölinlasku | 4. syyskuuta 1943 |
| Laskettu vesille | 20. helmikuuta 1944 |
| Palveluskäyttöön | 10. kesäkuuta 1944 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
1 550 t (pinnalla) 2 463 t (sukelluksissa) |
| Pituus | 95,02 m |
| Leveys | 8,31 m |
| Syväys | 5,13 m (maksimi) |
| Koneteho |
4 x GM Model 16-278A V16 -dieselmoottoria, 5 400 shp (4 MW) (pinnalla) 4 x GE-sähkömoottoria, 2 740 shp (2 MW) (sukelluksissa) |
| Nopeus |
pinnalla: 20,25 solmua sukelluksissa: 8,75 solmua |
| Miehistöä | 81, joista 10 upseeria |
| Aseistus | |
| Aseistus |
10 x 533 mm torpedoputkea, joihin 24 torpedoa 1 x 5"/25 kansitykki 1 x Bofors 40 mm 1 x Oerlikon 20 mm |
USS Icefish (runkonumero SS-367) oli Yhdysvaltain laivaston Balao-luokan sukellusvene.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Balao-luokka
Alus tilattiin Monitowoc Shipbuilding Companyltä Monitowocista Wisconsinista, missä köli laskettiin 4. syyskuuta 1943. Alus laskettiin vesille 20. helmikuuta 1944 kumminaan Stanley P. Moseleyn puoliso ja otettiin palvelukseen 10. kesäkuuta 1944 ensimmäisenä päällikkönään komentaja Richard W. Peterson.[1][2]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aluksen miehistö oli Michiganjärvellä koulutuksessa, jonka päätyttyä alus lähti pitkin Mississippiä New Orleansiin. Se liittyi 22. elokuuta Pearl Harborissa Yhdysvaltain Tyynenmeren laivastoon. Se liitettiin vara-amiraali Charles A. Lockwoodin Task Force 17:ään eli laivaston sukellusveneosastoon.[1]
Alus lähti 9. syyskuuta ensimmäiselle partiomatkalleen Luzoninsalmeen ja Etelä-Kiinan merelle. Lokakuussa Icefish ja USS Drum upottivat 26 901 tonnia Japanin rahtialuksia. Icefish upotti 23. lokakuuta 4 000 tonnin rahtialuksen ja 26. lokakuuta 10 000 tonnin rahtialuksen. Aluksen matka päättyi 13. marraskuuta Majuroon Marshallinsaarille.[1]
Toiselle partiomatkalleen alus lähti 8. joulukuuta Majurosta yhdessä USS Spotin ja USS Balaon kanssa. 43 vuorokauden matka oli tulokseton ja päättyi 20. tammikuuta 1945 Pearl Harboriin. Kolmas partiomatka alkoi 20. helmikuuta USS Sawfishin ja USS Kingfishin kanssa. Matka suuntautui Etelä-Kiinan merelle Formosan koillis- ja itäpuolelle ja päättyi 60 vuorokauden kuluttua aluksen saapuessa Apran satamaan Guamille.[1]
Neljäs partiomatka suuntautui Hainanin, Hongkongin, Formosan (Taiwan), Siaminlahden ja Jaavanmeren alueille. Matka kesti 46 vuorokautta, ja matkalla ei havaittu vihollisen meriliikennettä. PBY Catalina -lentoveneen suojatessa alus pelasti 7. kesäkuuta kuusi armeijan ilmavoimien lentäjää Formosan rannikolta. Alus saapui 4. heinäkuuta Fremantleen huollettavaksi ja lähti viidennelle partiomatkalleen 29. heinäkuuta. Alus upotti 7. elokuuta 15 tonnin aluksen tykkitulella. Matka päättyi 22. elokuuta Tanapagin satamaan Saipanilla.[1]
Alus lähti 1. syyskuuta Saipanilta ja saapui 18. syyskuuta San Franciscoon. Se poistettiin palveluksesta 21. kesäkuuta 1946 Mare Islandilla ja siirrettiin reserviin. Alus palautettiin palvelukseen 5. kesäkuuta 1952. Läpäistyään Panaman kanavan se saapui 14. heinäkuuta Grotoniin Guamilla, jossa se jälleen poistettiin palveluksesta 29. heinäkuuta ja siirrettiin reserviin.[1]
Alus palautettiin 10. joulukuuta palvelukseen Grotonissa, ja se viipyi alueella erilaisissa testeissä 21. helmikuuta 1953 saakka, jolloin se poistettiin palveluksesta.[1]
Hr. Ms. Walrus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alankomaiden laivaston sukellusvenemiehiä kuljetettiin MS Rijndamilla Rotterdamista Yhdysvaltoihin Connecticutiin New Londoniin, jossa oli he olivat tammikuusta maaliskuuhun 1953 koulutettavana tulevalla aluksellaan 'Icefishillä. He kävivät aluksella useita kertoja merellä. Icefish poistettiin palveluksesta 21. helmikuuta 1953 ja otettiin samana päivänä palvelukseen Alankomaiden laivastoon Walrus-luokan aluksena nimellä Hr. Ms. Walrus. Sen runkonumeroksi tuli 21. toukokuuta S802.[2]
Alankomaiden prinssi Bernhard vieraili 17. huhtikuuta aluksella. Kun alus oli merisotaharjoituksessa Välimerellä Sisilian rannikolla, kannelta putosi 27. tammikuuta 1955 mereen mies. Etsinnästä huolimatta pudonnutta ei löytynyt. Vuoden lopulla alus oli Hr. Ms. Zeeleeuwin kanssa Pohjoisella jäämerellä operaatio IJsduetissa.[2]
Alus lähti lokakuussa 1957 Zeeleeuwin kanssa Alankomaiden Antilleille. Matkan aikana aluksella tehtiin Panaman kanavan kummallakin puolella gravitaatiomittauksia. Maaliskuussa 1958 alukset palasivat Alankomaihin.[2]
Joulukuussa 1960 alus kuului laivueeseen Smaldeel 1, johon myös Zeeleeuw kuului. Alus lähti Edinburghiin ja vieraili myös muissa alueen satamissa. Alus lähti toukokuussa 1962 Alankomaiden Uuteen-Guineaan vapauttamaan sisaraluksensa ja palasi Alankomaihin 30. marraskuuta 1962.[2]
Alus poistettiin 15. heinäkuuta 1971 palveluksesta ja myytiin 12. marraskuuta romutettavaksi A. J. Van Den Kooy ja N. V. Pijnackerille 105 105 dollarilla (450 000 guldenia). sen moottorit myytiin edelleen Norjaan, jossa ne sijoitettiin rannikkoalukseen.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1947–1995. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1995. ISBN 0-85177-605-1. (englanniksi)
- Bagnasco, Erminio: Submarines of World War Two. Lontoo, Englanti: Arms and Armour Press, 1977. ISBN 0-85368-331-X. (englanniksi)
- Friedman, Norman: U.S. Submarines through 1945 - An Illustrated Design History. Annapolis, Maryland: Naval Institute Press, 1995. ISBN 978-1-55750-263-6. (englanniksi)