USS Hammann
| USS Hammann | |
|---|---|
_off_the_New_York_Naval_Shipyard_on_21_March_1944_(19-N-64204).jpg) |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Consolidated Steel Corporation, Orange, Texas |
| Kölinlasku | 10. heinäkuuta 1942 |
| Laskettu vesille | 13. joulukuuta 1942 |
| Palveluskäyttöön | 17. toukokuuta 1943 |
| Poistui palveluskäytöstä | 24. lokakuuta 1945 |
| Loppuvaihe | myyty romutettavaksi 18. tammikuuta 1974 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
1 253 t (standardi) 1 590 t (kuormattu) |
| Pituus | 93,27 m |
| Leveys | 11,15 m |
| Syväys | 3,18 m |
| Koneteho | 6 000 shp (4,5 MW) |
| Nopeus | 21 solmua (39 km/h) |
| Miehistöä | 8 upseeria ja 201 miehistönjäsentä |
| Aseistus | |
| Aseistus |
3 × 3"/L50 (76 mm) tykkiä 2 × Bofors 40 mm -ilmatorjuntatykkiä kaksiputkisena asennuksena 8 × Oerlikon 20 mm -ilmatorjuntatykkiä 3 × 21" (533 mm) torpedoputkea 8 × syvyyspomminheitintä 1 × Hedgehog- sukellusveneentorjuntaheitin 2 × syvyyspommikiskoa |
USS Hammann (runkonumero DE-131) oli Yhdysvaltain laivaston Edsall-luokan saattuehävittäjä, joka toisessa maailmansodassa palveli Atlantilla suojaten saattueita sukellusveneiden ja lentokoneiden hyökkäyksiltä.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Edsall-luokka
Alus tilattiin nimellä US Langley Consolidated Steel Companyn telakalta Orangesta Texasista, missä köli laskettiin 10. heinäkuuta 1942. Se nimettiin uudelleen 1. elokuuta USS Hammanniksi. Alus laskettiin vesille 13. joulukuuta kumminaan Charles Hammannin sisar rouva Lilliam Rhode ja otettiin palvelukseen 17. toukokuuta 1943 ensimmäisenä päällikkönään C. D. deKay.[1]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hammann lähti 5. kesäkuuta Bermudalle koeajoihin, joista se palasi 6. heinäkuuta Philadelphiaan. Alus lähti Norfolkiin, jossa se aloitti 13. heinäkuuta ensimmäisen saattuematkansa Atlantilla. Alus teki 10. maaliskuuta 1944 mennessä neljä matkaa Casablancaan Marokkoon.[1]
Alus teki 28. maaliskuuta – 29. marraskuuta vielä kuusi saattuematkaa vieraillen muun muassa Pohjois-Irlannissa. Aluksen määräsatamaksi vaihtui 4. tammikuuta 1945 Liverpool, jonne se teki neljä matkaa turvaten osaltaan Euroopan sodan loppuunsaattamiseksi tarvittavien materiaalien saannin. Alus avusti 2. maaliskuuta torpedohyökkäyksen maaliksi joutunutta rahtialusta Lone Jackiä, jolta se pelasti kaikkiaan 70 eloonjäänyttä. Se myös lähetti pahoin vaurioituneelle alukselle pelastusmiehistön, joka kykeni estämään aluksen uppoamisen.[1]
Hammann saapui 7. heinäkuuta New Yorkiin, josta se siirtyi Guantanamonlahdelle koulutettavaksi. Alus lähti 24. heinäkuuta Kaliforniaan ja se saapui Panaman kanavan läpäistyään 4. elokuuta San Diegoon, josta se jatkoi edelleen Pearl Harboriin. Tyynenmeren sodan päätyttyä alus kuljetti matkustajia Havaijilta Kaliforniaan, josta se jatkoi edelleen Panaman kautta Charlestoniin. Se saapui määränpäähänsä 25. syyskuuta.[1]
Alus poistettiin palveluksesta 24. lokakuuta Green Cove Springsissä Floridassa ja se sijoitettiin reserviin. Alus siirrettiin Texas Groupille Orangeen, jossa se oli palveluksensa lopun.[1] Hammann poistettiin laivastoluettelosta 1. lokakuuta 1972.[2] Se myytiin 18. tammikuuta 1974 romutettavaksi.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
- Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e DANFS - USS Hammann (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Whitley, M. J. s. 303
- ↑ Uboat.net - USS Hammann