USS Ellyson
| USS Ellyson | |
|---|---|
.jpg) |
|
.svg){kind=small} |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Federal Shipbuilding and Drydock Company, Kearny, New Jersey |
| Kölinlasku | 20. joulukuuta 1940 |
| Laskettu vesille | 26. heinäkuuta 1941 |
| Palveluskäyttöön | 28. marraskuuta 1941 |
| Poistui palveluskäytöstä | 19. lokakuuta 1954 |
| Loppuvaihe |
Japanille 1954 JDS Asakaze palautettu 1970 Taiwanille varaosiksi 1970 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 1 630 t |
| Pituus | 106,17 m |
| Leveys | 11 m |
| Syväys | 4,01 m |
| Koneteho | 50 000 shp |
| Nopeus | 35 solmua |
| Miehistöä | 276 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
4 x DP 5"/38 -tykkiä 6 x .50" ilmatorjuntakonekivääriä 10 x 21" (533 mm) torpedoputkea 2 x syvyyspommikiskoa |
USS Ellyson (runkonumerot DD-454 ja DMS-19) oli Yhdysvaltain laivaston Gleaves-luokan hävittäjä toisessa maailmansodassa.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Gleaves-luokka
Alus tilattiin Kearnystä New Jerseystä Federal Shipbuilding and Drydock Companyltä, missä köli laskettiin 20. joulukuuta 1940. Se laskettiin vesille 26. heinäkuuta 1941 kumminaan komentaja Grodon Ellysonin tytär ja otettiin palvelukseen 28. marraskuuta 1941 ensimmäisenä päällikkönään J. B. Rooney.[1]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhdysvaltain liittyessä toiseen maailmansotaan alus oli edelleen varustettavana, mutta saatiin nopeasti merikelpoiseksi. Se aloitti partioinnin Atlantilla ja liittoutuneiden Halifaxista Karibialle ja Panaman kanavaan matkanneiden saattueiden suojaamisen. Aluksen miehistö pelasti 14. tammikuuta 1942 uponneen norjalaisen SS Harnessin 24 eloonjäänyttä.[1]
Elokuussa 1942 alus aloitti lentotukialus USS Rangeria suojaamisen, mikä jatkui aina Fedalan maihinnousuun 8. marraskuuta. Oltuaan kaksi kuukautta suojaamassa Yhdysvaltain itärannikon saattueita alus palasi Rangerin suojaksi kuljetettaessa lentokonetäydennyksiä Casablancaan kahdesti.[1]
Alus saapui 5. huhtikuuta 1943 Argentiaan, mistä se jatkoi 12. toukokuuta Britteinsaarille suojaten taistelulaivoja USS South Dakotaa ja USS Alabamaa. Britteinsaarilla alukset liitettiin Kotilaivastoon Scapa Flowhun suojaamaan Murmanskiin ja Islantiin matkanneita saattueita sekä pyrkien avoimeen taisteluun Saksan laivaston Norjan vuonoissa piileskelevien alusten kanssa. Heinäkuussa alus osallistui Etelä-Norjaan tehtyyn Sisilian maihinnousun harhautushyökkäykseen.[1]
Alus lähti 9. elokuuta Norfolkiin. Argentiassa se suojasi koeajoissa ollutta taistelulaiva USS Iowaa ennen Norfolkia, jonne se saapui 24. lokakuuta. Alus lähti 3. marraskuuta tiedusteluosastoon, jonka tehtävänä oli suojata Yhdysvaltain presidentti Franklin D. Rooseveltia Teheranin konferenssiin kuljettanutta Iowaa. Myöhemmin ollessaan taistelulaivan suojana alus vieraili Bahiassa, Freetownissa, Dakarissa ja Port Royalissa ennen paluutaan Bostoniin 19. joulukuuta.[1]
Ellyson liittyi 6. tammikuuta 1944 jälleen Rangerin suojaukseen Narragansett Bayssä, mistä ne lähtivät 19. huhtikuuta Pohjois-Afrikkaan saapuen 1. toukokuuta Oraniin. Sukellusveneidentorjuntapartiossa ollessaan alus sai 16. toukokuuta kontaktin U-616:een, joka pakotettiin pintaan. Alus pakotti sukellusveneen sukeltamaan tykkitulella USS Macombin ja USS Hambleton (DD-455)|USS Hambletonin]] avustamana. Syvyyspommien pudotuksen jälkeen sukellusvene nousi uudelleen pintaan, jolloin Ellyson upotti sen tykkitulella. Hävittäjän miehistö pelasti merestä 30 eloonjäänyttä.[1]
Alus saapui 22. toukokuuta Plymouthiin, missä se valmistautui Ranskan maihinnousuun. Alus suojasi Rangeria Ponte du Hocin maihinnousussa, jolloin se tuhosi tykkitulella tykistöasemia. Alus oli 25. kesäkuuta Cherbourgin edustalla, jossa se tuhosi tykistöasemia, raivasi miinoja ja suojasi savuttamalla muita aluksia.[1]
Portlandista alus lähti 29. kesäkuuta Etelä-Ranskan maihinnousuun, jossa se johti 15. elokuuta hävittäjistä muodostettua tulitukiosastoa. Osasto hyökkäsi heti miinanraivaajien takana tulittaen puolustukseen ryhmittyviä saksalaisosastoja. Yöllä 27. elokuuta alus valaisi havaitsemansa epäilyttävän kalastusaluksen, joka vallattiin. Aluksella oli 50 Saksan laivaston sukellusvenemiestä, jotka pyrkivät pakenemaan. Alus suojasi täydennyksiä kuljettaneita saattueita ja tuki maihinnousseita joukkoja tykkitulella, kunnes se lähti lokakuussa Bostoniin. Alus saapui 8. marraskuuta Bostoniin, jossa se siirrettiin telakalle muutettavaksi nopeaksi miinanraivaajaksi. Aluksen runkonumeroksi tuli 15. marraskuuta DMS-19.[1]
Chesapeakenlahdella järjestetyn miehistönkoulutuksen jälkeen alus lähti 3. tammikuuta 1945 Norfolkista Tyynellemerelle. Se saapui 24. maaliskuuta Okinawalle, jossa laivue raivasi miinoja ennen maihinnousua. Tulitukiosaston toiminnan mahdollistuttua alus raivasi pienempien raivaajien kanssa hyökkäysreittejä. Maihinnousun alettua alus oli 1- huhtikuuta alkaen tutkavalvontakehällä.[1]
Alus pyrki 6. huhtikuuta avustamaan kamikazehyökkäyksessä vaurioitunutta sisaralustaan USS Emmonsia, mutta liekit ja ammusvaraston räjähdyksen uhka estivät toiminnan. Seuraavana aamuna alus upotti japanilaisten hallussa olleelle Shimalle ajelehtivan hylyn.[1]
Heinäkuussa 1945 aluksesta tehtiin Etelä-Kiinan meren raivausyksikön lippulaiva. Japanin antauduttua alus liittyi Yhdysvaltain 3. laivastoon Tokionlahdella, jonka se raivasi osastoineen ennen lahdelle menoa. Syyskuussa alus palasi Okinawalle ja uuteen tukikohtaansa Buckner Bayhin, missä se oli Japanin sisämeren raivauksesta vastanneen osaston lippulaivana. Alus lähti 5. joulukuuta Japanista Norfolkiin, jonne se saapui 9. tammikuuta 1946.[1]
Alus oli Yhdysvaltain Atlantin laivastossa pääosin Charlestonissa koululaivana, joka vieraili muun muassa Karibialla. Vuonna 1948 alus makasi Charlestonissa, kunnes se marraskuussa lähti Argentiaan maihinnousuharjoitukseen raivaajaksi. Alus liitettiin Atlantin laivaston raivaajaosastoon, jossa se jatkoi itärannikolla ja Karibialla koulutustehtävissä. Alus oli Yhdysvaltain 6. laivaston mukana Välimerellä vuosina 1949, 1951 ja 1953. Aluksen runkonumero palautettiin 4. toukokuuta 1954 DD-454:ksi.[1]
Alus poistettiin palveluksesta 19. lokakuuta 1954 ja luovutettiin 20. lokakuuta Japanille osana MDAP-ohjelmaa.[1]
JDS Asakaze[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Japanin meri-itsepuolustusvoimat liitti aluksen laivastoonsa nimellä JDS Asakaze runkonumerolla DD-181 ollen sisaraluksensa JDS Hatakazen (ex-USS Macomb) kanssa laivaston ensimmäiset hävittäjät.[2]
Palveluksensa aikana Japanissa alukselle asennettiin uutta elektroniikkaa ja etukannen taaempi 5 tuuman tykki poistettiin, jotta torpedoputkien aiheuttamaa kansipainoa tasattaessa. Alus palautettiin 1969 Yhdysvalloille, joka luovutti elokuussa 1970 sen Taiwanin laivastolle varaosiksi.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1947–1995. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1995. ISBN 0-85177-605-1. (englanniksi)
- Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)