U-573

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
U-573
War Ensign of Germany (1938–1945).svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Blohm + Voss, Hampuri
Kölinlasku 8. kesäkuuta 1940
Laskettu vesille 17. huhtikuuta 1941
Palveluskäyttöön 5. kesäkuuta 1941
Palveluskäytöstä Espanjalle 2. elokuuta 1942
Loppuvaihe romutettu
Tekniset tiedot
Uppouma 769 t (pinnalla)
871 t (sukellus)
Pituus 67,10 m (kokonaispituus)
Leveys 6,20 m
Syväys 4,74 m
Koneteho diesel: 2 800 - 3 200 bhp
sähkö: 740 shp
Nopeus 17,7 solmua (pinnalla)
7,6 solmua (sukellus)
Miehistöä 4 upseeria + 40-56 miehistönjäsentä
Aseistus 5 × 533 mm torpedoputkea, joihin 14 torpedoa tai 26 TMA-miinaa
1 × 8,8 cm kansitykki
1 × 2 cm C/30 -ilmatorjuntatykki

U-573 oli Saksan laivaston vuonna 1941 vesillelaskettu tyypin VIIC sukellusvene. Toisessa maailmansodassa alus teki neljä partiomatkaa, joiden aikana se upotti ainoastaan yhden aluksen. Alus vaurioitui syvyyspommeista Algerin luoteispuolella ja se internoitiin Cartagenassa 2. toukokuuta 1942. Espanja osti aluksen 2. elokuuta liittäen sen laivastoonsa nimellä G7.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Tyyppi VII

Alus tilattiin 24. lokakuuta 1939 Blohm & Vossilta Hampurista, missä köli laskettiin 8. kesäkuuta 1940 telakkanumerolla 549. Alus laskettiin vesille 17. huhtikuuta 1941 ja otettiin palvelukseen 5. kesäkuuta päällikkönään kapteeniluutnantti Heinrich Heinsohn.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus saapui 15. syyskuuta 1941 Kieliin, mistä se lähti 27. syyskuuta ensimmäiselle partiomatkalleen Atlantille Pohjanmeren sekä Islannin ja Färsaarten välistä. Alus saavutti lähes Labradorin niemimaan ennen kuin se aloitti paluumatkan St. Nazaireen, jossa se siirrettiin telakalle 15. marraskuuta.[2]

Alus lähti toisella partiomatkalleen 7. joulukuuta St. Nazairesta, mihin se palasi jo kolme vuorokautta myöhemmin. Alus lähti 11. joulukuuta uudelleen merelle ja se läpäisi Gibraltarin salmen Välimerelle, missä se upotti 21. joulukuuta norjalaisen 5 289 bruttorekisteritonnin rahtialuksen Hellen kahdella torpedolla. Alus saapui 30. joulukuuta Pulaan Kroatiaan.[3] Kolmannelle partiomatkalleen alus lähti 2. helmikuuta 1942 Pulasta, jonne se palasi 6. maaliskuuta[4].

Alus lähti 20. huhtikuuta 1942 neljännelle partiomatkalleen Pulasta. Alus joutui 29. huhtikuuta Britannian kuninkaallisten ilmavoimien laivueen No. 233 Lockheed Hudsonin maaliksi Algerin luoteispuolella. Alus vaurioitui pahoin lentokoneen pudottamista syvyyspommeista, mutta se kykeni purjehtimaan Espanjaan Cartagenaan, jonne se saapui 2. toukokuuta. Kansainväliset sopimukset mahdollistivat aluksen viipymisen puolueettomassa satamassa 24 tuntia, jona aikana tarvittavat korjaukset piti saada tehtyä. Espanjan viranomaiset antoivat luvan tehdä korjauksia kolme kuukautta, mistä Britannian Madridin konsulaatti protestoi. Aluksen päällikkö Heinsohn lensi 19. toukokuuta Madridista Stuttgartiin ja edelleen Berliiniin keskustellakseen tilanteesta laivaston esikunnassa. Heinsohn palasi Heindayen kautta junalla 28. toukokuuta.[5]

Todettuaan, ettei kolme kuukautta riittäisi korjauksiin Kriegsmarine myi aluksen Espanjalle 1,5 miljoonalla Reichsmarkilla. Espanjan laivasto otti aluksen palvelukseen 2. elokuuta 1942 vuorokautta ennen kolmen kuukauden määräajan umpeutumista nimellä G7.[5]

Espanjan laivaston G7[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korjaustyöt aloitettiin elokuussa 1943, mutta ne saatiin päätökseen vasta neljä vuotta myöhemmin. Aluksen vauriot osoittautuivat laajemmiksi kuin tutkimuksissa ja teknisen avun sekä varaosien saaminen Saksasta toisen maailmansodan lopulla ja sodan jälkeen osoittautui hankalaksi. Lisäksi Espanjan sisällissodan jälkeinen heikko talous aiheutti omat ongelmansa. Korjaustyöt saatiin päätökseen alkuvuodesta 1947 ja 5. marraskuuta alus palasi palvelukseen. Alukselta oli poistettu keulan verkkoleikkuri ja ilmatorjunta-aseistus.

Vaikka tyypin VII alukset olivat toisen maailmansodan päätyttyä vanhentuneita, alus oli Espanjan laivaston modernein sukellusvene. Laivastossa oli lisäksi kaksi italialaista Archimede-luokan ja neljä Espanjassa valmistettua alusta, jotka kaikki olivat 1930-luvun alkupuolelta. G7:llä ei ollut tutkaa eikä siihen ollut mahdollista asentaa snorkkelia. Vuonna 1951 Empresa Nacional Bazán aloitti suunnittelun aluksen varustamisesta snorkkelilla, mutta työ keskeytyi laivaston hankkiessa Yhdysvalloista Balao-luokan aluksen USS Krakenin.

Vuonna 1958 Arca-Filmproduktion GmbH vuokrasi aluksen elokuvaan U 47 - Kapitänleutnant Prien, joka pohjautui hyökkäykseen Scapa Flow'hun ja HMS Royal Oakin upottamiseen. Vuonna 1961 Espanjan laivaston alukset varustettiin Natotunnuksin, jolloin G7 nimettiin uudelleen S01:ksi.

Alus poistettiin palveluksesta 2. toukokuuta 1970 ja huutokaupattiin 3 334 751 pesolla eli noin 26 500 Yhdysvaltain dollarilla. Museoinnin epäonnistuttua alus romutettiin.

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:German submarine U-573

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]