Tyyppi 16 -fregatti

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Type 16
HMS Tenacious (F44) at anchor.jpg
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Tekniset tiedot
Uppouma 1 800 t (normaali)
2 300 t (kuormattu)
Pituus 110,57 m
Leveys 11,51 m
Syväys 4,42 m
Koneteho 40 000 hv
Nopeus 32 solmua
Miehistöä 175
Aseistus
Meritorjunta 2 x 4" -tykkiä kaksiputkisena Mk XIX -asennuksena
2 x Squid -sukellusveneentorjuntaheitintä
4 x 21" torpedoputkea
Ilmatorjunta 2 x 40 mm ilmatorjuntatykkiä kaksiputkisena Mk V -asennuksena
5 x 40 mm ilmatorjuntatykkiä yksiputkisina Mk IX -asennuksina

Tyyppi 16 oli Britannian Kuninkaallisen laivaston sukellusveneentorjuntaan suunniteltu fregattiluokka, jotka muutettiin toisen maailmansodan aikaisista hävittäjistä. Muutostyöt olivat vastaavia kuin tyypin 15 aluksissa, mutta ne eivät olleet taloudellisista syistä aivan yhtä kattavia. Kaikkiaan aluksia oli kymmenen.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kylmän sodan alkaessa kuninkaallisella laivastolle oli suunnaton tarve nopeille saattajille, joiden tehtävänä oli torjua Neuvostoliiton laivaston Whiskey-luokan sukellusveneiden aiheuttama uhka. Sukellusveneet olivat nopeampia kuin palveluksessa olevat saattajina käytetyt sluupit ja fregatit. Reservissä oli kuitenkin suurehko määrä toisen maailmansodan lopulla valmistettuja hävittäjiä, jotka olivat riittävän nopeita. Alukset olivat kuitenkin heikosti varustettuja sukellusveneidentorjuntaan ja niiden ilmatorjuntakyky oli heikohko pääasiassa tulenjohdon heikkouksien vuoksi. Esityksen mukaan niin sanotuiksi tyypin 15 fregateiksi piti muuttaa 57 hävittäjää, mutta hanke osoittautui liian kalliiksi ja ainoastaan 23 alusta valmistui. Täydennykseksi tehtiin suunnitelma tyypin 16 fregatiksi, joka oli tyypin 15 aluksia yksinkertaisempi ja siten halvempi.[1]

Suunnitelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muutettavista aluksista poistettiin aseistus ja se korvattiin kahdella neljän tuuman tykillä, jotka asennettiin etukannelle kaksiputkiseen MK XIX torniin. Tulenjohtojärjestelmä oli yksinkertainen optinenjärjestelmä. Lisäksi asennettiin seitsemän Boforsin 40 millimetrin ilmatorjuntakanuunaa, joista yksi kaksiputkisena Mk V asennuksina varustettuna STD-tulenjohdolla. Loput viisi olivat yksiputkisina Mk IX asennuksina, joista kaksi oli sillan kahtapuolta parvekkeilla, kaksi savuhormin sivuilla ja yksi puolikannella. Sukellusveneidentorjuntaan aluksilla oli kaksi Squid-sukellusveneentorjuntaheitintä ja neljä torpedoputkea takasi jonkinlaisen kyvyn pinta-alusten torjuntaan.[1]

Alusten tutkajärjestelmänä oli maston huipussa ollut tyypin 293Q merivalvontatutka ja tyypin 974 merenkulkututka. Aluksella oli myös IFF lähetin-vastaanotin ja ilmavalvontatutka lyhyessä mastossa. Alusten kaikuluotaimina olivat tyypin 146B etsintä-, tyypin 147P syvyydenmääritys-, tyypin 162 pohjanmuodostus- ja tyypin 174 heittimenvalvontakaikuluotain.[1]

Alukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyypin 16 fregatit[2]
Nimi Viirinumero Muutostyöt Kohtalo
O-luokan hävittäjistä muutetut
HMS Orwell (G98) F98 Rosythin telakka 1952 Romutettu 1965
P-luokan hävittäjistä muutetut
HMS Paladin (G69) F169 Rosythin telakka 1952-1954 Romutettu 1962
HMS Petard (G56) F56 Harland and Wolff, Belfast, 1953–1955 Romutettu 1967
T-luokan hävittäjistä muutetut
HMS Teazer (R23) F23 Mountstart Dry Docks, Cardiff, 1953–1954 Romutettu 1965
HMS Tenacious (R45) F44 Rosythin telakka 1951–1952 Romutettu 1965
HMS Termagant (R89) F189 Grayson Rollo, Birkenhead, 1952–1953 Romutettu 1965
HMS Terpsichore (R33) F19 John I. Thornycroft and Company, Woolston, 1953–1954 Romutettu 1966
HMS Tumult (R11) F121 Grayson Rollo, Birkenhead, 1949–1950 Romutettu 1965
HMS Tuscan (R56) F156 Mountstart Dry Docks 1949–1950 Romutettu 1966
HMS Tyrian (R67) F67 Harland and Wolff & Gordon Alison, Birkenhead, 1951–1953 Romutettu 1965

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Marriott, Leo: Royal Navy Frigates 1945-1983. Lontoo, Englanti: Ian Allan Ltd, 1983. ISBN 0-7110-1322-5. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Marriott, Leo s. 41
  2. Marriott, Leo s. 42