Tyypin 1 diabetes

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tyypin 1 diabetes mellitus
Blue circle for diabetes.svg
Luokitus
ICD-10 E10
ICD-9 250.01
OMIM 222100
Tautitietokanta 3649
MedlinePlus 000305
MeSH D003922

Tyypin 1 diabetes mellitus eli tyypin 1 diabetes on aineenvaihduntasairaus, jossa kehon kyky tuottaa insuliinia on merkittävästi vähentynyt. Insuliini alentaa verensokeria. Siksi tyypin 1 diabeteksen pääoireena on korkea verensokeri eli hyperglykemia. Hoitamattomana hyperglykemia aiheuttaa asidoosin, joka voi tappaa. Muuten huonosti hoidettuna sairaus johtaa hitaasti vakaviin komplikaatioihin, kuten munuaisten vajaatoimintaan.[1]

Tyypin 1 diabetes on useimmiten autoimmuunisairaus, jossa kehon immuunijärjestelmä tuhoaa haiman insuliinia tuottavia beetasoluja. Usein solut tuhoutuvat täysin ja keho on kyvytön insuliinin tuottoon. Sairauden kehittyminen kestää kuukausista vuosiin. Yleensä se ilmenee 5–7-vuotiaana tai sitten murrosiän alussa. Siksi sitä kutsutaan usein virheellisesti lapsuus- tai nuoruustyypin diabetekseksi, mutta todellisuudessa se voi puhjeta missä iässä tahansa. Tyypin 1 diabetesta on sanottu myös insuliiniriippuvaiseksi diabetekseksi tai IDDM:ksi (eng. insulin-dependent diabetes mellitus).[1]

Tyypin 1 diabetekseen ei ole pysyvää parannuskeinoa, mutta sen oireita voidaan ennaltaehkäistä. Insuliinia tai insuliinijohdannaisia sisältävien pistosten käyttö on pakollinen osa hoitoa. Muita tärkeitä tekijöitä ovat aterioiden hiilihydraattipitoisuuksien mahdollisimman tarkka arviointi ja insuliinin annostelu näiden pitoisuuksien mukaan sekä säännöllinen ruokavalio ja terveellisten elintapojen noudattaminen.[1]

Tyypin 1 diabetes kuuluu muihin diabetes mellitus -oireyhtymiin ja sitä potevia kutsutaan tyypin 1 diabeetikoiksi.[1]

Oireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyypin 1 diabeteksen oireet johtuvat pääosin hyperglykemiasta. Oireita ovat muun muassa runsas virtsaamistarve, korkea virtsan glukoosipitoisuus (glykosuria), janoisuus (polydipsia), nälkäisyys, suurempi alttius saada eri infektioita, heikkous ja kehon painon lasku. Paino voi alentua vaikka söisi yhtä paljon kuin aiemminkin, sillä diebeteksessa poikkeavan paljon hiilihydraatteja päätyy glukoosiksi vereen ja sieltä virtsaan. Vakava hyperglykemia voi johtaa ketoasidoosiin. Lievässä ketoasidoosissa ensioireita ovat esimerkiksi oksentelu ja nestehukka. Vakavassa ketoasidoosissa voi ilmetä Kussmaulin hyperventilaatiota, asetonin hajua uloshengitysilmassa ja vatsakipuja. Asidoosi voi johtaa koomaan. Ketoasidoosin sijaan voi myös ilmetä niin sanottu ei-ketoottinen hyperosmolaarinen oireyhtymä, jossa ilmenee asidoosi ilman merkittävää ketoaineiden läsnäoloa veressä.[1]

Huonosti hoidettu tyypin 1 diabetes lisää kuolleisuutta moniin eri sairauksiin. Huonosti hoidettuna se voi aiheuttaa munuaisten vajaatoimintaa (diabeettinen nefropatia), ääreishermoston vaurioita ja verkkokalvojen vaurioiden (diabeettinen retinopatia) kautta sokeutta. Se voi aiheuttaa myös kroonisia haavoja esimerkiksi jalkoihin, jotka voivat pahimmillaan vaatia amputaation.[1]

Syyt ja periytyvyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noin 70–90 prosentissa tyypin 1 diabetestapauksista kyseessä on autoimmuunisairaus, jossa keho tuhoaa haiman insuliinia tuottavia beetasoluja. Muissa tapauksissa syyt ovat epäselvempiä. Siksi tyypin 1 diabetestapaukset jaetaan joskus tyypin 1a tapauksiin, joissa tauti aiheutuu on autoimmuunisyistä, ja tyypin 1b tapauksiin, joissa aiheuttaja on tuntematon eli idiopaattinen. Tyypin 1b tapauksissa diabeetikon veressä ei ole omien kudosten kanssa reagoivia vasta-aineita. Aikuisilla puhkeavaa tyypin 1 diabetesta kutsutaan joskus myös eri nimillä, kuten lyhenteellä LADA (eng. latent autoimmune disease of adults).[2]

Tyypin 1 diabetes periytyy. Se voi kuitenkin puhjeta, vaikkei lähisukulaisilla olisikaan tätä tautia. Sen ilmenemiseen vaikuttavat useat geenit eli kyse on niin sanotusta polygeenisestä sairaudesta. Jos identtisistä kaksosista yhdellä on tyypin 1 diabetes, se on 30–70 prosentin todennäköisyydellä myös toisella kaksosella. Sisaruksilla vastaava periytyvyysriski on 6–7 prosenttia. Jos yhdellä vanhemmista on tyypin 1 diabetes, se periytyy 1–9 prosentin todennäköisyydellä kullekin lapselle.[3]

Ympäristötekijät vaikuttavat ainakin osin tyypin 1 diabeteksen ilmenemiseen. Sen esiintyvyys kasvaa maailmanlaajuisesti, eivätkä geneettiset tekijät voi selittää tätä kehitystä. Merkittävät ympäristötekijät kuitenkin tunnetaan huonosti. Joitakin esimerkkejä ehdotetuista tekijöistä ovat varhain lapsuudessa saadut haimaan kohdistuvat virustartunnat, D-vitamiinipuutos, suolimikrobikirjon yksipuolisuus ja yleistyvä lapsuuden aikainen lihavuus.[3]

Yhtäaikaissairaudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyypin 1 diabetesta potevilla tietyt autoimmuunisairaudet ovat muuta väestöä yleisempiä. Sairauksista yleisimmät kohdistuvat kilpirauhaseen ja näitä ovat Hashimoton tyreoidiitti ja Basedowin tauti, mutta myös keliakia on verrattain yleinen. Muita tyypin 1 diabeetikoilla perusväestöä hieman yleisempiä sairauksia ovat muun muassa nivelreuma, punahukka, pernisiöösi anemia, vitiligo ja Addisonin tauti.[3]

Toteaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Henkilöllä on todennäköisesti tyypin 1 tai tyypin 2 diabetes jos

  • hänen veriplasmansa glukoosipitoisuus on 8 tunnin paaston jälkeen yli 7 mmol/l (millimoolia per litra).[4]
  • hän on juonut 75 grammaa glukoosia sisältävän nesteen ja 2 tunnin jälkeen juomisesta hänen plasmansa glukoosipitoisuus on yli 11.1 mmol/l. Tätä koetta sanotaan muun muassa sokerirasituskokeeksi.[4]
  • glykatoituneen hemoglobiinin (HbA1c) pitoisuus veressä on yli 48 mmol/mol (millimoolia per mooli).[4]

Tyypin 1 tai 2 diabetes todetaan osin myös oireiden perusteella.[4] Tyypin 1 ja 2 tunnistaminen toisistaan ei välttämättä ole tarpeellista, sillä niiden hoitosuositukset ovat samankaltaiset. Lisäksi niitä ei välttämättä ole mahdollista erottaa selkeästi toisistaan, sillä tyypin 2 diabeteksessa insuliinin tuotanto usein heikkenee aikaa myöden. Tällöin se alkaa muistuttamaan aiheutumistavaltaan osittain tyypin 1 diabetesta.[5] Tyypin 1 diabetes kuitenkin ilmenee useimmin lapsilla tai nuorilla. Siihen ei liity ylipaino tai vanheneminen, toisin kuin tyypin 2 diabetekseen.[1]

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Insuliini ja sen johdannaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyypin 1 diabetesta potevan tulee hengissä pysyäkseen alentaa verensokeriaan käyttämällä insuliinia tai sen samalla tapaa vaikuttavia johdannaisia pistoksin, jotka otetaan yleensä ihon alle. Sopivat annokset riippuvat valmisteesta ja henkilöstä. Insuliinivalmisteita on monia erilaisia ja niitä voidaan annostella itse vaikkapa insuliinikynällä tai sitten voidaan käyttää automaattista insuliinipumppua. Eritoten nopeavaikutteisten insuliinimuotojen pistokset ajoitetaan ruokailuiden yhteyteen korkean verensokerin eli hyperglykemian estämiseksi, sillä ruokailun aikana verensokeri kohoaa ja insuliinia erittyisi normaalisti vereen. Liika insuliinivalmisteiden annostelu kuitenkin aiheuttaa liian matalaa verensokeria eli hypoglykemiaa, joka voi vakavana johtaa muun muassa tajuttomuuteen.[1]

Verensokerin seuranta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Diabeetikko voi itse mitata verensokeriaan verensokerimittarin avulla hypo- tai hyperglykemian havaitsemiseksi. Hypoglykemia voidaan korjata hiilihydraattipitoisella ruualla ja hyperglykemia insuliinivalmisteella. Vakava hypo- tai hyperglykemia kuitenkin vaativat sairaalahoitoa, eikä diabeetikko niitä itse pystyisikään välttämättä korjaamaan esimerkiksi sekavuuden tai tajuttomuuden takia.[1]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruuassa tyypin 1 diabeteksen hoidon kannalta keskeisin osa ovat hiilihydraatit. Myös ruuan aminohapot (proteiinit) ja rasvat vaikuttavat verensokeriin, mutta vähemmän. Hiilihydraattien liikasaantia yleensä rajoitetaan ja insuliinin annostelu suhteutetaan tarkasti eritoten aterian hiilihydraattien määrään. Runsaampi hiilihydraattien syönti vaatii suurempia insuliiniannoksia. Eritoten diabeettisten lasten kohdalla säännöllinen käynti lääkärillä ja muilla ammattilaisilla on suotavaa, jotta voidaan muun muassa tarkistaa hoidon teho, kehon normaali kasvu ja puhua ruokavalion toimivuudesta diabeteksen hoidossa.[1]

Myös ruokien glykemiaindeksin huomioimisella saattaa olla pientä lisähyötyä hoitotasapainon kannalta Käypä hoito -suositusten mukaan ja pienen glykemiaindeksin ruokia tulisi suosia.[6]

Liikunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyypin 1 diabetesta potevan on myös suotavaa liikkua runsaasti. Liikunta kuitenkin kuluttaa verensokeria ja voi diabeetikolla johtaa helposti merkittävään hypoglykemiaan. Taas pyrkimys ennaltaehkäistä hypoglykemiaa hiilihydraattipitoisin välipaloin voi kohottaa verensokeria liikaa, joka kumoaa liikunnasta saatuja terveyshyötyjä.[1]

Elinsiirrot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Diabeteksessa mahdollisesti ilmenevä elintoimintojen heikentyminen vaatii omanlaisiaan hoitoja. Munuaisten vajaatoiminta esimerkiksi voi edellyttää hemodialyysissä käyntiä tai jopa munuaistensiirron.[4]

On tehty elinsiirtoja, jossa kokonainen haima (haimansiirto) tai haiman osia (haimasaarekkeita) on siirretty. Pyrkimyksenä näissä on ollut palauttaa haiman kyky tuottaa insuliinia. Siirrot ovat harvinaisia ja niitä tehdään esimerkiksi samaan aikaan munuaistensiirron yhteydessä. Tällöinkin kyse on poikkeuksista. Pelkkiä haiman siirtoja ei yleensä tehdä, sillä leikkauksissa on riskejä ja siirron jälkeen haima pysyy toimintakelpoisena usein vain 3–5 vuotta. Lisäksi leikkauksen jälkeen tulee syödä immuunijärjestelmää heikentäviä lääkkeitä, jotka estävät elimistöä tuhoamasta vierasta kudosta sisältävää siirtoelintä.[1]

Ennuste[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyypin 1 diabeteksen ennuste riippuu vahvasti siitä, kuinka hyvin diabeetikko onnistuu hoitamaan tautiaan. Tyypin 1 diabeetikkojen elinaika on keskimäärin 8–13 vuotta lyhyempi kuin terveillä henkilöillä. Lyhentyminen on sitä merkittävämpää, mitä nuorempana tyypin 1 diabetes puhkeaa. Tyypin 1 diabeetikkojen suurempi kuolleisuus johtuu lähinnä heidän perusväestöä suuremmasta riskistä kuolla eri sydän- ja verisuonitauteihin.[7]

Esiintyvyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

10 maata, joissa tyypin 1 diabeteksen esiintyvyys oli yleisintä vuonna 2019 (yleisyys per 100 000 alle 14-vuotiasta)[8]
Maa Yleisyys
Suomi 62.3
Ruotsi 43.2
Kuwait 41.7
Norja 33.6
Saudi-Arabia 31.4
Kanada 29.9
Yhdistynyt kuningaskunta 29.4
Qatar 28.4
Irlanti 27.5
Tanska 27.0

Tyypin 1 diabeteksen maailmanlaajuisessa esiintyvyydessä ei tapahtunut muutoksia 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla, mutta sairaus alkoi yleistyä 1950-luvulla siten, että vuosisadan lopussa kasvua oli jo 3 % vuodessa.[9] Sen esiintyvyys on kasvanut viime vuosikymmeninä maailmanlaajuisesti noin 2–3 % per vuosi. Syy kasvuun on tuntematon. Tyypin 1 diabetes on hieman yleisempi pojilla/miehillä kuin tytöillä/naisilla.[3] Väkilukuun suhteutettuna sen esiintyvyys on maailmanlaajuisesti yleisintä Suomessa (taulukko).[8]

Tyypin 1 diabetes Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osa diabeteslääkkeistä tai muista tyypin 1 diabeetikon tarvitsemista lääkkeistä on Suomen Kansaneläkelaitoksen osin tai kokonaan korvaamia. Esimerkiksi insuliinin hinnasta korvataan 100 prosenttia, jolloin itse maksettavaksi jää pieni omavastuuosuus. Diabeetikolla voi olla mahdollisuus myös tiettyihin sosiaalietuihin, kuten vammaistukeen. Heillä voi myös olla oikeutus saada hoitoonsa vaaditut välineet maksutta terveyskeskuksesta. Diabetes voi estää tietyt ammatinvalinnat.[10] Tyypin 1 diabeetikot eivät ole vuoden 2018 helmikuun jälkeen enää saaneet suorittaa varusmiespalvelua Suomessa. Aiemmin sen on voinut suorittaa vain erityisluvalla.[11]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l MA Sperling et al: Pediatric endocrinology, s. 846–894. 4. painos. Elsevier, 2014. ISBN 9781455748587.
  2. MA Atkinson, GS Eisenbarth, AW Michels: Type 1 diabetes. Lancet, 2014, 383. vsk, nro 9911, s. 69–82. PubMed:23890997. doi:10.1016/S0140-6736(13)60591-7. ISSN 0140-6736. Artikkelin verkkoversio.
  3. a b c d LA DiMeglio, C Evans-Molina, RA Oram: Type 1 diabetes. Lancet, 2018, 391. vsk, nro 10138, s. 2449–2462. PubMed:29916386. doi:10.1016/S0140-6736(18)31320-5. ISSN 0140-6736. Artikkelin verkkoversio.
  4. a b c d e P Ilanne-Parikka: Diabetes ("sokeritauti") Duodecim - Terveyskirjasto. 5.2.2018. Viitattu 3.12.2019.
  5. L Niskanen: Diabetes ja sydänsairauksien riski - Duodecim www.ebm-guidelines.com. 16.6.2014. Viitattu 3.12.2019.
  6. Insuliininpuutosdiabetes Duodecim. 7.2.2018. Viitattu 10.4.2020.
  7. M Basina, DM Maahs: Age at type 1 diabetes onset: a new risk factor and call for focused treatment. The Lancet, 2018, 392. vsk, nro 10146, s. 453–454. PubMed:30129445. doi:10.1016/S0140-6736(18)31811-7. ISSN 0140-6736. Artikkelin verkkoversio.
  8. a b R Williams et al: IDF diabetes atlas, s. 49. 9. painos. International Diabetes Federation, 2019. ISBN 9782930229874. Teoksen verkkoversio.
  9. FM Egro: Why is type 1 diabetes increasing? Journal of Molecular Endocrinology, 2013, 51. vsk, nro 1, s. R1–R13. PubMed:23733895. doi:10.1530/JME-13-0067. ISSN 1479-6813. Artikkelin verkkoversio.
  10. I Vuorisalo et al: Diabeetikon sosiaaliturva 2018. Suomen Diabetesliitto, 2018. ISBN 9789524862127. Teoksen verkkoversio.
  11. T Kuukkanen: Diabeetikoiden mahdollisuus suorittaa varusmiespalvelus poikkeusluvalla lopetettiin – Puolustusvoimat perustelee turvallisuudella Yle Uutiset. 26.2.2019. Viitattu 4.12.2019.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]