Tyynenmerensilli

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tyynenmerensilli
Clupea pallasii by OpenCage.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Puutteellisesti tunnettu [1]

Puutteellisesti tunnettu

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Alaluokka: Neopterygii
Lahko: Sillikalat Clupeiformes
Heimo: Sillit Clupeidae
Suku: Clupea
Laji: pallasii
Kaksiosainen nimi

Clupea pallasii
Valenciennes, 1847

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Tyynenmerensilli Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Tyynenmerensilli Commonsissa

Tyynenmerensillin vuosittainen saalismäärä maailmanlaajuisesti tonneina. FAO, 1950-2009

Tyynenmerensilli (Clupea pallasii) on Atlantin sillille lähisukuinen kala, jolla on tätä vastaava ekologinen rooli erityisesti Pohjoisella Tyynellämerellä. Se on myös suunnilleen samankokoinen kuin silli, yleensä noin 30 cm, mutta voi kasvaa vajaan puolen metrin ja runsaan puolen kilon mittoihin. Laji on kärsinyt ylikalastuksesta.

Tyynenmeren- ja atlantinsillien erottaminen toisistaan pelkän ulkonäön perusteella ei yleensä onnistu, vaikka lajit ovat eriytyneet toisistaan jo todella kauan sitten ja ne ovat myös biologisesti hyvin erilaisia.[2] Varmuudella nuo kaksi sillilajia voidaan erottaa toisistaan DNA-menetelmillä.[2] Tutkimusten perusteella ne ovat risteytyneet keskenään jo pidempään, mahdollisesti jo usean tuhannen vuoden ajan.[2] Koillis-Euroopan tyynenmerensilleissä vaihtelee atlantinsillin perimän osuus populaatioiden välillä muutamasta prosentista jopa viidennekseen.[2]

Tieteellisen nimensä pallasii kala on saanut Peter Simon Pallasin mukaan.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyynenmeresillin päälevinneisyys kattaa Pohjoisen Tyynenmeren rannikot Meksikon Baja Californiasta Alaskan ja Beringinmeren kautta Japaniin. Kanta on kärsinyt esimerkiksi vuonna 1989 tapahtuneesta Exxon Valdezin öljyonnettomuudesta.[3] Viime jääkauden jälkeen tyynenmerensilli on levittäytynyt Pohjoisen jäämeren halki Barentsinmerelle, Vienanmerelle ja joihinkin Pohjois-Norjan vuonoihin.[2] Lajin leviäminen Atlantille selvisi vasta, kun sillien perimään päästiin kiinni nykyisillä DNA-menetelmillä ja levinneisyysalue on aiemmin saattanut ulottua kauemmas länteen.[2]

Elintavat ja lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyynenmerensilli on pelaginen ulappaveden kala, joka liikkuu suurissa pallomaisissa parvissa. Populaatiokoot ovat valtavia: yksittäisessä parvessa voi elää jopa neljä miljardia yksilöä.[2] Se ei kuitenkaan liiku pitkiä matkoja, joten kannat ovat suhteellisen paikallisia. Tyynenmerensilli tulee lisääntymään suojaisiin rannikkovesiin ja jokisuihin. Kala kutee matalaan veteen, jopa vuorovesivyöhykkeeseen, ja laskee mätinsä kasvillisuudelle, erityisesti meriajokkaalle. Tyynemerensillistä tunnetaan myös sisävesikantoja Sahalinin ja Japanin laguuneissa. Sillä on keskeinen rooli pohjoisten merialueiden ravintoketjussa.[2] Sen ravintoa ovat krillit ja muut planktonäyriäiset.

Kalastus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sillin kalastus on tärkeä osa monien valtioiden taloutta.[2] Tyynenmerensilliä käytetään ihmisravinnoksi varsinkin Venäjällä ja Japanissa. Pohjois-Amerikassa jokisuissa lisääntyvä tyynenmerensilli on ollut vanhastaan alkuperäiskansojen tärkeä saaliskala. 1900-luvun alkupuolella sitä pyydettiin kaupattavaksi kuivasuolattuna, savustettuna ja säilykkeinä ja myös kalajauhon ja -öljyn raaka-aineeksi. 1960-luvun jälkeen kannoissa on tapahtunut romahduksia, mutta niiden elpyminen on käynnissä.

Myös kalan käyttötarkoitus on muuttunut. Viime vuosikymmeninä valtaosa Pohjois-Amerikan pyynnistä on ollut mätipussikalastusta vientikauppaa varten; sillin mäti on arvostettua etenkin Japanissa. Toisaalta tyynenmerensilliä pyydetään paljon syöttikalaksi mm. tyynenmerenlohen, tyynenmerenpallaksen ja taskurapujen pyyntiin.

Sillisaalista

Erikoinen kalastusmuoto on leväkutupyynti (engl. spawn-on-kelp fishery). Tässä kasvialustalle kutevat tyynenmerensillit houkutellaan laskemaan mätinsä niille varta vasten tarjotuille, muualta tuoduille Laminariales-ruskoleville (kelpeille), joihin tahmea mäti takertuu. Kudun jälkeen mädin peittämä levä korjataan, suolataan ja myydään herkkuna Itä-Aasian markkinoille (jap. kazunoko-kombu).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Gustafson, R., Sandell, T. & Cleary, J.: Clupea pallasii IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-1. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 7.4.2020. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i Laura Hiisivuori Sillilajit sekoittuvat Euroopassa. Luomus 6.2.2015. Viitattu 6.4.2020.
  3. Exxon Valdezin öljyonnettomuudesta 20 vuotta. YLE 24.3.2009. Viitattu 6.4.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]