Kilpirauhasperoksidaasi
Kilpirauhasperoksidaasi eli tyroperoksidaasi tai jodidiperoksidaasi on oksidoreduktaaseihin kuuluva entsyymi. Entsyymi katalysoi jodidi-ionien hapettumista jodiksi ja muodostuneen jodin lisäystä tyrosiiniin ja edelleen kilpirauhashormonien tyroksiinin ja trijodityroniinin synteesiä. Kilpirauhasperoksidaasin EC-numero on EC 1.11.1.8.[1][2][3]
Rakenne ja toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kilpirauhasperoksidaasi on entsyymi, joka on selkärankaisilla aktiivinen kilpirauhasessa. Entsyymiä tavataan myös muilla eliöillä kuin selkärankaisilla. Kilpirauhasperoksidaasi on glykoproteiini eli sen aminohappoihin on liittynyt sokeriyksiköitä, jotka tässä tapauksessa ovat mannoosi ja glukosamiini. Ihmisen kilpirauhasperoksidaasi on rakenteeltaan kahdesta samanlaisesta alayksiköstä koostuva dimeeri, ja yhden alayksikön molekyylimassa on 90–100 kDa. Entsyymi vaatii toimiakseen koentsyymikseen hemiryhmän.[1][2][3]
Kilpirauhasperoksidaasi hapettaa jodidi-ionit jodiksi. Hapettimena reaktiossa toimii vetyperoksidi. Muodostuva jodi reagoi entsyymin katalysoimana tyrosiinin kanssa muodostaen 3-jodityrosiinia ja 3,5-dijodityrosiinia. Nisäkkäillä jodatut tyrosiinimolekyylit ovat osa tyreoglobuliinia. Tyroperoksidaasi myös katalysoi 3-jodityrosiinin ja 3,5-dijodityrosiinin kytkentäreaktioita trijodityroniiniksi ja tyroksiiniksi.[1][3][4]
+ I− + H+ + H2O2 → 
+ 2 H2O- + I− + H+ + H2O2 ⇒
+ 2 H2O
Kilpirauhasperoksidaasin inhibiittoreita ovat muun muassa syanidi- ja tiosyanaatti-ionit sekä tiourea ja sen johdannaiset.[1] Eräitä entsyymin inhibiittoreita, kuten karbimatsolia, tiamatsolia ja propyylitiourasiilia käytetään lääkkeinä kilpirauhasen liikatoiminnan hoidossa[3][5].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d EC 1.11.1.8 - iodide peroxidase Brenda. Viitattu 6.9.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Daniel L. Purich, R. Donald Allison: The Enzyme Reference, s. 486. Academic Press, 2003. ISBN 9780080550817. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 6.9.2019). (englanniksi)
- ↑ a b c d Fredric E. Wondisford, Sally Radovick: Clinical Management of Thyroid Disease, s. 27–29. Elsevier, 2009. ISBN 978-1-4160-4752-2. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 6.9.2019). (englanniksi)
- ↑ Linda S. Costanzo: Physiology, s. 404. Elsevier, 2010. ISBN 978-1-4160-6216-5. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 6.9.2019). (englanniksi)
- ↑ Derek G. Waller, Tony Sampson: Medical Pharmacology and Therapeutics, s. 474. Elsevier, 2014. ISBN 9780702051807. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 6.9.2019). (englanniksi)