Tyroksenpurppura

Nykyaikana eri merikotilolajien eritteillä värjättyjä kankaita. Valokuvan värit eivät välttämättä vastaa täysin alkuperäisiä sävyjä.

1900-luvun kuvaus Julius Caesarin voitonkulkueesta. Vaunuissa istuva Caesar on pukeutunut kokonaan tyroksenpurppuraiseen toga pictaan. Etualalla kaksi roomalaista magistraattia tunnistaa heidän toga praetextastaan, joka on valkoinen ja tyroksenpurppuralla raidoitettu.

Tyroksenpurppura eli tyyrianpurppura on foinikialaisten kotiloista valmistama arvokas purppuranvärinen väriaine, joka oli antiikin ajan merkittävimpiä luksustuoteita. Väriä pidettiin poikkeuksellisen kestävänä ja voimakkaana verrattuna muihin luonnonväreihin.

Tyroksenpurppuran valmistukseen käytettiin Välimeren ja Atlantin kolmea piikkikotilolajia, jotka olivat värikotilo (Bolinus brandaris), juovapiikkikotilo (Hexaplex trunculus) ja Stramonita haemastoma. Eri lajeista saatiin erilaisia sävyjä, joita sekoitettiin hienoimman värin aikaansaamiseksi. Noin puoleentoista grammaan väriainetta tarvittiin 12 000 kotiloa, mikä riitti juuri roomalaisen toogan värjäämiseen. Tämän vuoksi purppura maksoi vähintään painonsa verran kultaa.

Historia

Vaikka tyroksenpurppura liitetään foinikialaisiin, purppuranvalmistus tunnettiin jo Kreetan minoalaisessa kulttuurissa. Vuonna 2024 julkaistun tutkimuksen mukaan varhaisimmat löydöt purppuravärjäyksestä ovat peräisin kreikkalaiselta Aíginan saarelta noin vuodelta 2300 eaa.

Foinikialaiset aloittivat purppuranvalmistuksen noin 1500 eaa., ja sen kukoistusaika oli noin vuoden 1000 eaa. molemmin puolin. Tärkeimmät valmistuspaikat olivat Tyros ja Sidon nykyisen Libanonin alueella. Foinikialaiset saivat kreikankielisen nimensä nimenomaan purppurasta.

Roomassa purppurasta tuli aseman symboli. Senaattorit käyttivät purppuraraitaisia tunikoja, ja keisariajalla hienoimpien purppurasävyjen käyttö rajoitettiin yksinomaan keisarille. Kotiloiden liikakalastus nosti värin hintaa jatkuvasti, kunnes 400-luvulla purppurakotiloiden arvo nousi lähes mittaamattomaksi.