Typäskääpä

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Typäskääpä
Albatrellus-confluens.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumalliset Eucarya
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kantasienet Basidiomycota
Alakaari: Avokantaiset Agaricomycotina
Luokka: Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes
Lahko: Russulales
Heimo: Albatrellaceae
Suku: Albatrellus
Laji: confluens
Kaksiosainen nimi
Albatrellus confluens
(Alb. & Schaeff.) Kotl. & Pouzar[1]
Katso myös
 Commons-logo.svg Typäskääpä Commonsissa

Typäskääpä (Albatrellus confluens tai Scutiger confluens) on Russulales-lahkoon kuuluva, lampaankääpää suuresti muistuttava kääpämäinen sienilaji. Se on ruokasienenä vähäarvoinen.

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Typäskäävän 5–20 cm leveän, epäsäännöllisen muotoisen lakin yläpinta on väriltään vaalean kellanruskea ja punertavan sävyinen. Lakin alapinnassa tiukasti kiinni olevat hyvin pienet pillit ovat johteiset ja lähes valkoiset, mutta muuttuvat vioittuneista kohdista punertavan ruskeiksi. Jalka on lyhyt, 1–3 cm paksu, täyteinen ja lakin värinen. Malto on valkoista, mutta se muuttuu vioittuneista kohdista ja kuivattaessa punertavan ruskeaksi. Tuoksu on miellyttävän hedelmäinen, mutta muuttuu kuivattuna pistäväksi.

Typäskäävän erottaa parhaiten ruokasienenä paljon arvokkaammasta lampaankäävästä siten, että lampaankäävän lakki on kermanvalkoinen ja usein nahanruskeasuomuinen. Typäskääpä muuttuu kosketettaessa punertavan ruskeaksi, mutta lampaankääpä keltaiseksi. Lampaankäävällä ei myöskään ole hedelmäistä tuoksua.

Kasvuaika ja -paikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Typäskääpä kasvaa elo-lokakuussa yleisenä Etelä- ja Keski-Suomen kuusimetsissä. Lajille on ominaista kasvaa tiiviinä puolipallon muotoisina ryppäinä siten, että sen lakit peittävät kerroksittain toisensa.

Käyttö ravinnoksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuorena typäskääpä kelpaa ryöpättynä syötäväksi, mutta laji on ruokasienenä vähäarvoinen. Vanhat yksilöt ovat maultaan liian karvaita ja siten syömäkelvottomia. Useissa sienikirjoissa typäskääpä on luokiteltu syötäväksi kelpaamattomaksi.[2][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 16.8.2008
  2. Phillips, R.: WSOY Suuri Sienikirja, s. 216. suomeksi toim. Lasse Kosonen. WSOY, 1981, suom. 1992. ISBN 951-0-17255-3.
  3. Korhonen, Mauri: Uusi sienikirja, s. 232–233. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951-1-09106-9.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä sieniin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.