Kamelit
| Kamelit | |
|---|---|
 Dromedaari (Camelus dromedarius) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Sorkkaeläimet Artiodactyla |
| Heimo: |
Kamelit Camelidae Gray, 1821 |
 Kartta kamelieläinten levinneisyydestä. Ympyrä kuvaa oletettua synnyinaluetta Amerikan mantereella ja mustat nuolet leviämisreittejä. |
|
| Suvut[1] | |
| Katso myös | |
Kamelit (Camelidae) on sorkkaeläimiin kuuluva nisäkäsheimo. Heimoon kuuluu kolme sukua, joissa on yhteensä neljä lajia.[1] Kamelien heimo on perinteisesti luettu sorkkaeläinten alalahkoon kamelieläimet (Tylopoda), joka sen lisäksi käsittää sukupuuttoon kuolleita sukulaisheimoja;[2] alalahkojakoa ei nykyeläinten kohdalla nykyisin aina käytetä.[1]
Nykyisiä kamelieläimiä ovat varsinaiset kamelit (dromedaari ja kaksikyttyräinen kameli), vikunja sekä guanako. Alpakka ja laama ovat kahdesta viimeksi mainitusta pitkän ajan kuluessa jalostettuja muotoja, joita myös aiemmin pidettiin erillisinä lajeina.[1] Kamelieläimiä tavataan Afrikassa, Aasiassa ja Etelä-Amerikassa. Villien vikunjoiden ja guanakojen levinneisyysalue on Etelä-Amerikassa, varsinaisten kameleiden taas Afrikassa ja Aasiassa. Australian keskiosissa villiintyneinä tavattavat dromedaarit ovat ihmisen tuomia.
Esihistorialliset kamelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nykyisten kamelieläinten kantamuoto (paleolaama) eli Pohjois-Amerikan vuoristoalueilla. Se oli arkeologisten löytöjen mukaan lampaan kokoinen, pitkäkaulainen eläin. Laji levittäytyi Beringin kannaksen kautta Aasiaan ja edelleen Afrikkaan. Näiden jälkeläisiä ovat kaksikyttyräinen kameli ja dromedaari. Leviäminen tapahtui samaan aikaan kun mammutit vaelsivat toiseen suuntaan. Etelään levittäytyneiden paleolaamojen jälkeläisiä ovat vikunja ja guanako, joista ihminen on jalostanut alpakan ja laaman. Paleolaama on kuollut sukupuuttoon.
Nykyisillä kameleilla on myös muita esihistoriallisia sukulaisia. Kamelit on ainoa nykyisin elossa oleva alalahkoon Tylopoda kuuluva heimo. Tertiäärikaudella oli olemassa tähän alalahkoon kuuluvat heimot Cainotheriidae ja Merycoidodontidae. Aikaisemmin tähän alalahkoon luettiin myös heimo Protocetidae, mutta nyttemmin se luetaan kuuluvaksi märehtijöihin (Ruminantia).[3] Heimoon Cainotheridae kuuluu suku Cawinotherium ja heimoon Merycoidodontidae kuului suvut Merycoidodon, Brachycrus ja Promerycochoerus.[4]
Sopeutuminen kuivaan ilmastoon[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kyttyrä on suurille kameleille tunnusomainen tuntomerkki. Kyttyrä on pääasiassa rasvaa ja siis vararavintoa eläimelle. Kuumassa ilmanalassa eläimelle on edullista olla kapea ja ihon pinta-alan on hyvä olla suuri. Paahtavassa auringonpaisteessa eläin voi kääntyä aurinkoon tai auringosta pois, jolloin säteilyä tulee mahdollisimman vähän iholle. Kun eläin tarvitsee lisälämpöä, se kääntyy sivuttain aurinkoon, jolloin se saa säteilyä paljon. Jos sama rasvamäärä olisi tasaisesti jakautuneena ihon alla, tätä keinoa ei olisi käytössä. Kylmissä oloissa eläville eläimille pyöreä muoto on edullisin (pinta-alan suhde tilavuuteen).
Kaikille kamelieläimille on tunnusomaista sopeutuneisuus sietää nestevaihteluita. Ominaisuus on ilmeisesti kehittynyt vuoristo-oloista, joissa syötävä ja vesi saattoivat olla kaukana toisistaan. Suurilla kameleilla tämä kyky on auttanut niitä sopeutumaan autiomaaoloihin. Tärkein tekijä nestevaihteluiden kestoon on veren punasolujen soikea muoto ja solukalvojen kestävyys. Soikeat punasolut voivat venyä ja supistua rikkoutumatta vaikka neste- ja suolatasapainoissa tapahtuu suuria muutoksia. Se, että janoisella kamelilla kyttyrä on usein silminnähden supistunut, on johtanut väärinkäsitykseen, että kyttyrässä olisi vettä. Yleensä janoinen kameli on myös nälkäinen ja se on käyttänyt kyttyrän varastorasvoja energialähteenään.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Camelidae Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 7.11.2010. (englanniksi)
- ↑ Tree of Life Web Project. 2006. Tylopoda. Version 23 February 2006 (temporary). http://tolweb.org/Tylopoda/50862/2006.02.23 in The Tree of Life Web Project, http://tolweb.org/
- ↑ Suborder Tylopoda: Camels Natural History Collection. The University of Edinburgh. Viitattu 4.4.2015. (englanniksi)
- ↑ Cox, Barry, Gardiner, Brian & Savage, R. J. G.: ”Suborder Tylopoda”, Illustrated Encyclopedia of Dinosaurs and Prehistoric Animals, s. 272. Lontoo: Macmillan, 1988. ISBN 0-333-48699-4. (englanniksi)