Työtyytyväisyys

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Työtyytyväisyys tarkoittaa subjektiivisesti koettua sopeutumisen astetta työssä.[1] Työtyytyväisyys ei siis kuvaa työympäristöä vaan henkilön tyytyväisyyttä työympäristöönsä. Työtyytyväisyyteen voivat vaikuttaa monet tekijät, kuten se, 1)missä määrin hän voi työssään tyydyttää tarpeitaan ja 2)miten hyväksi hän kokee työnsä, työympäristönsä, vaikutusmahdollisuutensa sekä palkkansa. Työtyytyväisyys ja työmotivaatio sekoitetaan usein keskenään, mutta työmotivaatio kuvaa henkilön käsitystä palkkiosta, jonka hän tulee saamaan, kun taas työtyytyväisyys kuvaa henkilön käsitystä niistä palkkioista, jotka hän on jo saanut.

Tutkimusten mukaan naiset ovat Suomessa keskimäärin työtyytyväisempiä kuin miehet.[2]

Herzbergin kahden faktorin teoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Usein työtyytyväisyyden mittaamisessa hyödynnetään Herzbergin kahden faktorin teoriaa. Herzbergin mukaan tyytyväisyys johtuu eri faktoreista eli tekijöistä kuin tyytymättömyys. Herzberg puhuu työtyytyväisyyttä lisäävistä motivaatiotekijöistä ja tyytymättömyyttä lisäävistä hygieniatekijöistä. Motivaatiotekijät ovat työntekijää sisäisesti palkitsevia tekijöitä, kuten tunnustuksen saaminen, menestyminen työssä, etenemismahdollisuudet ja työn mielenkiintoisuus. Hygieniatekijät ovat ulkoisesti palkitsevia, työntekijän ympäristöön liittyviä tekijöitä, kuten palkka, työyhteisön sosiaaliset suhteet, ulkoiset työolot, työn organisointi, henkilöstöpolitiikka ja työsuhdeturva. Hygieniatekijöihin keskittyvien henkilöiden on huomattu olevan työtyytymättömämpiä kuin motivaatiotekijöihin keskittyvien.[1] Herzbergin teoriaa voidaan siis tulkita niin, että työtyytyväisyys riippuu siitä, missä suhteessa työntekijä kiinnittää huomionsa motivaatio- ja hygieniatekijöihin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Helsinki Media, Oulu: tapaustutkimus (luettu 30.5.2007)
  2. Helsinki.fi (luettu 30.5.2007)
Tämä yhteiskuntaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.