Työnarvoteoria

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Työnarvoteoria on taloustieteen teoria, jonka kehittivät 1800-luvun alun liberalistiset taloustieteilijät. Sen mukaan tavaran arvon määrää sen tuotantoon käytetty työmäärä, ei markkinat. Tavaran arvo on työläisen saamaa palkkaa suurempi. Työn hinnan ja tuotteen hinnan erotuksesta syntyy lisäarvo, jonka tuotantovälineet omistava kapitalisti saa Karl Marxin lisäarvo- ja riistoteorian mukaan haltuunsa.[1]

Ennen Marxia teoriaa olivat kehitelleet klassiset taloustieteilijät David Ricardo ja Adam Smith. Marxin jälkeen käsite on liitetty lähinnä marxilaiseen taloustieteeseen. Nykyiset ekonomistit puhuvat sen sijasta rajahyötyteoriasta, joka on tosin ihan eri asia.

Nykyisen valtavirran taloustieteen mukaan tavaran arvo on se, mitä ihmiset suostuvat siitä maksamaan, riippumatta siitä, onko tavara esimerkiksi valmistettu vähällä työllä vai hyvin tehottomalla prosessilla. Kansantaloustieteen professori Vesa Kanniainen on kirjoittanut: "vanhojen asuntojen hinnat nousevat, vaikka niihin ei käytetä uutta työtä", ja ihmisten preferenssien muutokset vaikuttavat vanhojen tavaroiden arvoon.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]