Työläisrintamamiehet

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Työläisrintamamiehet oli välirauhan aikana syksyllä 1940 perustettu kommunismia kannattaneiden talvisodan veteraanien liike, joka oli tarkoitettu Suomen Aseveljien Liiton ja varsinkin sisällissodan valkoista perintöä edustaneen Rintamamiesliiton vasemmistolaiseksi kilpailijaksi. Liike tukahdutettiin melkein heti alkuunsa.

Liike sai alkunsa Tampereen ammatillisen paikallisjärjestön 1. elokuuta 1940 järjestämästä talvisodan työläisrintamamiesten kokouksesta, joka oli ilmeisesti reaktio Rintamamiesliiton pyrkimykseen houkutella talvisodan veteraanit jäsenikseen. Kokouksen johtavaksi hahmoksi kohosi tuolloin 23-vuotias alikersantti Erkki Salomaa.[1] Kokous hyväksyi Salomaan ehdottamat ponnet, joissa vaadittiin muun muassa Suomen hallitusta muodostamaan ystävälliset suhteet Neuvostoliittoon uusien sotien välttämiseksi, helpottamaan taloudellisesti työläisveteraanien asemaa, kumoamaan kansalaisvapauksia rajoittavat poikkeussäädökset sekä sallimaan Suomen-Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seuran häiriötön toiminta.[2] Merkittävin paikallisjärjestö, Tampereen Työläisrintamamiehet perustettiin 15. elokuuta. Siihen kuului muun muassa Summan veteraani Pellervo Takatalo, josta myöhemmin tuli jatkosodan aikaisen vastarintaryhmän johtaja. Jäsenet olivat pääosin miehistöä eikä mukana ollut yhtään upseeria. Helsingin vastaavan yhdistyksen perustamiseen 3. syyskuuta osallistuivat muun muassa kirjailija Arvo Turtiainen, runoilija Pentti Lahti ja insinööri Ahti Myrsky. Mainittavia paikallisyhdistyksiä perustettiin myös Turkuun ja Satakuntaan, mutta niiden jäseniksi hyväksyttiin myös entisiä sisällissodan punakaartilaisia ja naisia. Tampereen yhdistyksessä ehti olla 197 jäsentä, Helsingissä 454.[1]

Työläisrintamamiesliikkeen järjestäytyminen saattoi olla ratkaiseva yllyke sille, että ylipäällikkö C. G. E. Mannerheim hyväksyi porvarien ja sosialidemokraattien yhteisen Suomen Aseveljien Liiton (SAL) perustamisen Rintamamiesliiton kilpailijaksi. Työläisrintamamiesten liittymistä uuteen Aseveliliittoon kannattanut sosiaalidemokraatti Kalle Lehmus yritti mustamaalata vastaperustettua liikettä väittämällä sen jäsenten olevan muita kuin todella rintamalla olleita. Hän myös teki Valpolle perättömän kantelun, jonka mukaan työläisrintamamiesten järjestäytyminen olisi käynnistetty Kominternin aloitteesta. Suomen Kommunistinen Puolue suhtautui työläisrintamamiesliikkeeseen viileästi, sillä talvisodan korostamisen katsottiin luovan neuvostovastaista henkeä, ja liikettä arvosteltiin sekä oikeisto- että vasemmistopoikkeamista.[1]

Työläisrintamamiesyhdistykset pitivät 29. syyskuuta valtakunnallisen kokouksen, mutta valtakunnallista liittoa ei perustettu, koska sellaisen arveltiin joutuvan heti lakkautettavaksi. Sen sijaan perustettiin viisihenkinen yhteiskomitea, johon tuli kolme edustajaa Helsingistä sekä yksi Tampereelta ja yksi Turusta. Jäseneksi valittiin muun muassa Aarne Saarinen. Perustamiskokouksessa puhetta johtanut Salomaa vangittiin saman tien turvasäilöön. Arvo Turtiainen ehti laatia liikkeelle tämän jälkeen yhden ohjelmapaperin, ”Työläisrintamamiehet, Toverit” -nimisen julistuksen. Viranomaiset lakkauttivat kaikki työläisrintamamiesyhdistykset marras- ja joulukuun 1940 aikana ja useat niiden johtomiehistä tuomittiin kuritushuoneeseen.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Kimmo Rentola: Kenen joukoissa seisot: Suomalainen kommunismi ja sota 1937–1945, s. 253–255, 266–273. WSOY 1994.
  2. Sakari Selin: Kun valtiopetos oli isänmaallinen teko, luku Työläisrintamamiehet järjestäytyvät Kansan Sivistystyön Liitto. Viitattu 6.3.2015.