Txalaparta
Txalaparta on perinteinen baskilainen lyömäsoitin, joka liitetään vahvasti alueen kulttuuriin.
Soittimen juuret ulottuvat 1400-luvulle. Sitä käytettiin maaseudulla muun muassa maataloustöiden, omenankeruun, häiden ja juhlien yhteydessä. Txalapartan ääni voi kantautua jopa viiden kilometrin päähän.[1] Yöaikaiset soitot ja kokoontumiset olivat aikoinaan tavallisia, ja niihin liittyi usein tanssia, juomaa ja leikkisyyttä.[2]
Soitin koostuu yhdestä tai useammasta puisesta laudasta, joita soittajat (yleensä kaksi) lyövät vuorotellen puupuikoilla. Soittaminen perustuu vuoropuheluun, jossa toinen ylläpitää rytmiä ja toinen tuo siihen vaihtelua. Perinteiset materiaalit ovat espanjalaisia puita, mutta nykyisin käytetään myös ulkomaisia lajikkeita ja erilaisia rakenteita kuten polyuretaania.[3]
Francon hallinnon aikana txalapartan soitto oli rajoitettua, mutta 1960-luvulta alkaen se alkoi saada uudelleen jalansijaa, ja nykyisin sitä soitetaan sekä perinteisessä että kokeellisessa muodossa.[3] Txalaparta ei ole enää vain perinteinen maaseudun soitin, vaan sitä soitetaan myös sinfoniaorkestereissa ja modernin musiikin yhteyksissä.[1] Tunnettu nykyaikainen txalapartaryhmä on Oreka TX, joka on laajentanut soittimen käyttöä uusiin materiaaleihin ja kansainvälisiin yhteistöihin. Txalaparta nähdään osana baskikulttuuria, ja sen käyttö elää sekä perinteiden että uusien tulkintojen kautta.[3] Esimerkiksi poptähti Madonna sisällytti txalapartan esiintymiseensä maailmankiertueellaan, mikä lisäsi soittimen kansainvälistä tunnettuutta.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c The txalaparta, the sound of the Basque Country BasqueMagazine. Viitattu 18.5.2025. (englanniksi)
- ↑ Txalaparta www.nabasque.eus. Viitattu 18.5.2025.
- ↑ a b c Vanessa Sánchez Goñi: Walk on the basque side | What’s a txalaparta? Walk on the basque side. 30.11.2020. Viitattu 18.5.2025. (englanniksi)
| Kansalliset | |
|---|---|
| Muut | |
