Tuulomajoen vesistö

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tuulomajoen vesistö
(Suomen päävesistö: 72)
Tuulomajoen vesistö Suomen ja Venäjän rajalla.
Tuulomajoen vesistö Suomen ja Venäjän rajalla.
Valtiot Venäjä, Suomi
Maakunnat Murmanskin alue, Lappi
Vesistöalueen tai valuma−alueen tietoja
Merialue Barentsinmeri
Päävesistöalue Tuulomajoen vesistö (72)
Vesistöjako Luttojoen Rajajoosepin alue (72.01),
Luttojoen yläosan valuma−alue (72.02),
Hirvasjoen yläosan valuma-alue (72.03),
Nuorttijoen latvan valuma-alue (72.04),
Kokko−ojan−Vitsaojan valuma−alue (72.05),
Jaurujoen yläosan valuma-alue (72.06),
Anterinjoen yläosan valuma-alue (72.07),
Suomujoen valuma-alue (72.08),
Kivijoen valuma-alue (72.09),
Venäjän puolella (72.09 R)
Laskujoki Tuulomajoki
Laskupaikka Kuolanvuono, Barentsinmeri
Koordinaatit 68°50′38″N, 32°54′47″E
Mittaustietoja
Valuma-alue 21 140 km² [1]
Alueen pituus 235 km lähde?
Alueen leveys 150 km lähde?
Pääuoma noin 360 km lähde?
Keskivirtaama 241 m³/s lähde?

Tuulomajoen vesistö (vesistöaluetunnus 72) on Suomen päävesistöalue, jonka laskujoki Tuulomajoki laskee Barentsinmeren Kuolanvuonoon. Se alkaa Nuorttijärven eteläosasta katsoen kolmelta pääsuunnalta. Lounaasta päähaara on Hirvasjoen haara, johon liittyy yläjuoksun alemmalla osuudella idästä Vujoki. Länsilounaasta yhtyy Nuorttijoen reitti ja Nuorttijoen länsipuolelta Jaurujoki. Lännestä Nuorttijärven pohjoisosaan virtaa Ivalosta lähtöisin oleva Luttojoki sivujokineen, joista pohjoisin lähinnä Nuorttijärveä on Akkajoki. Suomen puolella Luttojoen eteläinen sivujoki on Suomujoki. Erään lähteen mukaan Tuulomajoen vesistön valuma-alueen pinta-ala on 25800 neliökilometriä, josta 3241 neliökilometriä kuuluu Suomelle ja 22559 neliökilometriä Venäjälle.[2] Toisen lähteen mukaan valuma-alueen pinta-ala on 21 140 neliökilometriä, josta 3 241,02 neliökilometriä kuuluu Suomelle ja 17 898,98 neliökilometriä Venäjälle.[3][1]

Vesistöalueen toisessa jakovaiheessa on seuraavat alueet tai valuma-alueet. Sisennys tarkoittaa luettelossa sitä, että vesistöalue laskee tai yhtyy ylempänä sijaitsevaan vesistöalueeseen. Samalle tasolle sisennetyt vesistöalueet laskevat kaikki yläpuoliseen vesistöalueeseen vastaavassa järjestyksessä niin, että ylin yhtyy lähempänä alajuoksua [3][1]:

  • Luttojoen Rajajoosepin alue (72.01)
  • Suomujoen valuma-alue (72.08)
  • Kivijoen valuma-alue (72.09)
  • Kivijoen valuma-alue (Venäjän puolella) (72.09 R)
  • Luttojoen yläosan valuma-alue (72.02)
  • Anterinjoen yläosan valuma-alue (72.07)
  • Jaurujoen yläosan valuma-alue (72.06)
  • Kokko-ojan–Vitsaojan valuma-alue (72.05)
  • Nuorttijoen latvan valuma-alue (72.04)
  • Hirvasjoen yläosan valuma-alue (72.03)

Nuorttijärven koillisosassa on ensimmäinen vesistön ja samalla joen vesivoimaloista, Ylä-Tuuloman vesivoimalaitos, mistä virtaa Tuulomajoki kohti Barentsinmerta, Pohjoista jäämerta.

Ennen Kuolaa on toinenkin vesivoimalaitos, edellistä vähätehoisempi Ala-Tuuloman vesivoimalaitos.

nimi MW GWh/a m joki kunta yhtiö
Ylä-Tuuloma (GES-12) 268 Tuulomajoki TGK-1
Ala-Tuuloma (GES-13) 56 Tuulomajoki TGK-1

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
  2. Suomen rajavesistöt (PDF) Suomalais-venäläinen rajavesikomissio. Arkistoitu 27.11.2013. Viitattu 14.2.2023.
  3. a b Tuulomajoen vesistö (72) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 9.2.2018.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä meriin, järviin, jokiin tai muihin vesimuodostumiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.