Tuulikki Paananen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tuulikki Paananen
Tuulikki Paananen 1939
Tuulikki Paananen 1939
Henkilötiedot
Koko nimi Tuulikki Miettinen (1947–1954)
Tuulikki Gottschalk (1962–1974)
Syntynyt19. helmikuuta 1915
Savonlinna, Suomen suuriruhtinaskunta
Kuollut10. lokakuuta 1974 (59 vuotta)
Honolulu, Havaiji, Yhdysvallat
Ammatti elo­kuva­näyttelijä
Puoliso Esko Miettinen (vih. )
Howard Gottschalk (vih. )
Näyttelijä
Taiteilijanimet Tula Parma
Tuulikki Palmer
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Tuulikki Paananen (19. helmikuuta 1915 Savonlinna, Suomen suuriruhtinaskunta10. lokakuuta 1974 Honolulu, Havaiji, Yhdysvallat)[1] oli suomalainen elo­kuva­näyttelijä. Paananen eli suurimman osan elämästään Yhdys­valloissa. Hän vietti Suomessa ensimmäiset vuotensa ja 1930-luvun jälki­puoliskon. Tuolloin hän näytteli muun muassa elo­kuvissa Jääkärin morsian, Aktivistit ja Varastettu kuolema. Paananen elvytti suomen kielen taitonsa ja kohosi sekä kansan että kriitikoiden arvostamaksi näyttelijäksi.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuulikki Paanasen vanhemmat olivat amerikkalainen pianisti Fanny Bay ja suomalainen viulisti Ernest Paananen. Perhe palasi Suomesta Yhdys­valtoihin Tuulikin ollessa neljä­vuotias. Pohjois-Amerikassa Paanaset viettivät kiertue-elämää. Avioliitto päättyi eroon, Ernest Paananen palasi Suomeen ja Fanny Bay ja Tuulikki jäivät Yhdys­valtoihin. Bay avioitui uudelleen tohtori Herman Runon (Ruona­vaara) kanssa vuonna 1928. Tuulikki Paananen valmistui yli­oppilaaksi Hollywood High Schoolista erinomaisin arvo­sanoin. Hän harrasti tanssia lapsuudestaan alkaen alan ammattilaisten opetuksessa ja esiintyi myös joidenkin Holly­wood-elo­kuvien tanssi­kohtauksissa. Holly­woodista Paananen lähti menestyksekkäälle tanssi­kiertueelle, joka vei hänet aina New Yorkiin asti.[2]

Elokuvaura Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuulikki Paananen vuonna 1936 elokuvassa Mieheke.

Vuonna 1935 Tuulikki Paananen päätti lähteä synnyin­maahansa Suomeen. Hän sai töitä Fennia-ravintolasta meksikolais­tanssien esittäjänä. Elo­kuva­ohjaaja Valentin Vaala kiinnitti häneen huomiota ja ehdotti elo­kuva­sopimusta. Paanasen suomen kielen taito oli ruostunut, mutta hän sai nais­pää­osan komediaelokuvasta Mieheke, joka tuli ensi-iltaan joulun alla 1936. Hänen vasta­näyttelijänään, ”miehekkeenä” oli Tauno Palo. Kriitikot pitivät Paanasen suoritusta onnistuneena, hänessä havaittiin ”luontaista lahjakkuutta”. Paananen kiinnitettiin Suomi-Filmin kuukausi­palkkaiseksi näyttelijäksi. Hänen seuraava rooli­työnsä oli sivu­osa Nyrki Tapiovaaran elo­kuvassa Juha, joka sai ensi­esityksensä tammi­kuussa 1937.[3]

Paananen kaavaili paluuta Yhdys­valtoihin, mutta kiinnostus suomalaiseen elo­kuva­taiteeseen sai hänet siirtämään lähtöään. Risto Orko kiinnitti hänet nais­pää­osaan elo­kuvaansa Jääkärin morsian (1938). Kriitikot antoivat Paanaselle suitsutusta kiihkeän­tulisen Sabinan osasta. Rooli­tehtävään kuului lukuisia yksin­tansseja näyttävissä puvuissa, ja sen myötä hänestä tuli kansan­suosikki. Niin ikään vuonna 1938 Paanasella oli pääosa Tapio­vaaran elo­kuvassa Varastettu kuolema. Manjan rooli oli taiteellisesti vaativa, ja Paananen sai siitä kiitettävät arviot.[4]

Vuosi 1939 oli Paanasen kannalta erityisen työteliäs. Hän esiintyi Matti Jurvan kanssa Arvo Tammisen lyhyt­elo­kuvassa Seitsemän veli­miestä, Paananen tanssi ja Jurva lauloi. Saman vuoden huhti­kuussa Paanasella oli musta­sukkaisen venakon Katjuškan rooli aate­draamassa Aktivistit. Arvostelijat kehuivat hänen suoritustaan. Syys­kuussa 1939 tuli valko­kankaille Kalle Kaarnan ohjaama elo­kuva Rakuuna Kalle Kollola ja marras­kuussa Ilmari Unhon Punahousut. Molemmat olivat sotilas­farsseja, ja ne jäivät Paanasen viimeisiksi elo­kuva­töiksi Suomessa.[5]

Paanasen valtteja valko­kankaalla olivat ilmeikkäät kasvot sekä tanssijan­koulutus; hänen liikkumisensa oli notkeaa ja vapaata ilman teatterimaista kankeutta. Lehdistössä hänen kansain­välisyyttään korostettiin. Raoul af Hällström kuvaili Paanasta seuraavasti: ”Tässä nuoressa tytössä on uinahtelevaa sensuellia charmia. – – Tuulikki on elo­kuvamme tumma tyttö. Herkkä, harras ja toverillinen.” Hänen vasta­näyttelijänsä Tauno Majuri Aktivisteissa käytti eräässä elokuvan kohtauksessa ilmaisua ”kaunis kuin veri­pisara miekan terällä”.[6]

Paluu Yhdysvaltoihin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paananen palasi Yhdys­valtoihin talvi­sodan kynnyksellä. Hänen viisumiaan ei ollut uusittu, ja häntä kehotettiin matkustamaan pikimmiten. Paananen oli yksi useista suomalaisista julkisuuden henkilöistä, joihin liitettiin perättömiä vakoilija­väitteitä toisen maailman­sodan aikana. Toisinaan hänen kerrottiin tehneen itse­murhan Suomessa, toisinaan taas väitettiin, että hänet olisi teloitettu vakoojana. Ester Toivonen paljasti muistelmissaan kuulleensa vähintään kymmenen erilaista variaatiota ”vakooja-Tuulikin” tarinasta. Kun huhut kulkeutuivat Paanasen korviin, hän suhtautui niihin pilana. Vasta vuosien kuluttua hänelle valkeni, että niitä levitettiin vakavissaan. Ensi­järkytyksestä selvittyään hän alkoi tehdä pilaa itseensä kohdistetuista harha­luuloista.[7]

Todellisuudessa Paananen ryhtyi heti Yhdys­valtoihin palattuaan auttamaan ahdinkoon joutunutta synnyin­maataan. Hän piti New Yorkissa tuhat­päiselle yleisölle radioidun puheen Suomen puolesta ja keräsi huomattavia raha­summia toisen kotimaansa hyväksi. Palattuaan Holly­woodiin hän suoritti sihteerin opintoja ja sai palkka­työtä laki­toimistosta. Hän yritti Holly­woodissa elo­kuva­uraa taiteilija­nimellä Tula Parma, mutta heikolla menestyksellä. Hänellä oli taiteilija­nimellään rooli Jacques Tourneurin elo­kuvassa Leopardimies vuonna 1943, ja sittemmin hänet nähtiin myös amerikan­suomalaisista kertovassa koko­illan dokumentti­elo­kuvassa Sydämeni laulu (1948).[8]

Vuonna 1947 Paananen avioitui Los Angelesissa elo­kuva­toimittaja Esko Miettisen kanssa. Lyhyeksi jääneen liiton jälkeen hän muutti Reedleyyn ja perusti tanssi­koulun nimeltä Tuulikki Dance Arts. Kesäisin hän matkusti Havaijille opiskelemaan polynesialaisia ja itä­maisia tansseja. Vuonna 1959 hän muutti vakinaisesti asumaan Honoluluun, jossa hän toimi tanssin­opettajana Kamehameha-oppi­laitoksessa. 1960-luvun puoli­välissä hän siirtyi töihin paikalliseen matka­toimistoon. Vuonna 1962 Paananen avioitui Howard Gott­schalkin (1911–1982) kanssa. Gott­schalk oli Yhdysvaltain armeijan sukeltaja ja toimi näyttelijänä Honolulussa. Eläkkeellä Paananen opiskeli havaijilaista musiikki- ja tanssi­kulttuuria. Hän myös esiintyi silloin tällöin televisio­mainoksissa.[9]

Vuonna 1969 Paanasella todettiin rintasyöpä, johon hän kuoli 59-vuotiaana Honolulussa 10. lokakuuta 1974. Hänen tuhkansa siroteltiin hänen toivomuksestaan Waikikin pitkälle hiekka­rannalle.

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvat
Vuosi Nimi Rooli
1936 Mieheke Irmeli Venes
1937 Juha Anja
1938 Varastettu kuolema Manja
Jääkärin morsian tanssijatar Sabina Tamm
1939 Seitsemän velimiestä tanssija (lyhyt­elo­kuva)
Aktivistit Katjuška Danilova, kenraalin tytär
Rakuuna Kalle Kollola Hilja Aro
Punahousut Elli Korpio
1943 Leopardimies Consuelo Contreras

[1]

Televisio
Vuosi Sarja Rooli Jaksot
1968–1973 Hawaii Five-O useita 3

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rytkönen, Sisko: Ihanat naiset kankaalla – filmi­tähtiä suomalaisen elo­kuvan kulta­kaudelta. Helsinki: Majakka, 2008. ISBN 978-951-9260-88-4.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Tuulikki Paananen Elonetissä. . Viitattu 11.2.2018.
  2. Rytkönen 2008, s. 89, 90.
  3. Rytkönen 2008, s. 90, 91.
  4. Rytkönen 2008, s. 91–95.
  5. Rytkönen 2008, s. 96, 97.
  6. Rytkönen 2008, s. 95, 96.
  7. Rytkönen 2008, s. 98–100.
  8. Rytkönen 2008, s. 100.
  9. Rytkönen 2008, s. 100, 101.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]