Turvallisuuskomitea

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Turvallisuuskomitea on kokonaisturvallisuuden alalla toimiva varautumisen pysyvä yhteistoimintaelin ja tarvittaessa häiriötilanteissa asiantuntijaelin. Käytännössä Turvallisuuskomitea on poikkihallinnollinen yhteensovittava elin, joka toimii puolustusministeriön yhteydessä.

Turvallisuuskomitean toiminta perustuu asetukseen 77/2013 Valtioneuvoston asetus turvallisuuskomiteasta[1]. Asetus määrittää turvallisuuskomitean tehtävät ja kokoonpanon.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolustusneuvosto 1924-2000[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolustusneuvosto oli ylin neuvoa antava ja suunnitteleva elin sekä Tasavallan Presidentin neuvottelukunta maanpuolustusta koskevissa asioissa (137/1957)[2].

Turvallisuus- ja puolustusasiain komitea 2003-2012[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turvallisuus- ja puolustusasiain komitea (TPAK) toimi puolustusministeriön yhteydessä. Komitea avusti puolustusministeriötä sekä ulko- ja turvallisuuspoliittista ministerivaliokuntaa kokonaismaanpuolustusta koskevissa asioissa. (208/2003)[3]

Turvallisuuskomitea 2013 -[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtioneuvoston periaatepäätöksessä kokonaisturvallisuudesta (5.12.2012)[4] todetaan, että kokonaisturvallisuuteen liittyvän ennakoivan varautumisen pysyväksi yhteistoimintaelimeksi perustetaan Turvallisuuskomitea.

Merkittävämpänä muutoksena Turvallisuus- ja puolustusasiain komiteaan (TPAK) on se, että turvallisuuskomitea avustaa valtioneuvostoa ja ministeriöitä, kun taas TPAK avusti puolustusministeriötä sekä valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittista ministerivaliokuntaa kokonaismaanpuolustusta koskevissa asioissa. TPAK on myös ollut Turvallisuuskomiteaa suppeampi, ja rakenne pysyvien ja tilapäisten asiantuntijoiden osalta erilainen.

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turvallisuuskomitean jäseninä ovat tasavallan presidentin kanslian kansliapäällikkö, pääministerin toimikaudeksi nimitetty valtiosihteeri, ulkoasiainministeriön, oikeusministeriön, sisäministeriön, puolustusministeriön, valtiovarainministeriön, opetus- ja kulttuuriministeriön, maa- ja metsätalousministeriön, liikenne- ja viestintäministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön sekä ympäristöministeriön kansliapäälliköt, Rajavartiolaitoksen päällikkö, poliisiylijohtaja, pelastusylijohtaja, tullin pääjohtaja, Pääesikunnan päällikkö sekä Huoltovarmuuskeskuksen toimitusjohtaja[5].

Valtioneuvosto voi kutsua komitean jäseniksi muitakin henkilöitä enintään neljän vuoden toimikaudeksi kerrallaan. Pysyvinä asiantuntijoina ovat EU-asioiden valtiosihteeri sekä valtioneuvoston viestintäjohtaja. Tilapäisinä asiantuntijoina tällä hetkellä toimivat huoltovarmuusneuvoston puheenjohtaja, suojelupoliisin päällikkö sekä Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön puheenjohtaja[6].[7]

Turvallisuuskomitealla on puolustusministeriön yhteydessä toimiva päätoiminen sihteeristö, jossa on edustettuna monipuolisesti yhteiskunnan eri alojen varautumisen asiantuntemus, joka nykyisin koostuu kuudesta päätoimisesta sihteeristä sekä kahdeksasta sivutoimisesta sihteeristä.[8]. Sihteeristö toimii suoraan puheenjohtajan johdossa ja avustaa puheenjohtajistoa ja jäseniä sekä asiantuntijoita, valmistelee komitealle kuuluvat asiat sekä panee osaltaan toimeen komitean tekemät päätökset. Turvallisuuskomitean sihteeristö toimii myös valmiuspäälliköiden ja valmiussihteereiden kokousten sihteeristönä.

Tällä hetkellä Turvallisuuskomitean puheenjohtajana toimii Puolustusministeriön kansliapäällikkö Jukka Juusti ja varapuheenjohtajana valtiosihteeri Paula Lehtomäki. Turvallisuuskomitean sihteeristön pääsihteerinä toimii Vesa Valtonen.

Tehtävät ja toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turvallisuuskomitealla on neljä tehtävää:

1)      avustaa kokonaisturvallisuuden hallintaan tähtäävässä varautumisessa ja varautumisen yhteensovittamisessa;

2)      seurata ja arvioida Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittisen ympäristön ja yhteiskunnan muutosten vaikutuksia kokonaisturvallisuuden järjestelyihin;

3)      seurata hallinnon eri alojen ja tasojen toimia kokonaisturvallisuuteen liittyvien varautumisjärjestelyjen ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi;

4)      sovittaa tarvittaessa yhteen laajoja ja tärkeitä varautumista koskevia asiakokonaisuuksia, kuten valtakunnallisen varautuisen yhteensovittaminen sekä yhteistyömuotojen, toimintamallien, tutkimusten ja harjoitustoiminnan kehittäminen. [9]

Komitea voi tehtävänsä toteuttamiseksi antaa lausuntoja ja tehdä aloitteita kokonaisturvallisuuteen liittyvissä asioissa ennakoivaa varautumista koskevien laajojen ja tärkeiden asiakokonaisuuksien yhteensovittamista koskevista kysymyksistä.

Turvallisuuskomitea on vastaa Yhteiskunnan turvallisuusstrategian laatimisesta ja sen päivittämisestä, sekä kyberturvallisuusstrategista, sen toimeenpano-ohjelmasta, ja niiden päivittämisestä ja tulosten seuraamisesta. Lisäksi Turvallisuuskomitea järjestää valtionhallinnon varautumis- ja valmiusharjoituksia (VALHA-harjoituksia). Turvallisuuskomitea on myös mukana hybridiuhkien määrittelyssä.

Yhteiskunnan turvallisuusstrategia 2017[10][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhteiskunnan turvallisuusstrategia 2017 on valtioneuvoston periaatepäätös, joka yhtenäistää varautumisen kansallisia periaatteita ja ohjaa hallinnonalojen varautumista.

Strategian ensimmäisessä osassa esitetään kokonaisturvallisuuden yhteistoimintamalli, jonka pohjalta Suomessa varaudutaan ja toimitaan erilaisissa häiriötilanteissa. Strategian toinen osa ohjaa valtioneuvoston hallinnonalojen varautumista.

Kokonaisturvallisuus on yhteistoimintamalli, kehys yhdessä tekemiselle. Se on kuvattu yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa, joka kuvaa yhteiskunnan varautumisen perusperiaatteet. Yhteistoimintamallissa toimijat jakavat ja analysoivat turvallisuutta koskevaa tietoa, suunnittelevat ja harjoittelevat yhdessä. Ennakointi kuuluu tärkeänä osana varautumistyöhön: näin voidaan vastata tulevaisuuden turvallisuushaasteisiin ja ehkäistä niitä.

Yhteiskunnan turvallisuusstrategia (YTS) on laadittu laaja-alaisessa yhteistyössä kaikkien toimijoiden näkökulmat huomioiden. Kokonaisturvallisuus tehdään yhdessä viranomaisten, elinkeinoelämän, järjestöjen ja kansalaisten yhteistyönä. Strategian toimeenpanosta vastaa kukin hallinnonala osaltaan toimivaltansa mukaisesti. Toimeenpanoa seuraa ja yhteistoiminnan kehittämistä koordinoi Turvallisuuskomitea yhteistyössä ministeriöiden valmiuspäälliköiden kanssa.

Yhteiskunnan turvallisuusstrategian periaatteet kattavat varautumisen erilaisissa häiriö- tai poikkeustilanteissa. Suomalainen kokonaisturvallisuuden yhteistoimintamalli on kansainvälisesti ainutlaatuinen ja arvostettu. Strategiassa määritellään yhteiskunnan elintärkeät toiminnot eli ne perusasiat, joiden jatkuminen on pystyttävä takaamaan kaikissa olosuhteissa, kaikilla toimintatasoilla. Sen toisessa osassa linjataan valtioneuvoston ministeriöiden varautumisen tehtävät ja vastuualueet.

Turvallisuusstrategian laatimiseen ovat osallistuneet yhdessä viranomaiset, järjestöt ja elinkeinoelämän edustajat. Myös kansalaiset ovat saaneet esittää ideoitaan ja osallistua.

Yhteiskunnan turvallisuusstrategia (2010)[11][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhteiskunnan turvallisuusstrategia on valtioneuvoston joulukuussa 2010 hyväksymä periaatepäätös, joka muodostaa yhteisen varautumisen ja kriisijohtamisen perustan yhteiskunnan kaikille toimijoille. Se konkretisoi valtioneuvoston antaman turvallisuus- ja puolustuspoliittisten selontekojen tavoitteita ja periaatteita. Strategia on jatkoa vuonna 2003 laaditulle ja vuonna 2006 päivitetylle valtioneuvoston periaatepäätökselle yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategiasta (YETT). Vuoden 2010 päivityksen yhteydessä sen nimi muutettiin asiakirjan sisältöä paremmin kuvaavaksi. Yhteiskunnan turvallisuusstrategia on laadittu yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen näkökulmasta. Elintärkeät toiminnot ovat yhteiskunnalle välttämättömiä toimintakokonaisuuksia, joiden jatkuvuus on turvattava kaikissa turvallisuustilanteissa. Strategiassa määritetään

-     yhteiskunnan elintärkeät toiminnot ja niiden tavoitetilat,

-     elintärkeitä toimintoja vaarantavat uhkamallit ja niihin liittyvät häiriötilanteet,

-     toimintojen turvaamisen edellyttämät ministeriöiden strategiset tehtävät,

-     kriisijohtamisen perusteet häiriötilanteiden hallitsemiseksi,

-     strategian toimeenpanon seurannan ja kehittämisen sekä

-      varautumisen ja kriisijohtamisen harjoittelun periaatteet.

Kyberturvallisuusstrategia (2013)[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhteiskunnan turvallisuudesta huolehtiminen on valtiovallan keskeisimpiä tehtäviä, ja yhteiskuntamme elintärkeät toiminnot on pystyttävä turvaamaan kaikissa tilanteissa. Suomi on tietoyhteiskuntana riippuvainen tietoverkkojen ja -järjestelmien toiminnasta ja näin ollen myös erittäin haavoittuvainen niihin kohdistuville häiriöille. Tästä keskinäisriippuvaisesta ja moninaisesta sähköisessä muodossa olevan tiedon käsittelyyn tarkoitetusta ympäristöstä on kansainvälisesti ryhdytty käyttämään termiä kybertoimintaympäristö. Kybertoimintaympäristö tulee nähdä myös mahdollisuutena ja voimavarana. Kyberturvallisuusstrategiassa määritellään keskeiset tavoitteet ja toimintalinjat, joiden avulla vastataan kybertoimintaympäristöön kohdistuviin haasteisiin ja varmistetaan sen toimivuus. Kyberturvallisuusstrategian linjausten ja niiden toteuttamista kuvaavan kyberturvallisuusstrategian toimeenpano-ohjelman (2014) avulla Suomi kykenee kansallisesti hallitsemaan kybertoimintaympäristön tahallisia tai tahattomia haittavaikutuksia sekä vastaamaan ja toipumaan niistä. Kyberturvallisuusstrategiaprosessi on osa Yhteiskunnan turvallisuusstrategian toimeenpanoa. Kyberturvallisuusstrategia noudattaa yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa olevia periaatteita ja määritelmiä sekä valtioneuvoston päätöstä huoltovarmuuden tavoitteista. Strategiassa kuvataan kyberturvallisuuden visio, toimintamalli ja strategiset linjaukset. Kyberturvallisuusstrategian toimeenpano-ohjelma sisältää hallinnonalojen ja toimijoiden valmisteluvastuulla olevat käytännön toimenpiteet, joilla luodaan edellytykset strategisten linjausten toteutumiseksi sekä vision kuvaamaan tavoitetilaan pääsemiseksi mukaan lukien yhdessä sovitut poikkiyhteiskunnalliset toimenpiteet.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. FINLEX ® - Säädökset alkuperäisinä: Valtioneuvoston asetus Turvallisuuskomiteasta 77/2013 www.finlex.fi. Viitattu 28.12.2015. fi
  2. FINLEX ® - Säädökset alkuperäisinä: Asetus puolustusneuvostosta 137/1957 www.finlex.fi. Viitattu 28.12.2015. fi
  3. FINLEX ® - Säädökset alkuperäisinä: Valtioneuvoston asetus turvallisuus- ja… 288/2003 www.finlex.fi. Viitattu 28.12.2015. fi
  4. Suomen Puolustusministeriö - Julkaisuhaku www.defmin.fi. Viitattu 28.12.2015.
  5. FINLEX ® - Säädökset alkuperäisinä: Valtioneuvoston asetus Turvallisuuskomiteasta 77/2013 www.finlex.fi. Viitattu 15.1.2018.
  6. TURVALLISUUSKOMITEA www.turvallisuuskomitea.fi. Viitattu 28.12.2015.
  7. FINLEX ® - Säädökset alkuperäisinä: Valtioneuvoston asetus Turvallisuuskomiteasta 77/2013 www.finlex.fi. Viitattu 15.1.2018.
  8. TURVALLISUUSKOMITEA www.turvallisuuskomitea.fi. Viitattu 28.12.2015.
  9. FINLEX ® - Säädökset alkuperäisinä: Valtioneuvoston asetus Turvallisuuskomiteasta 77/2013 www.finlex.fi. Viitattu 19.1.2017.
  10. Valtioneuvoston periaatepäätös yhteiskunnan turvallisuusstrategiasta Valtioneuvosto. Viitattu 15.1.2018.
  11. Yhteiskunnan turvallisuusstrategia www.turvallisuuskomitea.fi. Viitattu 28.12.2015.
  12. Kyberturvallisuusstrategia www.turvallisuuskomitea.fi. Viitattu 19.1.2017.