Turripuku

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kolme turripukuilijaa yksityisessä tapaamisessa.

Turripuku eli fursuit on eläinhahmoa esittävä asu, jollaisia on antropomorfisten eläinten faneilla, turreilla. Usein ne on tehty esittämään käyttäjän fursonaa (kirjoitetaan joskus fursoona) eli henkilökohtaista hahmoa, joka kuvastaa häntä itseään antropomorfisena eläimenä ja jonka kanssa tunnetaan yhteenkuuluvuutta.[1][2][3]

Jo maailman ensimmäisessä turritapahtumassa ConFurence 0:ssa vuonna 1989 nähtiin turripuku, mutta niiden suosio alkoi kasvaa vasta uudelle vuosituhannelle tultaessa. Nykyäänkin vain pieni osa turreista omistaa sellaisen. Sana fursuit on peräisin vuodelta 1993.[4]

Monille turripukuilussa on kyse mahdollisuudesta samaistua hahmoonsa ja käyttäytyä tavallisesta poikkeavalla tavalla. Esimerkiksi ujon ihmisen fursona voi olla ulospäin suuntautunut, mihin puku auttaa eläytymään. Toisille tärkeintä on rentoutuminen tai ihmisten ilahduttaminen.[1][3]

Turripukuja sekä yleensä turreja kohtaan on paljon ennakkoluuloisia asenteita. Mediaa myöten jotkut luulevat kyse olevan seksuaalisesta fetissistä, mikä ei kuitenkaan pidä paikkaansa muuta kuin harvoissa tapauksissa. Turrit arvelevat näiden harhakäsitysten johtuvan luultavasti tiedon puutteesta, väärinymmärryksistä ja erilaisuuden pelosta.[2][3][4]

Turripuku ei välttämättä peitä käyttäjäänsä kokonaan, vaan voi olla päästä, hännästä ja tassuista koostuva niin sanottu partiaali.[5] Suomessa tuhatkunta henkeä harrastaa turripukuilua jossain muodossa. Puku päällä saatetaan vain liikuskella kaupungilla tai osallistua turritapahtumiin, joita on sekä Suomessa että ulkomailla. Koska näkyvyys puvusta on yleensä huono, yleisillä paikoilla on hyvä olla mukana avustaja, joka estää vaaratilanteet.[1]

Lähes kaikki turripuvut tehdään mittatilaustyönä. Yhteen pukuun vaaditaan jopa 200 työtuntia, joten hinnat ovat korkeita: ammattilaisen tekemillä puvuilla noin tuhannesta dollarista useisiin kymmeniin tuhansiin. Pelkkä valmistukseen käytettävä tekoturkis voi maksaa tuhansia. Kalleimmat on saatettu varustaa vaikkapa liikkuvilla silmäluomilla tai sisäänrakennetulla jäähdytysjärjestelmällä. Kustannuksia säästääkseen jotkut turrit tekevät pukunsa itse alusta alkaen.

On olemassa monia turripukujen valmistukseen erikoistuneita yrittäjiä ja liikeyrityksiä. Vuosittain myydään tuhansia pukuja kokonaisliikevaihdon liikkuessa miljoonissa.[3][4]

  1. a b c Katja Halinen: Turripukuiluun hurahtanut Zero asioi susikettuna porilaisessa marketissa ja kirpputorilla – "Puku antaa rohkeutta ja vapauden tunteen" yle.fi. 11.8.2019. Viitattu 7.5.2020.
  2. a b Tea Manninen: Viljan, 23, elämäntapa herättää nyrpeyttä ihmisissä – käyskentelee kaupungilla ”turripuvussa”: ”Se on hyvä stressinlievityskeino” IS.fi. 11.9.2017. Viitattu 7.5.2020.
  3. a b c d Kim Wall: It's not about sex, it's about identity: why furries are unique among fan cultures The Guardian (theguardian.com). 4.2.2016. Viitattu 7.5.2020. (englanniksi)
  4. a b c Mark Hay: Who Makes Those Intricate, Expensive Furry Suits? vice.com. 27.7.2017. Viitattu 7.5.2020. (englanniksi)
  5. Tahiti Viro: Ihmiset karvapukujen alla: "Mielestäni turriksi synnytään" Tutka (tutka.pro). 27.11.2018. Viitattu 7.5.2020.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]