Turkestanin–Siperian rautatie
Turkestanin–Siperian rautatie (kaz. Түркістан–Сібір темір жолы, Türkıstan–Sıbır temır joly) eli Turksib (Түрксіб, Türksıb) on Kazakstanin rautateihin kuuluva rautatie Kazakstanissa. Se kulkee Semeistä Almatyn kautta Lugovoin asemalle. Radan pituus on 1 452 kilometriä.[1]
Turksib oli yksi Neuvostoliiton ensimmäisen viisivuotissuunnitelman suurista rakennushankkeista. Sen rakentaminen alkoi kahdesta suunnasta, pohjoisen Semeistä ja etelän Lugovoista vuonna 1927. Rata kulki pääosin asumattoman, vaikeakulkuisen ja vedettömän alueen halki, mikä vaikeutti sen rakentamista. Työhön osallistui kazakkien ja venäläisten lisäksi eri puolilta maata tulleita värvättyjä ja vapaaehtoisia. Toukokuussa 1929 rakennustyömaalla työskenteli yli 39 500 työläistä ja virkailijaa, joista suuri osa osallistui sosialistiseen kilpailuun Dneprin vesivoimalaitosten ja Termizin–Dušanben rautatien rakentajien kanssa. Turksibin rakentamisella oli suuri propagandistinen merkitys, ja sen työmailla kiinnitettiin paljon huomiota puoluetyöhön ja vähemmistökansojen työväenluokan kasvattamiseen.[1][2]
Rautatie saapui Almatyyn heinäkuussa 1929 ja sen pohjois- ja eteläpäät yhtyivät Ainabūlaqin asemalla nykyisellä Jetısun alueella huhtikuussa 1930. Rata otettiin vakituiseen käyttöön tammikuussa 1931. Suunniteltujen viiden vuoden sijasta kolmessa vuodessa suoritettua rakennustyötä pidettiin koko Neuvostoliiton työväenluokan suurena voittona.[2] Valmistuessaan radan kokonaispituus Semeistä etelään Arysin asemalle oli 2 046 kilometriä. Sillä toimi seitsemän liikenneosastoa, 17 ratapiiriä ja 195 asemaa ja ohituspaikkaa. Turksib liitettiin vuonna 1958 Kazakstanin ja vuonna 1977 Almatyn rautateihin.[1]
Keski-Aasian ja Siperian yhdistänyt rautatie loi edellytykset alueiden välisten puuvilla- ja viljakuljetusten laajentamiselle[3]. Sen varrelle syntyi asutuksia ja teollisuutta. Vuonna 1960 rakennettiin sivurata Aqtoğaista Kiinan rajalle Družbaan, mutta Neuvostoliiton ja Kiinan välirikon takia siitä tuli osa suunniteltua kansainvälistä liikenneväylää vasta vuonna 1985.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 Kazahstan: natsionalnaja entsiklopedija, tom 5, s. 266–267. Almaty: Qazaq entsiklopediasy, 2006. ISBN 9965-9908-5-9
- 1 2 Kazahskaja SSR: Kratkaja entsiklopedija, tom 1, s. 506. Alma-Ata: Glavnaja redaktsija Kazahskoi sovetskoi entsiklopedii, 1985.
- ↑ Železnodorožnyi transport: Entsiklopedija, s. 463. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-115-7
- ↑ Kassymov, Didar et al.: Historical Dictionary of Kazakhstan, s. 267–268. Lanham: The Scarecrow Press, 2012. ISBN 978-0-8108-6782-6