Tuomo Ruutu
| Tuomo Ruutu | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 16. helmikuuta 1983 Vantaa, Suomi |
| Kansalaisuus | Suomi |
| Jääkiekkoilija | |
| Lempinimi | Paroni, Rudy |
| Pelipaikka | hyökkääjä |
| Maila | vasen |
| Pituus | 184 cm |
| Paino | 93 kg |
| Pelinumero | 15 |
| Pelaajaura | |
| Pääsarjaura | 1999–2016 |
| Seurat |
HIFK (SML) Jokerit (SML) Chicago Blackhawks (NHL) Carolina Hurricanes (NHL) New Jersey Devils (NHL) HC Davos (NLA) |
| NHL-varaus |
9. varaus, 2001 Chicago Blackhawks |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Suomi
| |||
| Miesten jääkiekko | |||
 Olympialaiset
| |||
 Pronssia |
Vancouver 2010 | jääkiekko | |
| Pronssia |
Sotši 2014 | jääkiekko | |
| MM-kilpailut | |||
 Kultaa |
Slovakia 2011 | jääkiekko | |
 Hopeaa |
Venäjä 2007 | jääkiekko | |
| Pronssia |
Latvia 2006 | jääkiekko | |
| Pronssia |
Kanada 2008 | jääkiekko | |
| World Cup | |||
| Hopeaa |
World Cup 2004 | jääkiekko | |
| Nuorten MM-kilpailut | |||
| Hopeaa |
Venäjä 2001 | jääkiekko | |
| Pronssia |
Tšekki 2002 | jääkiekko | |
| Pronssia |
Kanada 2003 | jääkiekko | |
| Alle 18-vuotiaiden MM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Sveitsi 2000 | jääkiekko | |
Tuomo Iisakki Ruutu[1] (s. 16. helmikuuta 1983 Vantaa) on suomalainen jääkiekkovalmentaja, uransa lopettanut jääkiekkohyökkääjä ja lajin maailmanmestari. Hän toimii NHL:ssä pelaavan Florida Panthersin apuvalmentajana.[2]
Ruutu pelasi NHL:ssä kaudesta 2003–2004.[3] New Jersey Devilsin lisäksi hän edusti Chicago Blackhawksia ja Carolina Hurricanesia.[3] Jääkiekon SM-liigassa Ruutu edusti Helsingin IFK:ta ja Jokereita ja voitti Suomen mestaruuden Jokereissa vuonna 2002. Maajoukkueessa Ruutu pelasi seitsemät arvokisat: yhden maailmancupin vuonna 2004, viidet maailmanmestaruuskilpailut vuosina 2006, 2007, 2008, 2011 ja 2015, sekä kahdet olympiakisat vuonna 2010 ja 2014. Alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuskilpailuissa Ruutu pelasi kolme kertaa, vuosina 2001, 2002 ja 2003. Alle 18-vuotiaiden maailmanmestaruuskilpailuissa Ruutu pelasi kerran vuonna 2000. Ruutu saavutti mitalin lähes jokaisesta pelaamastaan arvoturnauksesta.
Ruutu tunnetaan muun muassa taklauksistaan, ja hän onkin eniten NHL:ssa taklannut suomalainen 1 709 taklauksellaan. Tällä määrällä hän on koko liigan tilastossa 46. sijalla.[4]
Pelaajaura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nuoruus ja kaudet Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruutu aloitti jääkiekkoilun monen muun huippukiekkoilijan tapaan Etelä-Vantaan Urheilijoissa. Hän oli kuitenkin aikeissa jättää jääkiekkoilun pelatessaan jalkapalloa Vantaan Jalkapalloseurassa.lähde? Jääkiekkoilun ja jalkapallon lisäksi hän harrasti myös yleisurheilua, pääasiassa kestävyysjuoksua.[5] Nuorena Ruutu oli lahjakas myös musiikillisesti ja soitti pianoa ja saksofonia.[6]
Liigakaudella 1999–2000 Ruutu aloitti jääkiekon aikuisten tasolla HIFK:n riveissä, mutta pelasi runkosarjassa vain yhden ottelun, jossa hän ei merkkauttanut tehopisteitä. Kauden 2000–2001 Ruutu vietti Jokereissa pelaten runkosarjassa 47 ottelua tehoin 11+11=22.[3] Pudotuspeleissä Ruutu pelasi viisi ottelua, ja osallistui myös alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuskilpailuihin vuonna 2001. Kisoissa Suomen joukkue saavutti hopeaa. Chicago Blackhawks varasi Ruudun kesän 2001 varaustilaisuudessa. Ruutu oli Chicagon joukkueen ensimmäinen varaus, ja koko tilaisuuden 9. varattu pelaaja.[3]
Huolimatta NHL-varauksestaan Ruutu päätti viettää kauden 2001–2002 vielä Jokereissa. Päätös oli kannattava, sillä Jokerit voitti loppuottelusarjassa Tapparan, ja Ruutu pääsi juhlimaan joukkueensa kanssa SM-kultaa. Mestaruuden jälkeen Ruutu jätti Jokerit ja lähti takaisin vanhaan seuraansa, HIFK:hon kaudeksi 2002–2003. Ruutu ehti pelata runkosarjassa vain 30 ottelua tehoilla 12+15, ennen kuin Toni Sihvosen taklaus lopetti hänen kautensa. Syyksi ilmoitettiin polvivamma.
NHL-ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Chicago Blackhawks[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaudella 2003–2004 Ruutu suuntasi NHL:ään Chicago Blackhawksiin. Hän pelasi itsensä heti Blackhawks-fanien suosioon räväköillä taklauksillaan ja näyttävällä pelityylillään. Alkukausi sujui tehojen suhteen vaisusti, mutta jälkimmäisen puoliskon Ruutu pelasi piste per peli -tahdissa ja hänet valittiin maaliskuun tulokkaaksi.[3] Ruutu pelasi Blackhawksissa täydet 82 ottelua runkosarjassa tehoin 21+23=44.[3] Blackhawks oli nuori joukkue, ja sen kannattajat hehkuttivat Ruutua franchise -pelaajaksi.lähde? NHL:n työsulun aikana 2004–2005 Ruutu toipui olkapääleikkauksesta.
Kaudella 2005–2006 Ruutu pelasi vain 15 runkosarjaottelua pistein 2+3=5.[3] Alkukaudesta Ruutua vaivasi selkävamma, ja tammikuussa Ruudun kauden katkaisi nilkkavamma. Ruutu ei näin ollen päässyt edustamaan Suomea vuoden 2006 talviolympialaisissa. Ruutu osallistui kuitenkin puolikuntoisena Latviassa pelattuihin vuoden 2006 maailmanmestaruuskisoihin, joissa Suomi voitti pronssimitalin. Tuolloin 23-vuotias Ruutu harkitsi vakavasti uransa lopettamista vammakierteen vuoksi.lähde?
Kaudella 2006–2007 Ruutu pelasi 71 runkosarjaottelua tehoin 17+21=38.[3] Chicago kuitenkin sivuutti pudotuspelipaikkansa, ja Ruutu vapautui jälleen Suomen käyttöön vuoden 2007 maailmanmestaruuskisoihin, jossa Suomen joukkue saavutti hopeaa. Ruutu oli Suomen avainpelaajia ja hän pelasi yhdessä maajoukkuetutkapari Mikko Koivun kanssa.
Kauden 2007–2008 Ruutu pelasi pääasiassa Blackhawkseissa. 60 runkosarjaottelun jälkeen seura kauppasi Ruudun Carolina Hurricanesiin siirtoajan viimeisenä päivänä vaihdossa hyökkääjä Andrew Laddiin.
Carolina Hurricanes[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Carolinassa loppukauden viettänyt Ruutu pelasi 17 ottelua tehoin 4+7=11, ja oli jälleen mukana Suomen joukkueessa vuoden 2008 maailmanmestaruuskisoissa, joista Suomi voitti pronssia.
Kaudella 2008–2009 Ruutu pelasi siihenastisen uransa parasta NHL-kiekkoa: 79 runkosarjaottelussa Ruutu merkkautti tehot 26+28=54, ja oli Hurricanesin johtavia pelaajia. Hänestä kehkeytyi hyvä erikoistilannepelaaja. Ruutu teki 10 ylivoimamaalia ja pelasi usein alivoimaa. Hän pelasi usein ykkösketjussa yhdessä tähtisentteri Eric Staalin rinnalla. Hurricanes selvitti tiensä aina NHL:n konferenssifinaaliin asti, jossa Pittsburgh Penguins oli kuitenkin parempi ja eteni lopulta Stanley Cup -voittoon. Ruutu pelasi hyvän kauden ja seura palkitsi hänet kolmen vuoden jatkosopimuksella.
Kaudella 2009–2010 Ruutu kärsi loukkaantumisesta, joka oli seurausta tappelusta Darcy Tuckeria vastaan. Hän pelasi 54 ottelua tehopistein 14+21=35.[3] NHL:n pitäessä olympiataukoa Ruutu valittiin Suomen kisajoukkueeseen, joka saavutti turnauksessa pronssia. Edellisellä kaudella konferenssifinaalissa pelannut Carolina juuttui nyt liigan hännille.
Kausi 2010–2011 oli Ruudulle ensimmäinen täysin ehjä kausi hänen tulokaskautensa jälkeen. Täydet 82 runkosarjaottelua pelannut hyökkääjä paransi piste-ennätystään tehden runkosarjassa tehot 19+38=57, ollen joukkueensa kolmanneksi paras pistemies runkosarjassa. Ruutu pelasi välillä ykkösketjussä, mutta usein kakkosketjussa yhdessä Jussi Jokisen ja Jeff Skinnerin kanssa. Lisäksi Ruutu oli yli 300 taklauksellaan liigan toiseksi ahkerin taklaaja Cal Clutterbuckin jälkeen. Carolina jäi kuitenkin pudotuspelien ulkopuolelle.
Kausi 2011–2012 ei ollut yhtä menestyksekäs kuin edellinen: loukkaantumisista kärsinyt Ruutu teki 18 maalia ja antoi 16 syöttöä 72 ottelussa.[3] Kausi osoittautui pettymykseksi myös Hurricanesille, joka ei päässyt liigan pudotuspeleihin.
Ruudun ja Carolina Hurricanesin 23. heinäkuuta 2009 solmima, 11,4 miljoonan Yhdysvaltain dollarin arvoinen, kolmivuotinen sopimus päättyi kauden 2011–2012 jälkeen. 22. helmikuuta 2012 Ruutu solmi joukkueen kanssa neljän vuoden jatkosopimuksen, jonka keskipalkka on 4,75 miljoonaa dollaria.
Kautta 2012–2013 hidasti NHL:n työsulku, jonka aikana Ruutu ei pelannut minkään seuran riveissä. Tammikuussa ilmennyt lonkkavamma uhkasi lopettaa kauden jo tammikuussa mutta Ruutu kuntoutui jo maaliskuun alussa. Rikkonaisella kaudella Ruutu teki 17 pelaamassaan pelissä 9 pistettä.[3] Tuollakaan kaudella joukkue ei kuitenkaan selviytynyt pudotuspeleihin.
Kaudella 2013–2014 Ruutu pelasi Carolinan riveissä 600. NHL-pelinsä 7. helmikuuta Calgary Flamesia vastaan. Vuoden 2014 siirtorajan kynnyksellä Hurricanes kauppasi pisteitä heikosti tehneen Ruudun New Jersey Devilsiin 5. maaliskuuta 2014, saaden vaihdossa keskushyökkääjä Andrei Loktionovin.[7]
New Jersey Devils[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruutu pelasi ensimmäisen pelinsä Devilsin riveissä Detroit Red Wingsiä vastaan 7. maaliskuuta 2014. Peli päättyi Detroitin 7–4 -vierasvoittoon. Pisteiden makuun Ruutu pääsi heti toisessa pelissään uuden joukkueensa riveissä Carolina Hurricanesia vastaan: Devilsin kotipelissä Ruutu iski entistä joukkuettaan vastaan maalin ja syötti yhden.[8] Ensimmäisellä Devils -kaudellaan Ruutu teki 19 ottelussa tehot 3+5. Tammikuussa 2015 Ruutu asetettiin loukkaantuneiden pelaajien listalle.[9] Kaudella 2015–2016 hän pelasi 33 ottelua teholla 0+1 ja hänen sopimustaan ei uudistettu kaudelle 2016–2017.[10]
HC Davos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lokakuussa 2016 Ruutu allekirjoitti kauden 2016–2017 kattavan sopimuksen sveitsiläisen seuran HC Davosin kanssa.[11] Ensimmäinen kausi Sveitsissä toi 26 ottelussa tehot 5+7, mutta kausi HC Davosin riveissä päättyi kuitenkin loukkaantumiseen. Loukkaantunut olkapää operoitiin kesällä 2017, eikä Ruutu pelannut kaudella 2017–2018. [12][13]
Maajoukkueura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruutu osallistui alle 18-vuotiaiden maailmanmestaruuskisoihin vuonna 2000 voittaen kultaa. Vuosina 2001, 2002 ja 2003 Ruutu edusti Suomen alle 20-vuotiaiden jääkiekkomaajoukkuetta voittaen vuonna 2001 hopeamitalin ja vuosina 2002 ja 2003 pronssia.
Ruutu on ollut mukana A-maajoukkueessa vuoden 2004 maailmancupista lähtien. Aikuisten tasolla Ruutu pelasi ensimmäisen ottelunsa 23. elokuuta 2004 Prahassa Tšekkiä vastaan.[14] Hän teki ensimmäisen maajoukkuemaalinsa aikuisten tasolla 14. syyskuuta 2004 Torontossa maailmancupin finaalissa Kanadaa vastaan.[14] Maali tuli onnistuneen yksilösuorituksen päätteeksi Ruudun harhautettua kolme kanadalaispuolustajaa, muun muassa Scott Niedermayerin, ja laukoessa kiekon maaliin ohi Martin Brodeurin. Suomi kuitenkin hävisi loppuottelun luvuin 3–2.[14]
Torinon olympiakisat 2006 jäivät Ruudun osalta kokonaan väliin luistimen terän aiheuttaman nilkkavamman takia. Ruutu kuitenkin toipui saman vuoden Latvian maailmanmestaruuskisoihin, jossa ei tehnyt yhdeksässä pelissä pisteitä, keräten 49 rangaistusminuuttia. Samoissa kisoissa Ruutu teki myös suomalaista MM-kisahistoriaa veljensä Jarkon kanssa, pelaten samassa maajoukkueketjussa Mikko Koivun laitahyökkääjinä Suomi-Latvia -pelissä. Pisteellisesti heikon turnauksen ja useiden loukkaantumisten jälkeen Ruutu harkitsi myös uransa päättämistä.
Maailmanmestaruuskisoissa 2007 Ruutu voitti Venäjällä järjestetyssä turnauksessa Suomen joukkueessa hopeaa häviten loppuottelun Kanadalle 2–4. Ruutu viimeisteli turnauksensa tekemällä kahdeksassa pelissä kuusi maalia.
Kanadassa järjestetyissä maailmanmestaruuskisoissa vuonna 2008 Suomi voitti pronssia kukistaen pronssiottelussa Ruotsin luvuin 4–0. Ruutu teki 9 pelissä kuusi pistettä.
Vancouverin talviolympialaisissa Ruutu oli mukana voittamassa Suomen kolmannen pronssin olympiakisoista kun se kukisti pronssiottelussa Slovakian luvuin 5–3. Turnauksessa Ruutu teki kuudessa pelissä yhden maalin ollen joukkueen voimahyökkääjiä.
Ruutu edusti Suomea jälleen maailmanmestaruuskisoissa vuoden 2011 kisoissa Carolinan jäädessä ulos pudotuspelikamppailusta. Ruutu pelasi yhdeksän ottelua, joissa hän viimeisteli kuusi maalia. Finaalissa vastaan asettui Ruotsi, jonka Suomi voitti luvuin 1–6. Turnauksessa Ruutu toimi Suomen joukkueen varakapteenina.
Sotšin olympiakisoissa Ruutu pelasi kakkosketjussa Olli ja Jussi Jokisen kanssa. Ruutu teki kuudessa pelaamassaan ottelussa viisi pistettä.
Aikuisten maajoukkueessa Ruutu on pelannut usein samassa ketjussa Mikko Koivun kanssa. Ruutu on saavuttanut maailmanmestaruuskisoista kolme pronssimitalia, yhden hopeamitalin ja yhden kultamitalin. Vuosien 2010 ja 2014 olympiakisoista Ruutu on voittanut kaksi pronssimitalia.
Tuomo Ruutu on voittanut mitalin lähes jokaisissa aikuisten arvokisoissa, joissa hän on ollut mukana. Poikkeuksena vuoden 2015 maailmanmestaruuskisat, joissa Suomi jäi kuudenneksi.
Pelityyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pelipaikaltaan Ruutu on hyökkääjä, ja hän on pelannut sekä laita- että keskushyökkääjänä.[3] Ruutu on voimahyökkääjä, joka on tunnettu kovista taklauksistaan. Hänellä on myös erinomainen rannelaukaus.
Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- SM-kulta: 2001–2002
- MM-hopea: 2007
- MM-kulta: 2011
- MM-pronssi: 2006, 2008
- Olympiapronssi: 2010, 2014
- Alle 20-vuotiaiden MM-pronssi: 2002 ja 2003
- Alle 20-vuotiaiden MM-hopea: 2001
- Alle 18-vuotiaiden MM-kulta: 2000
- Liiga-historian nuorin hattutempun tehnyt pelaaja (17 v, 6 kk, 29 vrk): 14. syyskuuta 2000[15]
Tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Runkosarja | Pudotuspelit | Palkinnot | Arvokisat | |||||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Kausi | Joukkue | Liiga | O | M | S | Pist. | RM | O | M | S | Pist. | RM | Turnaus | O | M | S | Pist. | RM | ||||||||||
| 1999–2000 | HIFK | SM-liiga | 1 | 0 | 0 | 0 | 2 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
| 2000–2001 | Jokerit | SM-liiga | 47 | 11 | 11 | 22 | 94 | – | – | – | – | – | JMM | 7 | 1 | 3 | 4 | 4 | ||||||||||
| 2001–2002 | Jokerit | SM-liiga | 51 | 7 | 16 | 23 | 69 | 10 | 0 | 6 | 6 | 19 |  |
JMM | 7 | 4 | 1 | 5 | 10 | |||||||||
| 2002–2003 | HIFK | SM-liiga | 30 | 12 | 15 | 27 | 24 | – | – | – | – | – | JMM | 7 | 2 | 8 | 10 | 6 | ||||||||||
| 2003–2004 | Chicago Blackhawks | NHL | 82 | 23 | 21 | 44 | 58 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
| 2004–2005 | työsulku/ei pelannut | MC | 6 | 1 | 2 | 3 | 4 | |||||||||||||||||||||
| 2005–2006 | Chicago Blackhawks | NHL | 15 | 2 | 3 | 5 | 31 | – | – | – | – | – | MM | 9 | 0 | 0 | 0 | 49 | ||||||||||
| 2006–2007 | Chicago Blackhawks | NHL | 71 | 17 | 21 | 38 | 95 | – | – | – | – | – | MM | 8 | 3 | 3 | 6 | 20 | ||||||||||
| 2007–2008 | Chicago Blackhawks | NHL | 60 | 6 | 15 | 21 | 75 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
| Carolina Hurricanes | NHL | 17 | 4 | 7 | 11 | 16 | – | – | – | – | – | MM | 9 | 4 | 2 | 6 | 8 | |||||||||||
| 2008–2009 | Carolina Hurricanes | NHL | 79 | 26 | 28 | 54 | 79 | 16 | 1 | 3 | 4 | 8 | ||||||||||||||||
| 2009–2010 | Carolina Hurricanes | NHL | 54 | 14 | 21 | 35 | 50 | – | – | – | – | – | OK | 6 | 1 | 0 | 1 | 2 | ||||||||||
| 2010–2011 | Carolina Hurricanes | NHL | 82 | 19 | 38 | 57 | 54 | – | – | – | – | – | MM | 9 | 6 | 0 | 6 | 8 | ||||||||||
| 2011–2012 | Carolina Hurricanes | NHL | 72 | 18 | 16 | 34 | 50 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
| 2012–2013 | Carolina Hurricanes | NHL | 17 | 4 | 5 | 9 | 8 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
| 2013–2014 | Carolina Hurricanes | NHL | 57 | 5 | 11 | 16 | 34 | – | – | – | – | – | OK | 6 | 1 | 4 | 5 | 2 | ||||||||||
| New Jersey Devils | NHL | 19 | 3 | 5 | 8 | 10 | – | – | – | – | – | |||||||||||||||||
| 2014–2015 | New Jersey Devils | NHL | 77 | 7 | 6 | 13 | 28 | – | – | – | – | – | MM | 8 | 1 | 1 | 2 | 4 | ||||||||||
| 2015–2016 | New Jersey Devils | NHL | 33 | 0 | 1 | 1 | 8 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
| 2016–2017 | HC Davos | NLA | 26 | 5 | 7 | 12 | 22 | 6 | 0 | 1 | 1 | 2 | ||||||||||||||||
| 11 kautta | yhteensä | NHL | 735 | 146 | 200 | 346 | 596 | 16 | 1 | 3 | 4 | 8 | ||||||||||||||||
| 4 kautta | yhteensä | SM-liiga | 129 | 30 | 42 | 72 | 189 | 10 | 0 | 6 | 6 | 19 | ||||||||||||||||
Valmennusura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toukokuussa 2018 Tuomo Ruutu nimitettiin Suomen alle 20-vuotiaiden maajoukkueen apuvalmentajaksi kaudelle 2018–19.[16]
Kesällä 2019 Ruutu aloitti NHL-seura New York Rangersin uutena kehitysvalmentajana Euroopassa.[17]
Kesäkuussa 2021 Florida Panthers nimitti Ruudun apuvalmentajaksi Joel Quennevillen johtamaan valmennusryhmään.[18]
Perhe ja yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruudulla on kaksi isoveljeä: Jarkko Ruutu (s. 1975) ja Mikko Ruutu (s. 1978). Myös Jarkko on pelannut NHL:ssä, jonka jälkeen hän vielä edusti kolmen kauden verran Jokereita, kunnes päätti aktiiviuransa EHC Bielin riveissä kauden 2014–2015 päätteeksi. Mikko on uransa lopettanut jääkiekkoilija, joka pelasi Tuomon kanssa samaan aikaan Helsingin Jokereiden mestarijoukkueessa 2002. Nykyään Mikko toimii Ottawa Senatorsin kykyjenetsijänä. Veljesten pikkuserkku Hanno Möttölä on yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä suomalaisista koripalloilijoista, ja myös ensimmäinen NBA:ssa pelannut suomalainen. Veljesten serkku Raul Ruutu on suomalaisen poprock-yhtye Sunrise Avenuen bassokitaristi.
Jääkiekkoilun ohella Ruutu toimii nykyään myös yrittäjänä perustamassaan Tuomo Ruutu Promotions-yhtiössä.[19]
Heinäkuussa 2011 Ruutu avioitui Emilia Holmin kanssa Suomenlinnassa. Heillä on kaksi tytärtä.[20]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ [1] (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Tuomo Ruutu at eliteprospects.com www.eliteprospects.com. Viitattu 19.3.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l Tuomo Ruutu Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
- ↑ NHL Stats NHL.com. Viitattu 1.1.2023. (englanniksi)
- ↑ "Tuomo Ruutu & Mikko Koivu: Suomen seuraavat supertähdet". Jääkiekkolehti. 12/2001
- ↑ Yli-Ojanperä, Elina: Pelien paroni Tuomo Ruutu 10.2.2003. YLE Elävä Arkisto: YLE. Viitattu 4.5.2014.
- ↑ Devils obtain forward Tuomo Ruutu from Hurricanes NHL. Viitattu 21.03.2014.
- ↑ Tuomo Ruutu New Jersey Devils – 2013–2014 Game Log New Jersey Devils. Viitattu 21.03.2014.
- ↑ Tuomo Ruutu on sivussa kokoonpanosta seuraavat ottelut Jatkoaika.com. Viitattu 19.01.2015.
- ↑ Canucks sanoi ei Tuomo Ruudulle iltalehti.fi. Viitattu 12.10.2016.
- ↑ Tuomo Ruutu löysi itselleen uuden seuran iltalehti.fi. Viitattu 28.10.2016.
- ↑ Tuomo Ruutu at eliteprospects.com www.eliteprospects.com. Viitattu 24.5.2018. (englanniksi)
- ↑ Mihin katosi yli 700 NHL-ottelun Tuomo Ruutu? ”Sen kun tietäisi, missä pelaan” Ilta-Sanomat. 10.9.2017. Viitattu 10.11.2017.
- ↑ a b c Tuomo Ruudun pelaajaprofiili Ylen MM-kisasivulla YLE Urheilu. Arkistoitu 19.5.2011. Viitattu 9.6.2011.
- ↑ Laineelle hattutemppu historian toiseksi nuorimpana liiga.fi. 23.1.2016. Jääkiekon SM-liiga. Viitattu 13.2.2016.
- ↑ Toimitus: Leijonat.fi – Ahokas tiimeineen luotsaa Nuoret Leijonat 2019 MM-kisoihin leijonat.fi. Arkistoitu 25.5.2018. Viitattu 24.5.2018.
- ↑ Otto Leinonen-MTV URHEILU: Tuomo Ruutu vahvistaa uuden pestinsä New York Rangersissa – työt jo alkaneet, tällaisesta roolista on kyse mtvuutiset.fi. 4.7.2019. Viitattu 4.7.2019.
- ↑ Florida Panthers Name Tuomo Ruutu Assistant Coach NHL.com. Viitattu 29.6.2021. (englanniksi)
- ↑ Tuomo Ruutu Promotions Oy Kauppalehti. Viitattu 28.10.2013.
- ↑ Tuomo Ruutu sai toisen lapsen Me Naiset. Viitattu 21.03.2014.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tuomo Ruutu Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
- Tuomo Ruutu Eurohockey-sivustolla (englanniksi)
- Tuomo Ruutu The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)
- Tuomo Ruutu nhlfinns.com:ssa
- Ylen Elävä arkisto: Pelien paroni Tuomo Ruutu
3 Nummelin (A) | 5 Kukkonen | 6 Saravo | 7 Berg | 9 Luoma | 10 Bergenheim | 12 O. Jokinen | 15 T. Ruutu | 16 Peltonen (C) | 18 Mäntylä | 20 Miettinen | 21 Koivu | 22 Santala | 23 Hahl | 24 Viuhkola | 25 Hentunen | 28 Rita | 30 Norrena | 31 Niittymäki | 32 Bäckström | 33 Lehtonen | 36 J. Jokinen | 37 J. Ruutu (A) | 55 Pirnes | 71 Kallio | Valmentaja Erkka Westerlund
3 Nummelin (A) | 4 Koistinen | 5 Kukkonen | 7 Berg | 9 Koivu | 10 Bergenheim | 15 T. Ruutu | 16 Peltonen (C) | 18 Mäntylä | 20 Miettinen | 22 Pyörälä | 24 Viuhkola | 25 Hentunen | 26 Lehtinen | 27 Pärssinen | 30 Norrena | 32 Lehtonen | 33 Saravo | 34 Söderholm | 35 Wallinheimo | 37 J. Ruutu (A) | 39 Kapanen | 41 Kontiola | 44 Laamanen | 71 Kallio | Valmentaja Doug Shedden
4 Koistinen | 6 Väänänen | 7 Niemi | 8 Selänne | 9 M. Koivu (A) | 10 Pirnes | 11 S. Koivu | 12 O. Jokinen (A) | 15 Ruutu | 16 Peltonen (C) | 18 Hyvönen | 19 Luoma | 20 Bergenheim | 21 Niskala | 23 Hahl | 27 Jokela | 31 Rämö | 32 Bäckström | 33 Salmela | 35 Vehanen | 36 J. Jokinen | 37 Pyörälä | 38 Pihlström | 39 Kapanen | 40 Lepistö | Valmentaja Doug Shedden
4 Väänänen | 5 Kukkonen (A) | 6 Jaakola | 9 Koivu (C) | 15 Ruutu (A) | 18 Lepistö | 19 Välivaara | 20 Pesonen | 21 Niskala | 24 Lajunen | 26 Immonen | 28 Salmela | 29 Nokelainen | 30 Hovinen | 31 Vehanen | 35 Lassila | 37 Pyörälä | 39 Kapanen | 40 Pihlström | 41 Puistola | 47 Lahti | 50 Aaltonen | 58 Joensuu | 64 Granlund | 71 Komarov | Valmentaja Jukka Jalonen
2 Jokipakka | 6 Mäntylä | 7 Lindell | 15 Ruutu (A) | 16 Barkov | 18 Lepistö (A) | 20 Pesonen | 23 Louhivaara | 24 Kemppainen | 25 Hytönen | 26 Immonen | 27 Kontiola | 28 Salmela | 32 Saros | 33 Engren | 35 Rinne | 36 Jokinen (C) | 38 Hietanen | 41 Pihlström | 50 Aaltonen | 55 Ohtamaa | 63 Jaakola | 70 Hartikainen | 71 Komarov | 72 Donskoi | Valmentaja Kari Jalonen
2 Pitkänen | 4 Timonen (A) | 5 Väänänen | 6 Salo | 7 Berg | 8 Selänne | 9 Hagman | 10 Nieminen | 11 S. Koivu (C) | 12 Jokinen (A) | 15 T. Ruutu | 16 Peltonen | 21 M. Koivu | 22 Eloranta | 24 Laaksonen | 25 Hentunen | 26 Lehtinen | 27 Numminen (A) | 30 Lehtonen | 32 Lydman | 34 Kiprusoff | 35 Toskala | 36 Hahl | 37 J. Ruutu | 39 Kapanen | 44 Niinimaa | Valmentaja Raimo Summanen
5 Kukkonen | 6 Salo | 8 Selänne (A) | 9 M. Koivu | 10 Hagman | 11 S. Koivu (C) | 12 Jokinen | 15 T. Ruutu | 16 Peltonen | 18 Lepistö | 20 Miettinen | 21 Niskala | 25 Pitkänen | 26 Lehtinen | 30 Niittymäki | 32 Kiprusoff | 32 Lydman | 33 Bäckström | 37 J. Ruutu | 39 Kapanen | 44 Timonen (A) | 51 Filppula | 62 Immonen | Valmentaja Jukka Jalonen
3 Määttä | 4 Väänänen | 5 Kukkonen | 6 Salo | 8 Selänne (C) | 12 Jokinen | 15 Ruutu | 16 Barkov | 18 Lepistö | 21 Lehterä | 23 Salminen | 26 Immonen | 27 Kontiola | 28 Korpikoski | 31 Niemi | 32 Lehtonen | 36 Jokinen | 38 Hietanen | 40 Rask | 41 Pihlström | 44 Timonen (A) | 45 Vatanen | 50 Aaltonen | 64 Granlund | 71 Komarov (A) | Valmentaja Erkka Westerlund