Tunturilieko

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tunturilieko
Diphasiastrum alpinum.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Sanikkaiset Pteridophyta
Alakaari: Liekomaiset Lycopodiophytina
Luokka: Liekomaiset Lycopodiopsida
Lahko: Lycopodiales
Heimo: Liekokasvit Lycopodiaceae
Suku: Suomulieot Diphasiastrum
Laji: alpinum
Kaksiosainen nimi

Diphasiastrum alpinum
(L.) Holub

Synonyymit
  • Lycopodium alpinum L.
  • Diphasium alpinum (L.) Rothm.
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Tunturilieko Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Tunturilieko Commonsissa

Tunturilieko (Diphasiastrum alpinum, aikaisemmin Lycopodium alpinum, Diphasium alpinum) on pienikokoinen vuoristoissa ja tundralla kasvava sanikkainen.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varpumaisen tunturilieon suikerteleva varsi kasvaa 30–40 senttimetriä pitkäksi. Päävarresta tiheinä kimppuina nousevat sinivihreät pystyhaarat ovat 3–5 cm pitkiä ja kärkiosiltaan nelisärmäisiä. Lehdet ovat neljässä pitkittäisrivissä ja eri rivien lehdet ovat lähes samankokoisia. Kylkilehdet ovat kuitenkin hieman leveämpiä ja niiden reunat ovat taaksekiertyneitä. Itiötähkät ovat perättömiä ja ne ovat haarojen kärjissä yksittäin tai pareittain. Kooltaan itiötähkät ovat 1–1,5 cm pitkiä. Itiölehdet ovat kolmiomaisia, suippokärkisiä ja litteäruotisia. Suomessa tunturilieon itiöt kypsyvät kesä-syyskuussa. Lehtivihreätön alkeisvarsikko on yksikotinen, mukulamainen ja tavallisesti maansisäinen.[2][3]

Tunturilieko risteytyy toisinaan harjulieon eli harjukeltalieon (D. tristachyum) ja keltalieon (D. complanatum) kanssa.[4]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunturiliekoa tavataan pohjoisen pallonpuoliskon vuoristoissa ja tundralla. Euroopassa lajia kasvaa muun muassa Alpeilla, Karpaateilla, Britteinsaarilla, Fennoskandian vuoristo- ja tunturialueilla, Islannissa, Venäjän pohjoisosissa, Uralilla ja Kaukasuksella. Aasian puolella lajia tavataan paikoitellen Pohjois- ja Keski-Siperiassa Tyynelle valtamerelle saakka, ja edelleen Alaskassa, Kalliovuorilla, Itä-Kanadassa sekä Grönlannissa.[5] Suomessa tunturiliekoa on tavattu Kainuusta Itä-Lapin kautta Pohjois-Lappiin. Runsaimmin sitä kasvaa Käsivarren Lapissa. Laji lienee kuitenkin hävinnyt Kainuusta ja on harvinainen Itä-Lapissa.[6]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunturilieko kasvaa karuilla tunturikankailla ja lumimailla sekä tunturikoivikoissa. Joskus harvoin lajia tavataan myös kuivissa mäntymetsissä ja kuivilla niityillä.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Diphasiastrum alpinum IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 28.10.2019. (englanniksi)
  2. a b Retkeilykasvio 1998, s. 35, 38.
  3. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart: Suuri Pohjolan Kasvio, s. 36. Suomentanut Vuokko, Seppo & Väre, Henry. Helsinki: Tammi, 2005. 978-951-31-6779-0.
  4. Pinkka, lajintuntemuksen oppiympäristö: Tunturilieko Viitattu 30.8.2011.
  5. Den virtuella floran: Fjällummer (ruotsiksi) Viitattu 30.8.2011.
  6. Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Tunturilieon levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 30.8.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]