Tulivuorenpurkauksen vaikutukset ilmastoon
Tulivuorenpurkauksen vaikutukset ilmastoon ovat yleensä viilentäviä ja joskus globaaleja. Historiallisella ajalla tapahtuneita suuria purkauksia on voitu ajallisesti yhdistää poikkeuksellisiin sääilmiöihin, joilla on ollut suuria vaikutuksia ajankohdan yhteiskuntiin eri puolilla maapalloa.
Monien tutkijoiden mielestä voimakkaat tulivuorenpurkaukset alentavat tilapäisesti maapallon pintalämpötilaa hieman. Tulivuoren purkaustuotteet heijastavat ilmassa leijuessaan Auringon Maata lämmittävää säteilyä pois[1]. Auringon säteilyä heijastavat erityisen hyvin tulivuoren purkauskaasuista reagoimalla syntyneet rikkihappopisarat ja myös vulkaaninen tuhkapöly. Monesti purkauksen lämpötilaa alentava vaikutus kestää muutaman vuoden. Maapallon ilmavirtausten sisäiset mekanismit voimistavat tulivuorenpurkauksen aiheuttamaa lämpötilan alenemaa.[2][3]. Tulivuoren purkaustuotteiden Auringon säteilyä heikentävää vaikutusta kuvataan ilmakehän optisella paksuudella. Varsinkin korkealle ulottuneet hyvin suuret räjähdysmäiset tulivuorenpurkaukset ovat historiassa muuttaneet tavanomaisen satokauden kiertoa ja sadot ovat epäonnistuneet aiheuttaen nälänhätiä. Esimerkiksi Laki-tulivuori purkautui Islannissa 1783.[4] Vuonna 1815 tapahtunut Tamboran purkaus laski pohjoisen pallonpuoliskon keskilämpötilaa 1 °C. Vuoden 1816 kesäajankohtana Italiassa satoi lunta ja hallat tuhosivat satoja aiheuttaen laajaa nälänhätää. Vuonna 1991 tapahtunut Pinatubon purkaus alensi maapallon pintalämpötiloja muutaman vuoden.
Purkauskaasut ovat yleensä lämpötilaa alentavia, joissain tapauksissa lämmittäviä. Tulivuoresta purkautuu stratosfääriin rikkiyhdisteitä, joista syntyy auringon valoa heijastavia rikkihappopisaroita. Tyypillisen tulivuorenpurkauksen arvellaan vaikuttavan 4 vuotta maan ilmastoon, suurin vaikutus 6–12 vuoden sisään. Pölymäisen hyvin hienojakoisen tuhkan vaikutus ilmastoon on vähäisempi. Jotkut tulivuoresta purkautuvat fluoriyhdisteet toimivat ylemmän ilmakehän cirrusmaisten auringon valoa heijastavien helmiäispilvien tiivistymisytiminä. Arvellaan esim. Pinatubon[5], El Chichónin ja Tamboran sekä Islannin Lakin purkausten vaikuttaneen maapallon ilmastoon. Toisaalta tulivuoret vapauttavat heijastavien pisaroitten ja pölyhiukkasten lisäksi ilmakehään hiilidioksidia, joka lämmittää Maata kasvihuoneilmiön avulla. Suurten laakiobasalttipurkausten on ajateltu tappaneen suuria määriä maapallon eliöitä sukupuuttoon, mutta tätä ei ole kyetty varmistamaan. Laakiobasalttipurkausten basalttilaava sisältää enemmän rikkipitoista ainesta kuin tavallinen silikaattilaava.
Merkittäviä ilmastoon vaikuttaneita tulivuorenpurkauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
17 suurta purkausta näkyy puiden vuosirenkaissa viilenemisenä 2035 eaa. – 1884. Muita suuria vulkaanisia tapahtumia on sattunut 934 ja 1258. Myös Etnan räjähdyspurkauksilla noin 44–42 eaa. on ollut luultavasti vaikutusta maapallon ilmastoon. Grönlannin jäässä näkyy noin 50 eaa. 3 vuoden ajalla rikkihappopiikki. Saint Helens purkautui noin 1500 ja 2035 eaa. Thera purkautui radiohiiliajoituksen mukaan joskus 1688 eaa.+-50 v tai vuosirenkaiden mukaan 1626 eaa.
- Tonkoko 1680
- Serua ja Hekla 1693
- Fuji Japanissa 1707
- Hekla Islannissa 1766
- Lakagigar Islannissa 1783
- Tambora Sumbawalla 1815
- Cosima Nicaraguassa 1835
- Krakatau Sundasalmessa 1883
- Santa Maria Guatemalassa 1902
- Agung Balilla 1965
- El Chichon 1982
- Pinatubo 1991
1900-luvun alkupuoliskolla on pitkä tauko suurissa tulivuorenpurkauksissa.
Tulivuorenpurkausten aiheuttamia silminnähtäviä ilmiöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Aurinko himmenee (paistaa kuin ruskean lasin läpi)
- Taivaan tähtitieteelliset kohteet himmenevät ja hämärtyvät huomattavasti
- Sininen tai vihreä väri auringon ja kuun ympärillä
- Suuremmat kirkkaat Auringon nousut ja laskut
- Piispan kehä (engl. Bishop's Ring, halo auringon ympärillä, joka on monimutkaisempi kuin tavalliset ja jossa värit väärin päin)
- Epätavallisen pimeät Kuun pimennykset
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Juhani Kakkuri: Tulivuoret - matkoja vulkaanien maailmaan. WSOY 2005, s. 42-
- ↑ Volcanoes and Global Climate Change NASA. Arkistoitu 20.9.2008. (englanniksi)
- ↑ Kenneth A. McGee, Michael P. Doukas, Richard Kessler, and Terrence M. Gerlach: Impacts of Volcanic Gases on Climate, the Environment, and People May 1997. U.S. Geological Survey. (englanniksi)
- ↑ Matti Rämö - Polkupyörällä Islannissa Minerva kustannus Oy 2013 ISBN 978-952-492-733-8 s.90
- ↑ Ellen Thomas: Volcanoes and Climate, part 1 ethomas.web.wesleyan.edu. (englanniksi)