Trundholmin aurinkovaunut

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Trundholmin aurinkovaunut
SolvognenView and modify data on Wikidata
Aurinkovaunut GIF-animaationa nähtynä eri puolilta
Aurinkovaunut GIF-animaationa nähtynä eri puolilta
Löytyminen
Valtio TanskaView and modify data on Wikidata
Löytöpaikka Trundholmin kunta (en)View and modify data on Wikidata
Löytäjä Frederik Willumsen
Löytöpäivä View and modify data on Wikidata
Säilytys
Paikkakunta Kööpenhaminan kuntaView and modify data on Wikidata
Kokoelma Tanskan kansallismuseoView and modify data on Wikidata
Kotisivut Nationalmuseet
Kuvaus
Esinetyyppi kulttiesine
Materiaali pronssi ja kultaView and modify data on Wikidata
Esittää sun chariot (d) ja HevosajoneuvoView and modify data on Wikidata
Valmistettu
Kulttuuri Skandinavian pronssikausi
Ajanjakso pronssikausi, periodi II
Valmistettu View and modify data on Wikidata
Alue Sjælland
Trundholmin aurinkovaunut
Commons galleria luokka
Vaunun oikea puoli vuonna 2004, sen jälkeen kun lisää löydettyjä osia on lisätty vaunuun.
Kulta- ja pronssipuolen koristeluita

Trundholmin aurinkovaunut (tansk. Solvongnen[1]) on muinainen Skandinavian pronssikauteen ajoittuva kulttiesine, joka löytyi Trundholmin kuivatetulta suolta Tanskan Pohjois-Sjællannista vuonna 1902. Se on näytteillä Tanskan kansallismuseossa ja sisältyy Tanskan kulttuurikaanoniin. Kansallismuseo ajoittaa vaunut Monteliuksen periodille II eli noin 1350 eaa.[2][1]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1902 valtion asettama tarkastaja oli kyntämässä ensimmäistä kertaa Trundholmin kuivatettua suota Odsherredin niemimaalla Højbyn kylässä, kun aurinkovaunujen kappaleita tuli pintaan kynnösmaasta. Hän kokosi löytämänsä kappaleet ja toimitti ne museoon tarkastettavaksi.[3][1]

Vuonna 1998 aurinkovaunujen löytöpaikkaa tutkittiin metallinpaljastimella, jonka avulla maasta löytyi vielä 21 aurinkovaunujen osaa lisää. Osat olivat pyörien akseleita, pyöränpinnoja ja pyörän renkaan kappaleita. Osat konservoitiin ja niillä täydennettiin alkuperäisiä aurinkovaunuja.[4][1]

Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esine[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kyseessä on pronssista ja kullasta valmistettu 54 senttimetriä pitkä, 29 senttimetriä leveä ja 35 senttimetriä korkea pienoismallimainen esine. Se on valmistettu monesta osasta vahavaluna. Tutkijat otaksuvat, että esine rikottiin ennen suohon upottamista uhrilahjana.[5][3]

Vaunujen takaosan pyöreä levy on halkaisijaltaan 25 senttimetriä ja se on kullattu vain sen oikealta sivultansa. Levy on valmistettu kahdesta kuperasta levynpuoliskosta yhdistämällä ne toisiinsa sauman päällä kiertävällä ulkoisella renkaalla. Kultaus on kiinnitetty pronssilevyn pintaan ja sitten se on koristeltu pakottamalla ja kaivertamalla siinä näkyvät kuviot. Kuviot ovat keskeisiä koristerenkaita, joiden välissä on spiraali- ja ympyräkuvioita. Myös hevosenpää on koristeltu pakottamalla siihen silmäkuviot, harjakset ja muita kuvioita. Hevosen häntä on suppilomainen tynkä, joka laajenee ulospäin. Siihen on voitu työntää hevosenjouhia koristeeksi. Sen kuusi pyörää ovat pyörineet akselien ympäri niin, että pyörät ovat pyörineet kun pienoismallia on liikutettu eteenpäin. Pyörissä on ollut kussakin neljä pinnaa.[2][3]

Tulkinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esine esittää tutkijoiden mielestä aurinkovaunuja, jonka idea on peräisin uskomuksesta, missä myyttinen hevonen vetää aurinkoa taivaalla ikuisella matkalla. Päivällä se vetää aurinkoa taivaalla ja yöllä se vetää sitä maan alla, jolloin se matkaa lännestä takaisin itään. Esineessä hevonen ja aurinko on asetettu kuuden pyörän varaan, jotta aurinkovaunuja voisi oikeasti vetää perässään narusta.[2][3]

Valmistuspaikka ja ajoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aurinkovaunujen kultauksessa on käytetty koristeena spiraalielementtejä, jotka ovat Skandinavian pronssikauden omaleimainen piirre. Tämän vuoksi arvellaan, että esine olisi myös valmistettu Skandinaviassa. Tanskassa on tehty toinenkin löytö Jægersborg Hegnista, joka sijaitsee myös Pohjois-Sjællannissa. Löytö on aurinkovaunujen aurinkolevyn kappaletta muistuttava osa. Jos vaunuja tehtiin useita kappaleita, saattaa niiden valmistuspaikkakin sijaita näiden löytöpaikkojen ympäristössä eli Sjællannissa.[2][3]

Aurinkovaunut on valmistettu valamalla. Ensin valmistettiin esine vahasta, jonka ympärille muovailtiin savesta valurunko. Samalla jätettiin savirunkoon ilma-aukot ja valukanavat. Savi annettiin kuivua ja sitten se poltettiin keramiikaksi. Polton aikana vaha suli nesteeksi ja valui kanavien kautta pois, kun savirungosta kovettui ontto valumuotti. Muottiin kaadettiin sulaa pronssia, joka kovettuessaan jäi muotin muotoon. Esine saatiin esille hajottamalla savinen muotti.[6]

Vaunun ajoituksesta ollaan montaa eri mieltä. Tanskan kansallismuseo ilmoittaa sen ajoitukseksi noin 1350 eaa. eli se kuuluisi varhaiseen pronssikauteen periodille II. Tähän tulokseen ollaan tultu vertaamalla muita pronssista valmistettujen esineiden koristelun tyyliä. Spiraali- ja ympyräkuvioita käytettiin runsaasti juuri tuolla ajalla. Toistaiseksi ei olla löydetty Euroopasta kovinkaan vanhoja vaunuja, joilla olisi pinnatut pyörät. Sellaisia käytettiin kuitenkin Mesopotamiassa ja Egyptissä noin 1500 eaa. Euroopassa niitä arvellaan käyttäneen keltit ainakin noin 500 eaa. alkaen, mikä vastaisi myöhäistä pronssikautta periodilla VI tai esiroomalaista rautakautta. Toisaalta Bohuslänin myöhäisen pronssikauden kalliopiirrokset sisältävät piirroksia samasta aiheesta. Ne on ilmeisesti tehty periodien IV, V tai VI aikana.[2][7][3][1]

Galleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Skandinaviselta pronssikaudelta on löydetty muitakin kulttiesineitä:

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Kaul, Flemming & Harding, Merete: Solvognen Den Store Danske. Gyldendal. Viitattu 22.4.2018. (tanskaksi)
  2. a b c d e Solvognen en.natmus.dk. Tanskan kansallismuseo. Viitattu 21.4.2018. (englanniksi)
  3. a b c d e f Solvognen fra Trundholm Mose Museon verkkosivut. Odsherreds Museum. Viitattu 22.4.2018. (tanskaksi)
  4. ‘New’ parts for the Sun Chariot en.natmus.dk. Tanskan kansallismuseo. Viitattu 21.4.2018. (englanniksi)
  5. Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: Antiikin käsikirja, Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4. s.612
  6. ‘How was The Sun Chariot cast? en.natmus.dk. Tanskan kansallismuseo. Viitattu 21.4.2018. (englanniksi)
  7. Überlegungen zum Verkehr in der eisenzeitlichen Keltiké (PDF) (Deliberations on Traffic in the Ironage Celtic Culture) 2003. Wien, Itävälta: Universität Wien. Viitattu 22.4.2018. (saksaksi)
  8. WikiSource: Reclus - L'Homme et la Terre, tome III, Librairie universelle, 1905.djvu/513

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]