Metsästysmuisto

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Trofee)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Trofeita seinällä.

Metsästysmuisto eli trofee on metsästäjän muistokseen ottama saaliseläimen osa, tavallisesti sarvet, nahka (talja), pää, kallo tai hampaat. Alkuaan trofee (kreikan sanasta tropaion) tarkoitti voitonmerkkiä, viholliselta sotasaaliiksi saatuja lippuja, aseita ynnä muita esineitä, joita sijoitettiin temppeleihin tai muistomerkkeihin.[1] Nykyään trofee-sanaa käytetään lähinnä metsästysharrastukseen liittyvänä ilmaisuna.

Metsästysjärjestöt antavat trofeille niiden kokoon ja laatuun perustuvia pisteitä ja pitävät annetuista pisteistä tilastoja. Niitä arvostellaan virallisissa trofeenäyttelyissä. Suomessa pelkän trofeen takia metsästystä ei pidetä arvossa.lähde?

Tieteellisten tutkimusten mukaan trofeemetsästys on tärkeää suurten lihansyöjien suojelemiselle. Se tuottaa maanomistajille kannustimet suojella eläinkantoja ja elinympäristöjä ja estää salametsästystä. Suojelubiologin mukaan ilman trofeemetsästystä Afrikassa ei enää olisi leijonia.lähde?

Kansainväliset järjestöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainvälisen riistaneuvoston CIC:n (Conseil International de la Chasse et de la Conservation du Gibier) rekisteriin pääsevät trofeet, jotka on pisteytetty järjestön hyväksymässä kansainvälisessä trofeenäyttelyssä. Muita kansainvälisiä järjestöjä ovat Safari Club International, Rowland Ward Records of Big Game ja Boone & Crocket Club.

Suomen näyttely- ja trofeekomissio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen näyttely- ja trofeekomission rekisteriin pääsevät kansainvälisesti hyväksyttyjen lisäksi CIC:n hyväksymissä kansallisissa näyttelyissä pisteytetyt trofeet. Metsästysseurat järjestävät myös epävirallisia trofeenäyttelyitä jäseniensä metsästysmuistoista. Suomen ensimmäinen trofeenäyttely järjestettiin Oulussa 1976.

Pisteytys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

CIC on määritellyt 328 eri trofeelajia ja niille pistearvot, jotka oikeuttavat johonkin mitaliluokkaan. Mitaliluokkia on kolme: kulta, hopea ja pronssi. Esimerkiksi kallo saa pisteitä siten, että sen pituus ja leveys mitataan millimetrin tarkkuudella ja mitat lasketaan yhteen. Yksi senttimetri vastaa yhtä pistettä. Jos vaikkapa suden kallon kokonaispistemäärä on vähintään 41,0, se pääsee kultaluokkaan.

Monissa trofeelajeissa annetään myös muotopisteitä esimerkiksi karvan pituuden tai kiillon perusteella tai virhepisteitä epäsymmetrisestä muodosta. Nämä pisteet ovat tuomarin näkemyksiä trofeista eivätkä yksiselitteisiä mitattuja tuloksia.

Huijausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Trofeiden pisteyttämisiin liittyy myös huijauksia. Tunnetuin tällainen metsästäjä oli Romanian edesmennyt presidentti Nicolae Ceaușescu. Häntä varten kasvatettiin tarhassa hormonien avulla todella suuria riistaeläimiä. Toinen huijaustapa on venyttää kuivumassa olevia eläinten nahkoja suuremmiksi.

Uhanalaiset eläimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin yliopiston suojelubiologi Enrico Di Minin kertoo, että ilman trofeemetsästystä Afrikassa ei enää olisi leijonia. Uhanalaisten eläinten elinalueet käytettäisiin sokerin ja eukalyptuksen viljelyyn tai karjankasvatukseen, jopa hiilikaivoksiin, elleivät turistit maksaisi trofeemetsästyksestä. Nämä tulot saavat maanomistajat myös suojelemaan eläimiään salametsästäjiltä. Näin kontrolloitu laillinen metsästys voi vähentää elinympäristöjen tuhoutumista ja salametsästystä, jotka ovat pahempia uhkia.[2]

Sen jälkeen kun Kenia kielsi trofeemetsästyksen, sen norsujen määrä on pudonnut alle puoleen, koska maanomistajilla ei enää ole kannustinta suojella norsuja.[2]

Säännelty trofeemetsästys puolestaan on pelastanut katoavia lajeja. Namibiassa pensassarvikuonojen määrä on noussut 1990-luvun alle sadasta 2 000 yksilöön, mikä on vajaa puolet koko Afrikan kannasta.[2]

Metsästys on tuottoisinta turismia. Timbavatin kansallispuiston laskelman mukaan 46 metsästäjää tuotti yli kolme kertaa enemmän rahaa kuin kaikki 24 000 valokuvausturistia yhteensä. Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja Heli Siitarin mukaan tämä tuottaa yhteisölle työpaikkoja, koulutusta ja talouselämän vilkastumista, mutta tutkija Di Minin ei ole tästä varma vaan vaatii avoimempia tietoja siitä, miten tulot jakautuvat eri tahojen kesken. Esimerkiksi Etelä-Afrikassa suurin osa niistä päätyy maanomistajille.[2]

Yhdysvaltojen kala- ja villieläinviraston mukaan metsästys tuottaa taloudelliset kannustimet ylläpitää eläinkantaa ja vähentää sukupuuton riskiä.[3][4]

Biological Conservation -lehdessä julkaistun tieteellisen tutkimuksen mukaan trofeemetsästys on hyvin tärkeä lajien säilyttämiselle Afrikassa, koska se luo valtaville alueille kannustimet säilyttää lajeja, myös alueille, jotka eivät sovi muihin villieläintoimintoihin, kuten valokuvausturismiin.[5]

Trofeemetsästyksen tuottamat kannustimet yli kaksinkertaistavat villieläinten suojeluun käytetyt alueet verrattuna kansallispuistoihin.[5]

Trofeemetsästys on tärkeää suurten lihansyöjien suojelemiselle. Tähän ovat päätyneet tieteelliset tutkimukset, jotka on julkaistu muun muassa lehdissä Conservation Biology[6] Journal of Sustainable Tourism,[7] Wildlife Conservation by Sustainable Use,[8] ja Animal Conservation.[6][9]

Mitaliluokkia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa käytettäviä mitaliluokkia ovat:

  • Hirven hankosarvet
  • Hirven lapiosarvet
  • Ilveksen nahka
  • Karhun kallo
  • Karhun nahka
  • Ketun kallo
  • Kuusipeuran sarvet
  • Majavan kallo
  • Metsäkauriin sarvet
  • Metsäpeuran sarvet
  • Muflonin sarvet
  • Mäyrän kallo
  • Saksanhirven sarvet
  • Suden nahka
  • Supikoiran kallo
  • Valkohäntäpeuran sarvet
  • Valkohäntäpeuran epätyypilliset sarvet
  • Villisian hampaat

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Riista.fi: Trofee
  • Kairikko, Juha K.: Trofeetilastojen kärjessä ahdasta. Jahti 2006:3 s. 43–49

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kansainvälinen C.I.C.-trofeenäyttely Riihimäellä Metsästäjä 02/2008.
  2. a b c d Itse tapettu: Uhanalaisten eläinten ampuminen Afrikassa on kyseenalainen harrastus. Se on kuitenkin auttanut jopa elvyttämään katoavia lajeja Suomen Kuvalehti. 9.12.2018.
  3. http://www.fws.gov/policy/library/2005/05-17432.pdf
  4. Can hunting endangered animals save the species? cbsnews.com.
  5. a b Archived copy africanwildlifeconservationfund.org.
  6. a b Archived copy cbs.umn.edu. Arkistoitu 14 July 2014. Viitattu 12.7.2014.
  7. "Trophy Hunting as a Sustainable Use of Wildlife Resources in Southern and Eastern Africa" (1997). Journal of Sustainable Tourism 5 (4): 306–321. doi:10.1080/09669589708667294. 
  8. (2000) Hunting and Its Benefits: an Overview of Hunting in Africa with Special Reference to Tanzania, 295–313. DOI:10.1007/978-94-011-4012-6_15. ISBN 978-94-010-5773-8. 
  9. Archived copy ewca.gov.et. Arkistoitu 14 July 2014. Viitattu 12.7.2014.