Trijodidi
Trijodidi (I3−) on yksinkertaisin ja stabiilein jodin polyanioneista. Anioni koostuu kolmesta toisiinsa sitoutuneesta jodiatomista ja tällä kompleksilla on yhden alkeisvarauksen suuruinen negatiivinen sähkövaraus.[1][2]
Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Trijodidi-ioni muodostaa stabiileja suoloja lähinnä suurikokoisten kationien kanssa esimerkiksi rubidiumin, cesiumin, ammoniumionin ja tetraetyyliammoniumionin kanssa. Trijodidianionissa jodiatomien väliset sidospituudet ovat 293 pm, mikä on hieman pidempi kuin sidospituus jodimolekyylissä. Muodoltaan ioni on vastakationista riippuen joko lineaarinen tai lähes lineaarinen ja sidoskulmat ovat 177–180 °.[1][2] Pienempien kationien kanssa trijodidi-ioni muistuttaa jodidi-ionin ja jodimolekyylin löyhää kompleksia[3].
Trijodidi-ioni muodostuu, kun jodia liuotetaan jodideja sisältäviin vesiliuoksiin ja antaa liuokselle ruskean värin. Ioni on läsnä myös sulassa jodissa.[2][4]
- I2 + I- ⇌ I3-
- 3 I2 → I3+ + I3-
Trijodidi-ioni muodostaa tärkkelyksen kanssa sinisen yhdisteen ja tätä käytetään hyväksi niin kutsuttuissa jodometrisissä titrauksissa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b N.N. Greenwood & A. Earnshaw: Chemistry of the Elements, s. 835-836. 2nd Edition. Butterworth Heinemann, 1997. ISBN 0-7506-3365-4. (englanniksi)
- ↑ a b c Geoff Rayner-Canham & Tina Overton: Descriptive Inorganic Chemistry, s. 467, 477. 5th Edition. W. H. Freeman and Company, 2006. ISBN 978-1-4292-2434-5. (englanniksi)
- ↑ Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 866. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 22.7.2014). (englanniksi)
- ↑ Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 422. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 22.7.2014). (englanniksi)