Treynorin luku

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Treynorin luku tai Treynorin mittari on rahoituksessa käytettävä riskin suhdeluku, jolla mitataan portfolion eli sijoitussalkun suorituskykyä. Sharpen luvun tavoin Treynorin mittari ottaa huomioon sijoituksen tuoton suhteessa sen sisältämään riskitasoon, mutta Sharpen luvusta poiketen tuotto suhteutetaan portfolion beta-kertoimella mitattavaan riskiin. Treynorin mittari soveltuu erityisen hyvin yksittäisten sijoitussalkkujen tuottojen mittaamiseen, kun sitä tarkastellaan hyvin hajautetun sijoitusportfolion osana.[1] Käytännössä Treynorin luku mittaa siis sen ylituoton määrää, mikä voidaan saavuttaa sijoitukselle, johon ei sisälly hajautettavaa riskiä (esimerkiksi valtion takaama obligaatio tai täysin hajautettu portfolio) jokaista markkinariskin lisäyksikköä kohden.

Tutkija Jack L. Treynor (1965) määrittelee mittarinsa matemaattisen kaavan seuraavasti:[2]

missä kuvaa portfolion keskimääräistä tuottoa, on riskitön korkokanta ja on portfolion beta-kerroin. Treynorin mittarin riskimuuttujana käytetään salkun systemaattista riskiä kuvaava beta-kerrointa.[3]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jussi Nikkinen, Timo Rothovius & Petri Sahlström: Arvopaperisijoittaminen, s. 220. WSOY, 2008. ISBN 951-0-26627-2.
  2. Jack L. Treynor: How to Rate Management of Investment Funds. Harvard Business Review, 1965, nro 43, s. 63–75.
  3. Juha-Pekka Kallunki, Minna Martikainen & Jaakko Niemelä: Ammattimainen sijoittaminen, s. 280. Economica-sarja, 5. uudistettu painos. Talentum Media Oy, 2007. ISBN 978-952-14-1090-1.
Tämä talouteen, kaupankäyntiin tai taloustieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.