Transmedia
Transmedia tai transmediallinen tarinankerronta viittaa mediasisällön jakeluun useiden alustojen kautta.[1] Termi on lähtöisin havainnosta, jonka mukaan sisältö ei ole rajattu yhteen media-alueeseen vaan ylittää rajat.[1] Transmedia tarinankerronta keskittyy "tiukasti toisiinsa liitettyihin järjestelmiin tarinoita ja fiktiivisiä tapahtumia".[1] Järjestelmät voivat sisältää romaaneja, sarjakuvia, televisio-ohjelmia, videopelejä ja tapahtumia tai huvipuistoja.[1] Konsepti liitetään Henry Jenkinsiin (2006).[1]
Marsha Kinder (1991) oli yksi ensimmäisistä tutkijoista, joka käytti termiä transmedia tuotesarjojen kaupallisista strategioista.[1] Digitalisaatio 21. vuosisadalla mahdollisti uudet konseptit ja erilaisen perspektiivin: internet mahdollisti jatkuvan vuorovaikutuksen fanien ja fiktion tekijöiden välillä.[1] Digitalisaation myötä sisältö ei sidottu alustaan vaan sisältö on saatavilla digitaalisessa muodossa useilla tavoilla.[2] Myös sisällön jakeleminen on muuttunut ja tietotekniikkayhtiöt jakelevat musiikkia ja televisiosarjoja.[2]
Vaikka brändit ja tuotesarjat levitetään eri medioihin se ei ole vain sisällön sovitus alustalta toiselle.[2] Carlos Scolarin mukaan transmediallinen tarinankerronta "on tietty kerronnallinen rakenne joka laajentaa sekä eri kieliä (verbaali, ikoninen jne.) että eri medioita (elokuvat, sarjakuvat, televisio, videopelit jne.)".[2] The Walking Dead on mainittu menestyneenä transmediakonseptina.[3][4]
Konseptit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Transmediallinen tarinankerronta on prosessi, jossa keskeiset osat fiktiota jaetaan järjestelmällisesti useiden toimituskanavien välillä tarkoituksena luoda yhtenäinen ja koordinoitu viihdekokemus.[5] Esimerkkinä Matrix-tuotesarja sisältää keskeisiä osia tietoa, jotka levitetään useaa kautta: kolmen elokuvan, animoitujen lyhytelokuvien, kahden sarjakuvasarjan ja useiden videopelien kautta.[5]
Transmediallinen tarinankerronta heijastaa medioiden yhdistämistä: nykyisillä mediataloilla on intressejä alueilla, jotka aiemmin olivat erillisiä mediateollisuuksia.[5] Esimerkiksi sarjakuvat ja elokuvat Batman-hahmoon liittyen.[5]
Usein transmedialliset tarinat eivät perustu yksittäisiin hahmoihin tai tiettyihin juoniin vaan monitahoisiin fiktiivisiin maailmoihin, jotka kannattavat useita toisiinsa liittyviä hahmoja ja näiden tarinoita.[5] Maailman rakentaminen kannustaa ensyklopediseen tapaan lukijoille ja kirjoittajille.[5]
Laajentaminen toimii useilla tavoilla kuten kiinnostuksen ylläpitäminen: esimerkiksi BBC tuotti Doctor Who radiokuunnelmia sillä välin kun uusia televisiojaksoja ei tuotettu.[5]
Transmediallinen tarinankerronta voi tarjota useita tapoja lähestyä eri markkinoita.[5] Esimerkiksi Hämähäkkimiehen tarinaa voi lähestyä värityskirjoilla nuorille lukijoille.[5]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g Transmedia Storytelling diggitmagazine.com. Viitattu 21.5.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c d Transmedia storytelling britannica.com. Viitattu 21.5.2022. (englanniksi)
- ↑ The Walking Dead as a Transmedia Example and why it Became So Successful as a Transmedia Franchise prezi.com. Viitattu 21.5.2022. (englanniksi)
- ↑ Iain Donald, Hailey J. Austin: Playing With the Dead: Transmedia Narratives and the Walking Dead Games discovery.dundee.ac.uk. doi:10.4018/978-1-5225-5357-1.ch004. Viitattu 21.5.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i Henry Jenkins: Transmedia Storytelling 101 henryjenkins.org. 21.3.2007. Viitattu 21.5.2022. (englanniksi)