Transatlanttiset lennätinkaapelit

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
HMS Agamemnon laskemassa ensimmäistä transatlanttista lennätinkaapelia (piirros).

Transatlanttiset lennätinkaapelit olivat Atlantin pohjaan vedettyjä merikaapeleita, joilla saatiin lennätinyhteys Euroopasta Amerikkaan.[1] Ensimmäinen transatlanttinen lennätinkaapeli laskettiin vuonna 1858. Lennätin nopeutti mannertenvälistä viestiliikennettä valtavasti, sillä aiemmin viestin kuljetus laivalla saattoi kestää viikkoja.

Ensimmäinen kaapeli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen transatlanttinen kaapeli kulki Newfoundlandin Trinity Bayn ja Irlannin länsirannikon välillä. Kaapelihankkeen pani alulle amerikkalainen liikemies Cyrus West Field. Kaapelia yritettiin laskea jo vuonna 1857, mutta yritys epäonnistui mm. myrskyn ja kaapelin katkeilun vuoksi. Kaapelinlasku onnistui vasta vuonna 1858. Kaapelia laskivat vastakkaisiin suuntiin yhdysvaltalainen alus USS Niagara ja brittiläinen HMS Agamemnon.[2]

Ensimmäinen transantlanttinen sähke lähetettiin 16. elokuuta 1858. Se oli 99 sanaa pitkä, ja sen lähetti kuningatar Viktoria Yhdysvaltain presidentti James Buchananille. Sähkeen välittäminen kesti kuusitoista ja puoli tuntia.[2]

Kaapeli oli heikkolaatuinen, ohut ja huonosti eristetty. Viestit saatiin läpi vain ajoittain, signaali heikkeni jatkuvasti, ja lokakuussa 1858 kaapeli mykistyi täysin. Lyhytikäisyydestään huolimatta kaapeli ehti osoittaa käyttökelpoisuutensa, sillä sen avulla Britannian hallitus oli saanut kanadalaisille joukoilleen nopeasti tiedon Intian kapinan talttumisesta.[2]

Seuraavat kaapelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1866 kaapelireitti.

Vuosina 1865–1866 laskettiin kaksi uutta kaapelia, jotka olivat fyysikko William Thomsonin (myöhemmin lordi Kelvin) neuvojen mukaisesti aiempaa huomattavasti paksummat. Kaapelit olivat niin painavat, että niiden laskemiseen tarvittiin maailman suurin laiva S/S Great Eastern. Tällä kertaa yhteys muodostui pysyväksi.[2]

Sanomia Turusta kirjoitti syyskuussa 1866:[2]

»Välimatka, johon ennen kului 12 eli 14 päivää on nyt lyhennetty muutamaksi sekunniksi; pikaisemmin kuin valo lentävät nyt sanat edestakaisin Atlantin äärettömän syvän meren pohjaa pitkin ja tuokiossa kulkevat kysymykset ja vastaukset vanhasta maanosasta uuteen.»

Vuoteen 1900 mennessä Atlantin alla kulki jo 15 kaapelia.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lindell, Ismo: Sähkön pitkä historia, s. 270–274. 3. painos. Otatieto, 2009. ISBN 978-951-672-358-0.
  2. a b c d e f Eeva Mäkelä: 150 vuotta sitten bisnesnenä mullisti telealan Tiede-lehden verkkosivut. 19.6.2008. Viitattu 11.10.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]