Toveruus
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| Toveruus | |
|---|---|
| Kameradschaft La tragédie de la mine |
|
 |
|
| Ohjaaja | G. W. Pabst |
| Käsikirjoittaja |
Peter Martin Lampel Karl Otten Ladislaus Vajda |
| Tuottaja | Seymour Nebenzahl |
| Kuvaaja |
Fritz Arno Wagner Robert Baberske |
| Leikkaaja | Jean Oser |
| Pääosat |
Alexander Granach Fritz Kampers Ernst Busch |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
Saksa Ranska |
| Tuotantoyhtiö | Vereinigte Star-Film GmbH |
| Ensi-ilta | 1931 |
| Kesto | 86 min |
| Alkuperäiskieli | saksa, ranska |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Toveruus (Kameradschaft eli La tragédie de la mine) on G. W. Pabstin ohjaama saksalainen elokuva vuodelta 1931.
Toveruus oli Pabstin viimeinen Saksassa tekemä elokuva. Se ei saanut yleisöltä vastakaikua, ja lisäksi se kiellettiin natsien noustua valtaan. Niinpä Pabst siirtyi Ranskaan, jossa hän ohjasi kevyitä melodraamoja, kunnes toisen maailmansodan jälkeen palasi vakavampiin aiheisiin.[1]
Elokuva kertoo kaivostyöläisten solidaarisuudesta yli valtakunnanrajan. Kun Ranskassa sattuu kaivosonnettomuus, saksalaiset rientävät avuksi, ja lähes kaikki saadaan pelastetuksi. Tarinan taustalla on tositapahtuma, vuonna 1906 Pohjois-Ranskan Courrièresissa sattunut kaivosonnettomuus, jossa kuitenkin kuoli yli tuhat ihmistä, joukossa lapsia.[1]
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Alexander Granach | … | Kasper |
| Fritz Kampers | … | Wilderer |
| Ernst Busch | … | Wittkopp |
| Elisabeth Wendt | … | rouva Anna Wittkopp |
| Gustav Püttjer | … | pappi |
| Oskar Höcker | … | Obersteiger |
| Daniel Mendaille | … | Jean Leclerc |
| Georges Charlia | … | Emile |
| Andrée Ducret | … | Françoise |
| Alex Bernard | … | isoisä, vanha kaivostyöläinen |
| Pierre-Louis | … | Georges, pieni kaivostyöläinen |
| Héléna Manson | … | Rose, loukkaantuneen kaivostyöläisen vaimo |
| Marcel Lesieur | … | Albert |
| Willem Holsboer | … | saksalaisen kaivosyhtiön insinööri (nimellä Willem Holzboer) |
| Georges Tourreil | … | insinööri |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Matti Salo: Viitta ja tikari, s. 25–27. Like, 2015. ISBN 978-952-01-1214-1.