Kolmisukashäntäiset
| Kolmisukahäntäiset | |
|---|---|
.jpg) Uunitoukka (Thermobia domestica) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Alaluokka: | Dicondylia |
| Lahko: |
Kolmisukahäntäiset Zygentoma Börner, 1904 |
| Heimot | |
| Katso myös | |
|
|
|
Kolmisukashäntäiset[1] eli toukkasukahäntäiset (Zygentoma, syn. Thysanura) on pieni ja alkeellinen hyönteislahko. Lahkoon kuuluu noin 500 siivetöntä lajia,[2] joista Suomessa on tavattu neljä.[3] Tunnetuin laji on sokeritoukka.
Aiemmin kolmisukahäntäisiin luettiin myös siimahäntäiset, mutta ne eivät nykytiedon mukaan olekaan läheistä sukua lahkon muille jäsenille, joten ne on siirretty omaan lahkoonsa (Microcoryphia tai Archaeognatha). Siimahäntäiset on helpointa tunnistaa siitä, että ne hyppivät, kun taas kolmisukahäntäiset voivat liikkua vain juosten.[4]
Lahkon varhaisimmat fossiiliset jäänteet ovat devonikaudelta, jolloin kolmisukahäntäisten myös anatomisten piirteiden perusteella oletetaan kehittyneen. Fossiiliaineistossa on kuitenkin valtava aukko kunnes liitukaudella ja sen jälkeen fossiloituneita näytteitä tunnetaan. Suurin osa fossiiliaineistosta on liitukautisista ja sen jälkeisistä meripihkoista.[2]
Piirteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kolmisukahäntäisten takaruumiin kärjessä on aina kolme keskenään suunnilleen yhtä pitkää sukasta. Kolmisukahäntäiset ovat siivettömiä hyönteisiä, niiden pitkänomaista vartaloa peittävät usein suomut. Tuntosarvet ovat pitkät. Näköaistimina toimivat vaatimattomat verkkosilmät, ja päässä on lisäksi kolme pistesilmää. Heimon Nicoletiidae lajeilla ei ole silmiä lainkaan. Suuosat ovat purevat. Raajojen nilkoissa on 2–4 jaoketta.[3]
Muodonvaihdos on olematon. Munista kuoriutuu nymfejä, jotka muistuttavat aikuisia, mutta ovat pienempiä. Nymfit kehittyvät jopa usean kymmenen toukkavaiheen kautta aikuisiksi. Toisin kuin kehittyneemmät hyönteiset, myös aikuiset yksilöt luovat nahkansa.[3]
Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ravinnokseen kolmisukahäntäiset käyttävät tärkkelyspitoista kasviainesta ja kulttuuriympäristössä myös esimerkiksi paperia tai liimoja, mutta niille kelpaavat myös sienirihmastot ja muiden hyönteisten raadot. Kolmisukahäntäiset ovat ilmeisesti pitkäikäisiä, ja niiden elinkaari kestänee 2–7 vuotta.[3][5] Kolmisukahäntäiset ovat aktiivisimmillaan öisin.
Lisääntyminen tapahtuu epäsuoran hedelmöityksen kautta. Koiras tuottaa seittirihmaa, josta se tekee telttamaisen rakenteen vaakasuoran pinnan ja jonkin pystyssä olevan pinnan väliin. Koiras laskee telttaan spermapaketin eli spermatoforin ja kosiorituaalien yhteydessä houkuttelee naaraan telttaan, jossa naaras poimii paketin sukuaukkoonsa. "Parittelun" päätteeksi naaras puristaa tyhjän paketin ulos ja syö sen. Munat lasketaan elinympäristön halkeamiin ja rakoihin.[6][7]
Lajit Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa kolmisukahäntäisiä on vanhastaan tavattu kahta lajia: sokeritoukka (Lepisma saccharina) on varsin yleinen asuntojen, etenkin kylpytilojen vieras. Sitä vastoin uunitoukka (Thermobia domestica) vaatii elinympäristöltään selvästi asuintiloja korkeampaa lämpötilaa ja sen levinneisyys rajoittuu joihinkin erikoisempiin laitoksiin[8]. Viime vuosina Suomeen ovat vakiintuneet uusina sisätiloissa viihtyvinä lajeina myös paanutoukka (Ctenolepisma lineata) sekä paperitoukka (Ctenolepisma longicaudata)[4].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kolmisukahäntäiset (Zygentoma) Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 28.11.2019.
- ↑ a b Penney D. & Jepson J. E.: Fossil Insects: An introduction to palaeoentomology. Siri Scientific Press, 2014. ISBN 978-0957453067. s. 94
- ↑ a b c d Larry Huldén: Suomen hyönteislahkot. Luonnontieteellinen keskusmuseo (opintomoniste)
- ↑ a b Ilpo Mannerkoski, Seppo Koponen & Pekka T. Lehtinen: ”Kolmisukahäntäiset - Thysanura”, Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010., s. 376–377. Suomen ympäristökseskus, 2010. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 30.6.2015). (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Order Zygentoma - Silverfish BugGuide.net
- ↑ North Carolina State University: Thysanura (englanniksi)
- ↑ Amateur Entomologists' Society: Three-pronged bristletails (englanniksi)
- ↑ Sisätilojen tuholaiset. Opetusmateriaali, Kuopion yliopisto.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ITIS: Zygentoma (englanniksi)