Naapurini Totoro
| Naapurini Totoro / Näkymätön ystävä | |
|---|---|
| となりのトトロ (Tonari no Totoro) | |
 |
|
| Ohjaaja | Hayao Miyazaki |
| Käsikirjoittaja | Hayao Miyazaki |
| Tuottaja | Tōru Hara |
| Säveltäjä | Joe Hisaishi |
| Kuvaaja | Hisao Shirai |
| Leikkaaja | Takeshi Seyama |
| Tuotantosuunnittelija | Kazuo Oga |
| Pääosat |
Chika Sakamoto Noriko Hidaka Hitoshi Takagi |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Japani |
| Tuotantoyhtiö | Ghibli International |
| Levittäjä |
20th Century Studios HBO Max |
| Ensi-ilta |
 1988 |
| Kesto | 86 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | japani |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Naapurini Totoro (jap. となりのトトロ, Tonari no Totoro) on japanilainen Hayao Miyazakin käsikirjoittama ja ohjaama fantasia-aiheinen anime-elokuva vuodelta 1988. Elokuvan tuotti Studio Ghibli. Naapurini Totoro on nykyään yksi Ghiblin tunnetuimmista ja suosituimmista animeista, ja elokuvassa esiintyvästä Totoro-kuninkaasta on sittemmin tullut studion tunnuksessa esiintyvä maskotti. Elokuvaa pidetään joskus omaelämäkerrallisena, sillä ohjaaja Miyazakin oma äiti sairasti elokuvan päähenkilöiden äidin tapaan tuberkuloosia[1]. Miyazaki suunnitteli Totoro-aiheista lastenkirjaa 1970-luvulla, mutta päätyi toteuttamaan visionsa animaatioelokuvana seuraavalla vuosikymmenellä.[2]
Yleisradio esitti elokuvan ensimmäisen kerran Suomen televisiossa vuonna 1995. [3] Teatteri-ensi-iltansa elokuva sai syyskuussa vuonna 2006, 18 vuotta valmistumisensa jälkeen. Suomeksi puhutun version ääninäyttelijöitä on ohjannut Pekka Lehtosaari. Yleisradion televisioesityksessä elokuvasta käytettiin nimeä Näkymätön ystävä.[4][5].
Elokuvalle on tehty 13-minuuttinen jatko-osa Mei to konekobasu (”Mei ja kissanpentubussi”), joka on yksi monista Hayao Miyazakin ohjaamista, Mitakan Ghibli-museon elokuvateatterissa näytetyistä lyhytelokuvista. Lyhytelokuvaa ei ole koskaan levitetty museon ulkopuolella.
Tarina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hahmot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuvan pääosassa ovat kymmenenvuotias Satsuki Kusakabe (草壁皐月) ja hänen neljävuotias pikkusiskonsa Mei Kusakabe (草壁メイ). Satsuki on japanilaisen kalenterin toukokuuta vastaavan viidennen kuukauden perinteinen nimi. Mei-nimi heijastaa Satsukin nimeä (engl. may, toukokuu). Alun perin ohjaaja Miyazaki luonnosteli elokuvan perheeseen vain yhtä kuusivuotiasta tyttölasta, jolla oli lopullisten kahden lapsen piirteitä. Tyttö näkyy elokuvan laajasti levinneessä ja Suomessakin käytettävässä julisteessa, mutta ennen tuotannon aloittamista yhtiö päätti tehdä kaksi erillistä tyttöä. Tämä näkyy hahmojen etunimissä, jotka tarkoittavat molemmat toukokuuta[1].
Satsukin ja Mein isä Tatsuo Kusakabe (草壁達夫) työskentelee Tokion yliopiston arkeologian ja antropologian laitoksella. Heidän äitinsä Yasuko Kusakabe (草壁靖子) sairastaa tuberkuloosia ja on sen vuoksi sairaalassa. Kusakabejen naapurustossa asuvat myös esiteini-ikäinen Kanta Ōgaki (大垣寛太) ja hänen isoäitinsä (お祖母ちゃん, Obāchan). Kanta karttelee Satsukia kun taas hänen isoäitinsä huolehtii tytöistä heidän isänsä poissa ollessa. Tärkeässä osassa ovat myös Totoro-olennot (トトロ, Totoro), joita on kolme. Totoro-kuningas (大トトロ, Ō-Totoro) on Totoroista suurin. Se on ystävällinen ja väriltään harmaa. Totorosta puhuttaessa yleensä viitataan Totoro-kuninkaaseen. Keskimmäinen totoro (中トトロ, Chū Totoro) on sininen ja hieman yli puolimetrinen. Se muistuttaa suuresti Totoro-kuningasta. Pikkutotoro (小トトロ, Shō Totoro) on 20-senttimetrinen, valkoinen totoro, joka voi muuttua näkymättömäksi. Kissabussi (猫バス, Nekobasu) on Totorojen ystävä, kissa, joka on muuttunut bussiksi. Kissabussi juontaa juurensa japanilaiseen uskomukseen, jonka mukaan kissa saisi tarpeeksi vanhaksi eläessään taikavoimia ja muuttuisi velhokissaksi, bakenekoksi. Kissabussi oli tällainen kissa, joka näki kerran linja-auton ja halusi itsekin olla sellainen.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
On vuosi 1958. Kusakaben perhe yhdistyy jälleen, kun yliopiston professori (Shigesato Itoi) ja hänen noin 10- ja 4-vuotiaat tyttärensä Satsuki ja Mei (Noriko Hidaka ja Chika Sakamoto) muuttavat Japanin maaseudulle erääseen vanhaan taloon ollakseen lähellä tyttöjen pitkästä ja nimettömästä sairaudesta sairaalassa toipuvaa äitiä (Sumi Shimamoto). Tytöt saavat selville, että talossa asustaa pikkuruisia eläviä tomupalloja nimeltä susuwatari (pieniä talon henkiä, joita näkyy siirryttäessä valoisasta paikasta pimeään). Tyttöjen sopeutuessa uuteen kotiinsa ja pitäessä hauskaa isänsä kanssa nokipallot jättävät talon ja ajelehtivat tuulen mukana pois.
Leikkiessään eräänä päivänä ulkona Mei näkee kaksi valkeaa suippokorvaa kulkemassa ruohikon halki. Mei seuraa korvia talon alle ja löytää sieltä kaksi pientä maagista olentoa. Olennot johdattavat hänet orjantappurapensaan halki suureen onttoon kamferipuuhun. Onkalossa Mei tapaa pienten valkeiden otusten suuremman version ja ystävystyy sen kanssa. Kun Mei kysyy otukselta (Hitoshi Takagi) sen nimeä, otus päästää sarjan karjaisuja, jotka Mei tulkitsee ”Totoroksi” (”Totoro” on ilmeisesti tulos Mein epäonnistuneesta yrityksestä lausua japanin ”peikkoa” tarkoittava sana (トロール torōru)). Tyttöjen isä kertoo otuksen olevan ”metsän vartija”.
Eräänä sateisena iltana tytöt seisovat bussipysäkillä odottaen isäänsä töistä kotiin. He huolestuvat, kun bussi saapuu pysäkille ilman isää. Lopulta väsynyt Mei nukahtaa Satsukin selkään. Vähän ajan kuluttua Totoro saapuu tyttöjen viereen, ja Satsuki saa nähdä otuksen vihdoin omin silmin. Totoro seisoo sateessa suojanaan vain yksi pieni lehti, joten Satsuki tarjoaa tälle isänsä sateenvarjoa. Totoro ilahtuu sekä sateenvarjosta että siihen putoavien sadepisaroiden aiheuttamasta ropinasta. Vastalahjaksi Totoro antaa Satsukille pähkinöitä ja siemeniä sisältävän nyytin. Sitten pysäkille saapuu bussin mallinen jättiläiskissa, jonka kyytiin Totoro nousee sateenvarjo mukanaan. Pian sen jälkeen tyttöjen isä saapuu viimein pysäkille toisella bussilla.
Tytöt kylvävät Totorolta saamansa siemenet maahan. Muutamaa päivää myöhemmin he heräävät keskellä yötä ja näkevät Totoron ja tämän pikkuapulaiset seremoniallisen tanssin pyörteissä kylvettyjen pähkinöiden ja siementen ympärillä. Tytöt osallistuvat mukaan tanssiin, ja siemenet alkavat itää nopeaan tahtiin. Lopulta taimista kasvaa jättimäinen puu. Totoro vie apulaisensa ja tytöt ajelulle maagisella lentävällä hyrrällä. Aamulla puu on kadonnut, mutta siemenet ovat todella alkaneet itää.
Tytöt saavat tietää, että heidän äitinsä suunnitteilla ollut vierailu kotiin on jouduttu perumaan, koska äidin vointi on kääntynyt huonommaksi. Satsuki huolestuu syvästi, sillä hän on jo tarpeeksi vanha ymmärtääkseen kuoleman. Turhautuneena ja peloissaan Satsuki huutaa Meille ja ryntää sitten tiehensä. Mei puolestaan uskoo, että äiti paranee, jos tämä vain saa terveellistä ruokaa, joten hän lähtee itse kävelemään kohti sairaalaa mukanaan maissintähkä.
Mein katoamisen johdosta Satsuki ja kylän naapurit ryhtyvät suuriin etsintöihin. Etsintöjen jatkuessa tuloksettomina Satsuki alkaa vaipua epätoivoon ja käy lopulta kamferipuun luona rukoilemassa Totoroa apuun. Totoro ilahtuu saadessaan olla avuksi, kutsuu kissabussin paikalle ja neuvoo Satsukia nousemaan sen kyytiin. Kissabussi viekin Satsukin eksyneen ja kaukana tien varrella istuvan Mein luo. Sitten kissabussi vie molemmat tytöt maaseudun halki sairaalaan katsomaan tyttöjen äitiä. Tytöt istuvat sairaalan ulkopuolella sijaitsevassa puussa kuunnellen vanhempiensa käymää keskustelua. He saavat tietää, että äitiin on iskenyt vain pienimuotoinen flunssa ja että tällä ei muuten ole hätää. He jättävät maissintähkän vaihvihkaa sairaalaan ikkunalaudalle, mistä heidän yllättyneet vanhempansa löytävät sen. Sitten kissabussi vie tytöt takaisin kotiin ja katoaa näkyvistä.
Lopputekstien aikana nähdään, että Mein ja Satsukin äiti pääsee viimein kotiin. Tytöt leikkivät yhdessä muiden lasten kanssa Totoron ja tämän ystävien seuratessa heitä näkymättömistä.
Äänirooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Naapurini Totoroa ja samaan aikaan julkaistua Tulikärpästen hautaa näytettiin elokuvateattereissa peräkkäin. Tätä on selitetty kahdella syyllä, joista toisen mukaan Naapurini Totoron pelättiin epäonnistuvan ja Tulikärpästen haudan toivottiin houkuttelevan katsojia. Toisen selityksen mukaan Tulikärpästen hauta olisi saattanut masentaa katsojia liikaa, ellei sen perässä olisi näytetty Naapurini Totoroa. Alkuperäisessä esityksissä monet katsojat eivät elokuvien aihepiirien vastakohtaisuuden takia pystyneet katsomaan Tulikärpästen hautaa loppuun mikäli se esitettiin Naapurini Totoron jälkeen, mutta elokuvien ollessa toisin päin ongelmaa ei ollut.
Japanilainen tähtitieteilijä Takao Kobayashi antoi yhdelle löytämälleen asteroidille nimen 10160 Totoro. Kansainvälinen tähtitieteellinen unioni on hyväksynyt nimiehdotuksen[6].
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Helsingin Sanomien kriitikko Leena Virtanen on luonnehtinut Totoroa yhdeksi maailman parhaista animaatioista.[7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b http://www.nausicaa.net/miyazaki/totoro/faq.html – haettu 2.3.2007.
- ↑ Jukka Heiskanen: Filminurkka Naapurini Totoro. Aku Ankka 39/2006.
- ↑ https://www.elonet.fi/fi/elokuva/204877
- ↑ http://www.finnkino.fi/movie/1114/ (Arkistoitu – Internet Archive) – haettu 2.3.2007.
- ↑ http://www.kaleva.fi/elokuvakone/index.cfm?s=arv&id=23271&loc=0 (Arkistoitu – Internet Archive) – haettu 2.3.2007.
- ↑ http://cfa-www.harvard.edu/iau/lists/NumberedMPs010001.html – haettu 2.3.2007.
- ↑ Leena Virtanen: Ponyo, pieni merenneito. Nyt-liite, 2009, nro 39, s. 12.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Elokuvan suomenkieliset kotisivut
- Naapurini Totoro Internet Movie Databasessa (englanniksi)
- nausicaa.net (englanniksi)
- Elokuvan tiedot[vanhentunut linkki] Valtion elokuvatarkastamon ikärajatietokannassa
- Arvio elokuvasta animelehti.fi. Arkistoitu 27.12.2008. Viitattu 2.6.2008. Anime-lehti.
- Japanissa Totoro -patsas animelehti.fi. Arkistoitu 23.11.2011. Viitattu 2.6.2008.
- Heiskanen, Outi: Naapurini Totoro. MTVuutiset.fi 29.9.2006.
| Laputa – linna taivaalla (1986) · Naapurini Totoro (1988) · Tulikärpästen hauta (1988) · Kikin lähettipalvelu (1989) · Eilisen kuiskaus (1991) · Porco Rosso (1992) · Aaltojen kuohu (1993) · Pom Poko (1994) · Sydämen kuiskaus (1995) · Prinsessa Mononoke (1997) · Naapurini Yamadat (1999) · Henkien kätkemä (2001) · Kissojen valtakunta (2002) · Liikkuva linna (2004) · Maameren tarinat (2006) · Ponyo rantakalliolla (2008) · Kätkijät (2010) · Kukkulan tyttö, sataman poika (2011) · Tuuli nousee (2013) · Prinsessa Kaguyan taru (2013) · Marnie – tyttö ikkunassa (2014) · Poika ja haikara (2023) |