Torsten Lindberg
Torsten Oskar Lindberg (15. kesäkuuta 1876 Ristiina – 16. huhtikuuta 1934 Tampere) oli suomalainen henkikirjoittaja. Suomen sisällissodan aikana Lindberg oli yksi Suinulan verilöylystä hengissä selvinneistä ja hän julkaisi tapauksesta silminnäkijäkuvauksen 1921. [1][2]
Lindbergin vanhemmat olivat insinööri Oskar Ferdinand Lindberg ja Ida Sofia Östling. Hän pääsi ylioppilaaksi 1894 (Läroverket för gossar och flickor) ja harjoitti sitten jonkin aikaa lääketieteen opintoja.[1][2]
Lindberg koki hengellisen herätyksen ja hän oli 1900-luvun alussa Suomen Vapaakirkon saarnaajana muun muassa Viipurissa ja Mikkelissä. Hän toimi avustusten jakajana Pohjois-Suomessa vuosien 1901–1902 katovuosien aikana. Hän oli Koivulan kasvatuslaitoksessa vt. apulaisopettajana 1903 ja sittemmin hän omisti hieromalaitoksen Tampereella. Lindberg oli Tampereen kaupungin köyhäinhoidon esimiehenä 1906–1918 ja hän toimi näihin aikoihin myös opettajana Suomen Vapaakirkon lähetyksen Saarnaajakoulussa Tampereella. Hän otti Tampereen köyhäinhoidossa käyttöön ns. Elberfeld-järjestelmän, joka koostui 250 vapaaehtoisen piirimiehen verkostosta. Viimeksi hän oli Tampereen kaupungin henkikirjoittajana vuodesta 1918 lähtien kunnes hän joutui ottamaan eron virasta sairauden takia. Lindberg toimi myös voimistelunopettajana tamperelaisissa kouluissa ja hän koetti edistää miekkailuharrastusta kaupungissa. Lindberg kuoli 57-vuotiaana pitkälliseen sairauteen.[1][2][3]
Torsten Lindberg oli naimisissa vuodesta 1903 Hanna Georgina Schultzin (k. 1928) kanssa. [1]
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suinulan murhenäytelmä; suom. Heikki Koivula. Tekijä, Tampere 1921 (Teos digitoituna Heldassa (Työväenliikkeen kirjasto))
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
